Tuulimylly on mylly , jonka toiminta perustuu tuulen liike-energian eli tuulivoiman hyodyntamiseen pyorivien siivekkeiden avulla. Tuulimyllyssa tuulivoimaa hyodynnetaan mekaanisesti esimerkiksi pumppaamaan vetta, pyorittamaan viljamyllyssa jauhinkivia, toimimalla mekaanisten koneiden voimanlahteena.

Tuulimylly on eri asia kuin tuulivoimalaitos , joka tuottaa tuuliturbiinin ja sahkogeneraattorin avulla sahkoenergiaa . ^[1]

Tuulimylly on luultavasti keksitty useita kertoja toisistaan riippumattomasti. Heron Aleksandrialainen esitti siita yhden version ensimmaisella sataluvulla. Tuulimylly mainitaan islamilaisten Banu Musa-veljesten tekstissa 800-luvulta. Myllynsiivet olivat nykyisesta poiketen vaakasuorassa, ja tuuli paasi puhaltamaan niihin vain yhdelta suunnalta, mika pani laitteen muistuttamaan turbiinia. Tama keksinto tehtiin ilmeisesti koillisessa Persiassa ennen arabivalloitusta. ^[2] Persiasta tuulimylly levisi koko islamilaiseen maailmaan. Pystysuorassa olevaa tuulimyllya pidetaan kuitenkin puhtaasti eurooppalaisena keksintona ja sen esikuvana todennakoisimmin antiikin vesimyllyja. ^[3]

Parhaiten suhteellisen matalat tuulimyllyt pystyvat hyodyntamaan tuulta alavilla rannikkoseuduilla, minka johdosta eniten tuulimyllyja rakennettiin Alankomaihin ja Tanskaan . Myos La Manchan tuulimyllyt Espanjassa ovat kuuluisia, silla ne esiintyvat Cervantesin romaanissa Don Quijote . Yhdysvalloissa kapeita ja melko korkeita tuulimyllyja on kaytetty veden nostamiseen maatilojen kayttoon. Nykyisin perinteisia tuulimyllyja kaytetaan lahinna vain syrjaisilla seuduilla, ja monista vanhoista tuulimyllyista on tullut kulttuuriperinnollisia kohteita. ^lahde?

Alun perin tuulimyllyja kaytettiin viljan jauhamiseen seka vedennostoon. Nykyisin niiden tarkeimmaksi kayttotarkoitukseksi on tullut tuulisahkon tuottaminen, ja perinteisista tuulimyllyista on kehitetty erityisia tuulivoimaloita . Erityisen suuri merkitys koko maalle tuulimyllyilla oli Alankomaissa, missa aluksi 43 tuulimyllylla kuivattiin 27 000 hehtaarin kokoinen alue. Patenttien ummettua vuosikymmenten kuluessa alettiin tuulivoimaa kayttaa myos lankkujen sahaamiseen Alankomaissa kahden miehen kasisahan sijasta, mika moninkertaisti lautojen tuotantokyvyn ja teki mahdolliseksi Alankomaille satojen purjelaivojen rakentamisen seka siirtomaavallan aseman. ^lahde?

Suomen kunnista Jalasjarvi pitaa epavirallisena vertauskuvanaan tuulimyllya, joita on kaksi Jalasjarven kotiseutumuseossa seka niiden tapaan valtatie 3 :n varrella Jalasjarven kirkonkylan etelapuolella Aittoomaella yksi. Kunnassa on myos Hirvijarvella hyvin kunnostettu tuulimylly. Myos Kainuuta , erityisesti Oulujarven ymparistoa ja Etela-Lappia on pidetty tuulimyllyseutuina. ^lahde?

Useimmiten tuulimylly on korkeahko rakennus, jonka sisalla on kayttotarkoituksen mukaan vaihteleva koneisto ja ulkopuolella ylaosassa siipipari eli nelja siiveketta. Nykyaikaisissa tuulivoimaloissa siipia on kuitenkin vain kolme, kuten myos tuulivoimaloissa , joissa kaytetaan tuulimyllyn periaatetta. Siipien lavat kiinnittyvat ns. siipitukkiin ja niissa voi olla tuuliluukut, joilla voidaan saataa lavan ilmanvastusta eli jauhatusnopeutta. Samaa tarkoitusta palvelee siipijarru. Jauhatuksen jalkeen siivet lukitaan kiinni sapeilla. ^lahde?

Paaartikkeli: Varvasmylly

Ns. jalka- eli varvasmyllyn jalusta eli varvas, johon myllyn ristikkojalka kiinnittyy, on matala. Myllyn pystytukki eli tammi voi olla kuitenkin pitka, niin etta koko myllyn korkeus on useita metreja. Jos myllyrakennus eli -aitta on kevyt, siivet on joskus tarpeen tukea jalustaan kiinnitetylla A-pylvaalla. Mylly seisoo ja kaantyy tammen varassa eli tuulta vastaan kaannetaan koko myllyaitta. Isossa jalkamyllyssa on valilattia, jonka ylakerroksessa sijaitsevat voimansiirtolaitteet ja monesti myos jauhinkivet, alakerroksessa taas jauhotorvi ja mahdollinen siipien jarrulaite. Pienissa myllyissa koko koneisto on yhdessa kerroksessa. Jalkamyllyn koneistossa on rautainen vaakasuora siipiakseli, joka pyorittaa puisen hammasrattaan kautta pystysuorassa olevaa katkaistun kartion muotoista voimansiirtoratasta eli ns. lyhtya. Siihen on kiinnitetty myllynkiven silmaan meneva rautainen pystyakseli, joka taas pyorittaa ns. siiliraudan avulla ylempaa myllynkivea. Jauhettavat jyvat valutetaan kivien valiin laajemmasta jyvatuutista ohuemman putken eli ns. porsaan kautta. Valmiit jauhot valuvat sakkeihin puista jauhotorvea myoten, jonka paassa on suljettava luukku. Jauhatuksen karkeutta saadetaan kivien etaisyyden avulla. Esimerkiksi kainuulainen rieskajauho on karkeaa, muu leipajauho hienompaa ja ohravellin jauho hyvin hienoksi jauhettua. Myllynkivia joudutaan valilla myos teroittamaan. ^lahde?

Paaartikkeli: Harakkamylly

Kehittyneemmassa myllyssa vain osa myllyrakennuksesta kaannetaan tuuleen. Ylimmalta osaltaan kaannettavia tuulimyllyja on Suomessa kutsuttu harakkamyllyiksi , koska niissa on pitka hantapuu, eli ne muistuttavat pyrstoaan heiluttavaa kaantyilevaa harakkaa . Harakkamyllyn jauhatuslaitteet ovat myllyn alaosassa, koneet ja siivet ylaosassa. ^lahde?

Kehittynein malli, ns. mamsellimylly, toimii samalla periaatteella, mutta siina erikseen liikkuva ylaosa on laakeroitu alaosaan, jonka kanssa se muodostaa yhtenaisen aariviivoiltaan leningin kaltaisen rakennelman. Hollantilaiset myllyt ovat yleensa juuri mamsellityyppisia. Etela- ja Lounais-Suomeen seka Hameeseen ensin tulleet mamsellimyllyt yleistyivat sisamaassa vasta 1800-luvun lopulla eivatka koskaan ehtineet Savoon , ennen kuin tuulimyllyjen aika oli jo ohi. ^lahde?

Mamsellimyllyja on Suomessa noin 75. ^[4] Esimerkkeja:

• Inion Aselholmin mylly on toimintakunnossa ^[4]

• Halikon Kreivinmaen ulkomuseoalueen mylly on toimintakunnossa ^{[5] [4]}

• Seurasaaren ulkomuseossa sijaitsee Oripaan mamsellimylly ^[4]

Jalka- ja harakkamyllyn tavallinen tehokkuus oli viisi tai kuusi tynnyria jauhoja vuorokaudessa. Mamsellimyllyt olivat tehokkaampia, niiden tuotto oli vesimyllyjen luokkaa. Tuulimyllyihin oli monesti liitetty parehoyla , joskus myos lankkusaha ja sarkatamppi. Voima myllyn lisalaitteisiin otettiin yleensa siipiakselilla olevasta ylimaaraisesta hammasrattaasta. ^lahde?

• Tuulivoimala
• Pientuulivoimala
• Vuorovesimylly

• Tervonen, P. 1995. Kainuun tuulimyllyt. Teoksessa: Rajamailla I 1994. Julkaisija: Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Rovaniemi. Documenta Septentrionalia 26, s. 119?130. ISBN 952-9888-04-X
• Lippo, V. 1996. Kainuussa vaalitaan myllyperinnetta. Teoksessa: Rajamailla II 1995. Julkaisija: Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Rovaniemi. Documenta Septentrionalia 30, s. 119?130. ISBN 952-9888-08-2

• Sirelius, U.T. 1919. Suomen kansanomaista kulttuuria II osa. Helsinki 1919. (11. painos, Vammala 1989)
• Museovirasto ( Arkistoitu ? Internet Archive) (Viitattu 13.10.2008)
• Kirsti Horn : Superluokan tuulimyllyt 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa
• Tuulimyllyja , Aamulehti, 14.02.1937, nro 43, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Tuulimyllyjen tuutulaulu , Helsingin Sanomat, 28.02.1937, nro 57, s. 37, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta tuulimylly Wikimedia Commonsissa