Urpo Juhani Lahtinen ( 22. huhtikuuta 1931 Helsinki ? 15. lokakuuta 1994 Tampere ) oli suomalainen liikemies ja aikakauslehtikustantaja . Urpo Lahtisen tunnetuin julkaisu oli vuonna 1959 perustettu Hymy -lehti. Han nimesi lehden vaimonsa Hymy Lahtisen mukaan.

Urpo Lahtinen oli lahtokohdiltaan paljasjalkainen " Stadin kundi". Perheen isa kaatui talvisodassa ja Urpo vietti nuoruutensa aitinsa kanssa erittain vaatimattomissa oloissa pienessa helsinkilaisessa kerrostaloyksiossa. Kesalla 1951 Lahtinen tapasi Hymy Jokisen eraissa iltamissa Karhulassa ja he avioituivat viela saman vuoden joulukuussa. ^[1]

Urpo Lahtinen aloitti journalistin uransa 1952 kirjoittamalla Eteenpain -lehteen Kotkassa . Vuonna 1955 Lahtinen muutti Tampereelle saatuaan toimittajan paikan Kansan Lehdesta , johon hanet pestasi silloinen paatoimittaja, juuri maanpaosta Ruotsista palannut Arvo Poika Tuominen . Vuonna 1957 han aloitti ilmaisen Tamperelainen -lehden julkaisemisen, jonka bisnesidean han oli saanut matkallaan Hollannissa . Tamperelaisen toimitus sijaitsi aluksi Stockmannin talon pienessa ullakkokamarissa Hameenkadun varrella. Lehtea julkaisi Lahtisen oma yhtio nimelta Lehtimiehet . Tamperelainen -lehtea toimitettiin kaikkiin tamperelaisiin koteihin. Lehtimiehet-yhtion julkaisemia aikakauslehtia olivat Hymyn ohella mm. Alibi , Nykyposti , Suosikki , Tekniikan Maailma ja Vauhdin Maailma , miestenlehdet King , Jallu , Ratto ja Kalle , seka lastenlehdet Maailman vahvin Nalle ja Pellefantti . ^[2]

Liiketoimillaan Lahtinen kerasi suuren omaisuuden, jonka han sijoitti taiteeseen. Vuonna 1976 han rakennutti asunnokseen ja Lehtimiehet-yhtion edustustilaksi ison huvilan Nasijarven rannalle Ylojarven Siivikkalaan . Villa Urpoksi ristitty huvila oli aikansa kiistellyimpia kohteita. Sen suunnittelivat arkkitehdit Eero Saari ja Pentti Tanhua . ^[3] Taloa pidettiin mauttoman yliampuvana, mutta talon isanta ei mitaan arkista rakennusta ollut halunnutkaan. Villa Urpo on monin tavoin kokeellinen. Sen ulkoseiniin kaytetyt graniittilohkareet muotoiltiin paikan paalla. Lahtinen halusi huomioida myos ympariston, siksi talossa kaytettiin suomalaisia materiaaleja: kivea , tiilta ja mantya . Tontilla ollut taysikasvuinen puusto suojattiin huolella rakentamisen ajaksi. Kolmikerroksisen talon kokonaispinta-ala on 795,5 neliometria. ^[4]

Urpo Lahtisen harrastuksiin kuului 1960- ja 1970-luvulla myos autourheilu , ja han osallistui muun muassa Elaintarhan ajoihin ja Jyvaskylan Suurajoihin seka kilpaili Keimolan moottoriradalla . Han omisti useita kilpa-autoja, joiden joukossa oli Mercedes-Benz Waxenberger . Niita rakennettiin vain kolme, ja Lahtiselle kuulunut on ainoa nykypaiviin sailynyt. ^[5]

Hymy ja Urpo Lahtinen muuttivat erilleen vuonna 1972, mutta virallisesti he erosivat vasta vuonna 1991. Jo vaikeasti sairas Urpo Lahtinen avioitui vain pari viikkoa avioeron tultua voimaan Maija-Liisa Tynellin kanssa Kalastajatorpalla . Naihin aikoihin Urpo Lahtinen sai aivoinfarktin lomamatkallaan Espanjassa . Lahtisten yhteisen tuttavan mukaan Maija-Liisa sai autetuksi Urpon lopullisesti eroon alkoholista . ^[1]

Lahtisen viimeisia vuosia varjosti alkoholismin myota heikentynyt terveys. Lahtisen yhtio Lehtimiehet myytiin Yhtyneet Kuvalehdet -yhtiolle n. 300 miljoonasta markasta 1980-luvun lopussa. Urpo Lahtisen perukirjassa omaisuuden arvo oli 108 miljoonaa markkaa. Urpo Lahtisen omaisuudesta on kiistelty eri oikeusasteissa vuosikausia Lahtisen viimeisen vaimon Maija-Liisa Lahtisen ja Urpo Lahtisen muiden perillisten valilla.

Lahtisen taidekokoelman ja Villa Urpon omistaa 1991 perustettu Urpo ja Maija Lahtisen saatio (vuodesta 2008 eteenpain Urpo Lahtisen saatio ). Kokoelmassa on noin 500 teosta, esimerkiksi monien kotimaisten taiteilijoiden, Marc Chagallin ja Lahtiselle laheisten espanjalaisten taiteilijoiden kuten Salvador Dalin toita. Taidemuseo avattiin 1995. Saation mentya konkurssiin konkurssipesalle siirtyneen Villa Urpon lunasti taideteoksineen itselleen kesakuussa 2008 Urpo Lahtisen poika Jeppe Lahtinen . ^[6]

Lahtisen elamasta tehtiin Hymya! -niminen televisiosarja, jonka kuvaukset alkoivat kevaalla 2021. Sarja julkaistiin kevaalla 2022 C More -suoratoistopalvelussa. 1970-luvulle sijoittuvassa sarjassa Urpo Lahtista esittaa Aku Hirviniemi . Sarjan tuotti Hirviniemen ja Janne Katajan omistama tuotantoyhtio Hihhihhii ja paakasikirjoittajana toimi Outi Keskevaari . ^[7]

• Alftan, Maija: Lehtikeisarin iloton talo tulvii taidetta. Helsingin Sanomat , 25.11.2006, s. C 1.
• Hamalainen, Jyrki:  Lehtikeisari: Urpo Lahtisen orjantappurakruunu . Keuruu: Otava, 2004.
• Kalemaa, Kalevi:  Hymyn maa: Kertomus Urpo Lahtisesta ja Lehtimiehista . Helsinki: Tammi, 2006.
• Lepokorpi, Erkki:  Sanoivat Urpon sammuneen . Jyvaskyla: Gummerus, 1983.
• Vesikansa, Jyrki: ”Lahtinen, Urpo (1931?1994)”,  Suomen kansallisbiografia, osa 5 , s. 687?689. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 . Teoksen verkkoversio .

• Urpo Lahtisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa .
• Mies Hymyn takana ? Urpo Lahtinen. Ylen Elava arkisto.
• ”Myonnan veropetoksen.” Talouselama 18.6.2009.
• Urpo Lahtisen omaisuudesta taisteltu jo 15 vuotta. Iltalehti 13.10.2009.
• Lahtinen, Urpo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Suomi (KANTO) Yhdysvallat Henkilot Kansallisbiografia Uppslagsverket Finland Biografiasampo