Vaino Kristian Ahola
(
19. elokuuta
1894
Helsinki
?
18. joulukuuta
1965
Helsinki) oli suomalainen
metsanhoitaja
ja virkamies, joka sai
metsaneuvoksen
arvonimen.
[1]
Aholan vanhemmat olivat kalastusaseman hoitaja, vaapeli Kristian Ahola ja Eva Elisabeth Kokkonen ja puoliso 1921?1963 arkistonhoitaja Martta Anna Matilda Allas. Ahola tuli ylioppilaaksi vuonna 1914. Osallistuttuaan
Suomen sisallissotaan
han opiskeli metsaalaa, valmistuen metsanhoitajaksi vuoden 1918 lopulla.
Metsahallituksen
palveluksessa Ahola aloitti vuonna 1919 polttopuutoimiston ylimaaraisena apulaisena. Seuraavana vuonna hanesta tuli
Jokioisten kartanon
apulaismetsanhoitaja ja vuoden 1930 alkupuolella hoitoalueen aluemetsanhoitaja
Viitasaarelle
. Han hoiti samalla myos useaan otteeseen metsanhoidon tarkastajan virkoja, mihin tehtavaan han sai pysyvan nimityksen vuonna 1939.
Talvisotaan
osallistunut ja siella haavoittunut Ahola toimi
jatkosodassa
talousupseerina. Ahola valvoi ja ohjasi metsanhoidon tarkastajan tehtavassaan valtion metsaomaisuuden hoitoa. Han vaikutti metsanhoidollisiin kysymyksiin merkittavasti myos monien lehtikirjoitustensa, julkaisemiensa kirjojen ja radioesiintymistensa kautta. Vuonna 1955 hanen virkanimikkeensa muutettiin ylitarkastajaksi ja vuonna 1959 han sai ansioistaan metsaneuvoksen arvonimen.
[1]
[2]
- Taimitarha, sen valmistus, kunnossapito ja hoito
, 1930
- Nakokohtia tie- ja polkuverkostosta
, 1939
- Hoitoalueen tyoohjelman laatiminen
, 1939
- Metsanviljely
, 1950
- Mukurapuista
, 1952
- Valtion metsien nykyiset metsanhoitotyot
, 1953
- Langinkoski: valahdyksia kosken ja sen ympariston historiasta
, 1962
- Langinkoski kautta aikojen
, 1964