Unto Varjonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Varjonen vuonna 1951. Kuva: Pekka Kyytinen.

Unto Uuno Mikael Varjonen ( 22. elokuuta 1916 Turku ? 11. helmikuuta 1954 Washington DC , Yhdysvallat ) oli suomalainen kansanedustaja, ministeri, sosiaalidemokraattinen poliitikko ja pankinjohtaja. Varjonen toimi toisen maailmansodan jalkeisina vuosina SDP :n puoluesihteerina ja oli keskeinen vaikuttaja, kun sosiaalidemokraatit voittivat heista vasemmalla olevat voimat kamppailussa jarjestojen hallinnasta ja tyovaenliikkeen johtoasemasta.

Varjonen kirjoitti ylioppilaaksi Turun klassillisesta lyseosta vuonna 1935 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1938. Opiskeluaikanaan han oli laheisessa yhteistyossa Yrjo Ruudun johtamien suomalaissosialistien kanssa. Varjonen liittyi ryhman mukana SDP:hen vuonna 1937 ja alkoi toimia seka aarioikeistoa etta -vasemmistoa vastaan. [1]

Talvisodan ja jatkosodan aikana Varjonen oli rintamaupseerina ja TK-komppanian paallikkona. Vuonna 1941 han oli Suomen Aseveljien Liiton Aseveli -lehden toimittaja. Neuvostoliiton suurhyokkayksessa kesakuussa 1944 han haavoittui vakavasti ja vietti lopun sodan ajan eri sairaaloissa. Kielitaitoisena henkilona Unto Varjonen kaansi toipilasaikana Stefan Szenden teoksen Puolan juutalaiset Gestapon kourissa (1945). Samaan aikaan han kaansi myos Niilo Lavio -nimella Dorothy L. Sayersin jannitysromaanin Kuka ja mista? , Jan Fridegardin romaanin Tassa kateni ja C. E. Scogginsin seikkailukirjan Paivankoittoa kohti . [2]

Jatkosodan aikana Varjonen liittyi sosiaalidemokraattien ryhmaan, joista sodan jalkeisina vuosina kaytettiin nimiketta asevelisosialistit .

Varjonen valittiin SDP:n puoluesihteeriksi 25. marraskuuta 1944 pidetyssa puoluekokouksessa. Uuden puoluejohdon aloitettua toimintansa vuoden 1945 alussa Varjonen eristi nopeasti maanalaisuudesta nousseen SKP:n kanssa yhteistyon aloittaneet voimat sosiaalidemokraattien jarjestotoiminnasta. Lisaksi han nosti muita asevelisosialisteja puolueen johtotehtaviin, merkittavimpana naista Vaino Leskisen puolueen jarjestosihteeriksi. [3]

Kevaalla 1945 SDP:n puoluehallitus Varjosen esityksesta torjui vasta muodostetun SKDL:n ehdotuksen yhteistyosta. [4] . Varjonen keskittyi taman jalkeen puoluesihteerivuosinaan varmistamaan sosiaalidemokraattien vallan tyovaenjarjestoissa ja eristamaan kommunistien kanssa yhteistoimintaa harjoittaneet SDP:n jasenet. Merkittava valine tassa tyossa oli Varjosen esityksesta perustettu SDP:n ammattiyhdistysjaosto, jonka alkuaikojen tavoitteena oli estaa kommunisteja valtaamasta SAK:hon kuuluvia ammattiliittoja omaan maaraysvaltaansa. [5]

Varjosen puoluesihteerikautena sosiaalidemokraatit varmistivat valtansa SAK:ssa, osuuskauppaliikkeessa ja TUL:ssa . Hanen puoluesihteerikautensa muistetaan erityisesti ”taisteleva sosialidemokratia” -kampanjasta, jonka aikana Varjonen yhdessa Yrjo Kilpelaisen kanssa kiinnitti kommunistisen sisaministerin Yrjo Leinon salonkivaunuun ” Jo riittaa ” -julisteita. [6] Kampanja jatkui sosiaalidemokraattien kannalta menestyksekkaisiin vuoden 1948 eduskuntavaaleihin .

Varjonen luopui puoluesihteerin paikasta vuoden 1946 ylimaaraisessa puoluekokouksessa ja siirtyi rautatiehallituksen tariffiosaston johtajaksi. Suomen Sosialidemokraatin paatoimittajaksi Varjonen valittiin vuonna 1947. [7] . Vuosina 1949?1950 han toimi Fagerholmin hallituksen salkuttomana ministerina. Vuosina 1953?1954 Varjonen oli Suomen pankin johtokunnan jasen. Hieman ennen 1954 tapahtunutta kuolemaansa han ehti siirtya Kansainvalisen jalleenrakennuspankin palvelukseen Skandinavian osaston varajohtajaksi.

  • Tyollisyys ja tyottomyys sodasta rauhaan siirryttaessa . Selostus. Kansanhuoltoministerio, tiedotustoimisto 41. Helsinki 1944 ( pdf, 5 s. )
  • "Todellinen demokratia" . WSOY 1945
  • Emil Puhl  : Saksan taloudellinen nousu . Unto Varjonen: Milta vakauttaminen nyt nayttaa . Suomen ulkomaankauppaliitto, 1952 (38 s.)

Suomennoksia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Omalla nimella :

  • Stefan Szende  : Puolan juutalaiset Gestapon kourissa . Tammi, Helsinki 1945 (alkuteos Den siste juden fran Polen )

Salanimella Niilo Lavio :

  • Dorothy L. Sayers  : Kuka ja mista?  : jannitysromaani. Tammen jannityskirjoja 4. Tammi, Helsinki 1944, 2. painos 1960 (alkuteos Whose body? )
  • C. E. Scoggins  : Paivan koittoa kohti  : seikkailuromaani. Tammen seikkailukirjoja 3. Tammi, Helsinki 1944 (alkuteos The house of dawn )
  • Jan Fridegard  : Tassa kateni . Tammi, Helsinki 1945 (alkuteos Har ar min hand )
  • Tapio Bergholm Unto Varjosen nousu SDP:n johtajaksi, teoksessa Jannittava tyovaenhistoria: Hannu Soikkasen 60-vuotiskirja . Tyovaen Arkisto, 1990. ISBN 952-90-1982-3 .
  • Jarl Hellemann Tammen neljannesvuosisata, toimintaa ja tuotantoa 1943-1967 . Tammi, 1968.
  • Hannu Soikkanen:  Kohti kansanvaltaa. 1944?1952 . Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, 1991. ISBN 951-9220-50-X .
  1. Bergholm, sivut 94?96
  2. Hellemann, sivu 67
  3. Bergholm, s. 98?100.
  4. Bergholm, s. 101?102.
  5. Soikkanen, s. 135.
  6. Soikkanen, s. 193.
  7. Soikkanen, s. 215.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Edeltaja:
Aleksi Aaltonen
Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri
1944?1946
Seuraaja:
Vaino Leskinen