|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Ulkomaaninvestointi
on ulkomaille tehtava
investointi
.
Portfolio-investoinniksi
kutsutaan investointeja, joissa investoija ei saa haltuunsa niin suurta maaraa osakkeita, etta han investoinnin seurauksena saisi paatantavaltaa investoinnin kohteena olleeseen ulkomaiseen yritykseen.
Suoriksi ulkomaaninvestoinneiksi
kutsutaan taas niita investointeja, joissa investoija saa paatantavaltaan oikeuttavan osuuden ulkomailla toimivan yrityksen tai yrityksen osan toiminnasta (joko ostaa osuutta vanhasta yrityksesta tai perustaa uutta toimintaa). Tarkkaa rajaa ei voida asettaa sille, milloin on kyseessa portfolio- tai suora ulkomaaninvestointi, joskin jotkut lahteet ehdottavat kymmenta prosenttia osakkeista.
kenen mukaan?
Kansainvalisen paaoman liikkeita on vapautettu 1970-luvulta lahtien kiihtyvalla tahdilla ja ulkomaaninvestoinnit ovat keskeinen osa talouden
globalisaatiota
. Globalisatiokeskustelussa etenkin suorat ulkomaaninvestoinnit ovat keskeisessa asemassa.
Ulkomaisilla suorilla
sijoituksilla
tarkoitetaan valtioiden rajat ylittavia investointeja, joissa ulkomaalainen omistus ylittaa 10 prosenttia ostettavasta yrityksesta. Sijoitus voi olla myos 100 prosenttia eli taysin ulkomaalaisessa omistuksessa oleva yritys. Suorat ulkomaaninvestoinnit jaetaan uutta toimintaa luoviin investointeihin (
engl.
greenfield investment
) seka vanhan toiminnan ostoon (
M&A ? mergers & aquisitions
). Jalkimmaisissa on kyse lahinna fuusioista ja yritysten ostamisesta. Ulkomaiset suorat sijoitukset vauhdittavat maan kehitysta, silla ne mahdollistavat uusien paaomien kayttoonottoa. Ulkomaiset sijoitukset ovat myos merkki taloudellisesta kehityksesta ja potentiaalista, silla sijoittavat hakevat investoinneilleen mahdollisimman suurta tuottoa, joka on mahdollista vain nopeasti kehittyvissa talouksissa.
Ulkomaisen yhtion ostaessa suomalaisen yrityksen Suomi yleensa hyotyy. Asiaan perehtynyt
Vatt
:n erikoistutkija Katariina Hakkala kertoo, etta ulkomaisessa omistuksessa olevat yhtiot ovat tuottavampia ja yrityksen myyminen tuo maahan johtamisosaamista ja tutkimuksen ja kehityksen osaamista ym. Tallaiset yhtiot eivat myoskaan lakkauta toimintoja sen useammin kuin kotimaiset.
[1]
Yrityksen myyminen ulkomaille on ulkomainen investointi Suomeen. Se tuo maahan paaomaa, ja myyjat saattavat kayttaa naita paaomia kasvuyritysten kaynnistamiseen tai uuden yritystoiminnan rahoittamiseen.
Luova tuhokin
etenee nopeammin tallaisissa yrityksissa, joten maahan syntyy aiempaa tuottavampia tyopaikkoja. Tama on tutkimusjohtaja Mika Malirannan mukaan hyvasta, vaikka usein tyopaikkojen katoaminen huomataan paremmin kuin tilalle syntyvat paremmat tyopaikat.
[1]
Suoriin ulkomaaninvestointeihin liittyen on kaytetty ilmaisua
Kiina-ilmio
, joka kuvaa lansimaisten yritysten tuotannon ja tyopaikkojen siirtymista tyovoimakustannusten ja korkean verotuksen vuoksi
Kiinaan
ja muihin halpojen tuotantokustannusten maihin. Samanlainen kasite on
Intia-ilmio
, joka tarkoittaa lansimaisten palvelujen ja toimistojen siirtymista halvemman tyovoiman maihin, esimerkiksi
Intiaan
. 1990-luvulla lansimaista alkoi siirtya palveluja ja toimistoja Intiaan. Intialaisten hyva koulutustaso ja englannin kielen taito mahdollistivat esimerkiksi tietotekniikka-alan palvelujen ja suunnittelun siirtymista maahan. Intiassa tyovoima on halvempaa ja sita on runsaasti tarjolla. Intia-ilmion takia lansimaista on kadonnut ja katoaa tyopaikkoja. Vastapainona Intiaan on syntynyt runsaasti uusia tyopaikkoja ei ainoastaan palvelualalle vaan myos teollisuuteen. Intian talouskasvu on ollut viime vuosina voimakasta. Bruttokansantuotteen vuotuinen kasvu maassa on 6?8 prosenttia, kun se euroalueella pysyttelee kahden prosentin tasolla.
Kiina-ilmion tapainen kehitys ei ole uusi asia, vaan teollisuus on siirtanyt tuotantoa halvan tuotannon alueille lahes teollistumisen alkuajoista lahtien tavoitellen suurempaa tehokkuutta ja halvempia tuotantokustannuksia. 1970-luvun alusta asti tapahtunut ja myohemmin kiihtynyt kansainvalisen paaoman liikkeiden vapautus on kuitenkin kiihdyttanyt ilmiota. Ylivoimaisesti suurin osa ulkomaan investoinneista tapahtuu edelleen teollisuusmaiden valilla. Kehitysmaiden osuus ? varsinkin jos Kiina pudotetaan pois ? on varsin pieni. Lisaksi useimmilla koyhilla mailla ei ole varaa asettaa mitaan toimintaehtoja ulkomaisella paaomalla toimiville yhtioille, koska sijoittajat voivat aina valita kohteekseen jonkin toisen maan. Sen takia ainoa kehitysmaahan kohdistuvan ulkomaaninvestoinnin rahallinen hyoty kehitysmaalle on tyontekijoille maksetut palkat ? mika kuitenkin on merkittava asia monen koyhan maan taloudelle.
Yksi asiaan liittyva vaittama on, etta ulkomaaninvestoinnit kasvattavat koyhien valtioiden talouksia. Toisaalta esimerkiksi Kiinan talouskasvun keskeisena syyna pidetaan tutkijoiden keskuudessa laajemmin suunnitelmataloudesta poissiirtymista kohti vapaampaa markkinataloutta (nama reformit aloitettiin vuonna 1978). Samoin Kiinan naapurimaat, kuten esimerkiksi Japani ja Etela-Korea, kasvattivat talouttaan aiemmin hyvin nopealla vauhdilla ilman merkittavia maaria ulkomaaninvestointeja aikana, jolloin paaoman liike oli viela rajoitetumpaa.
- Kotilainen, Markku ? Kaitila, Ville ? Nikula, Nuutti ? Suni, Paavo (2009). Suomen ja Yhdysvaltojen valiset taloussuhteet. 1. painos. Yliopistopaino, Helsinki. 205 s.
ISBN 978-951-628-484-5
.