Vasara on tyokalu , jolla on tarkoitus keskittaa iskuvoimaa kapeaan pisteeseen. Yleisimmin vasaralla lyodaan nauloja , sovitellaan kappaleita paikoilleen, muotoillaan tai rikotaan jotain. Vasara on etenkin geologien , kirvesmiesten , seppien ja monien muiden kasityolaisten ja ammattiryhmien tarkea tyokalu. Vasaran kayttoon viitataan sanoilla vasaroida ja vasarointi .

Vasaroita on useita erilaisia eri kayttotarkoituksia varten, jolloin niiden muotokin vaihtelee. Vasarassa on varsi ja varren toisessa paassa yleensa metallinen paa. Paassa on tasainen iskupinta toisella puolella ja toisella puolella voi olla haara naulojen irrotusta varten tai se voi olla esimerkiksi pallo- tai kiilamainen. Erikoistarkoituksia varten on myos kumi-, muovi- ja muita vasaroita.

Vasaroiden kokoluokka on tapana ilmoittaa unsseissa (oz). Kirvesmiehen vasaroiden tavallinen paino on 16?20 unssia. ^[1] Painavasta ja lyhytvartisesta pajavasarasta kaytetaan nimitysta moska. Pitkavartinen painava vasara on leka .

Rekyyliton vasara ei kimpoa niin helposti takaisin iskettaessa kuin perinteinen.

Sanalla vasara on vastineita kaikissa itamerensuomalaisissa kielissa . Vasara tiedetaan vanhaksi arjalaiseksi, eli indoeurooppalaiseksi lainaksi. "...siihen on verrattu mm. tarkean muinaiskielen avestan sanaa vazra- , 'nuija' ja muinaisintian sanaa vajrah , joka on tarkoittanut ukkosen vajaa, taivaanjumalan asetta." Sana on selvasti vanha sana, joka voi hyvinkin liittya vasarakirveskulttuuriin, jota muinaiset indoeurooppalaiset edustivat ja levittivat. Suomen kirjakielessa sana on tunnettu Agricolan ajoista alkaen. ^[2]

Iskettaessa vasaralla naulan kantaan kosketusaika on tyypillisesti 4 ms. Vasara osuu tuolloin naulaan nopeudella 6?8 m/s ja voima on luokkaa 1 kN. ^[3]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta vasara .

• Vasara aseena ks. Sotavasara
• Nuija