Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Tuonela , Tuoni , Manala , Mana tai Vainajala on mytologinen kuolleiden valtakunta. Tuonela tunnetaan myos apostolisessa uskontunnustuksessa.

Tuonela on muinaissuomalaisen perinteen ja maailmankuvan mukaan kuolleiden valtakunta tai asunto tuonpuoleisessa . Muinaisten suomalaisten uskomuksissa kuolleet vaeltavat tuonelassa varjomaisina haamuina. Hyvien ja pahojen kohtalo on samanlainen. Kuolleiden kiusana oli Tuoni ja hanen vaimonsa Tuonetar . Toisinaan elavat ihmiset saattoivat kayda tuonelassa hakemassa tietoja tai loitsuja . Matka tuonelaan vaati viikkokausien vaelluksen eramaan poikki ja lopulta tuonenvirran ylittamisen lautturin avustuksella. ?amaanit paasivat Tuonelaan vaipumalla transsitilaan ja huijaamalla vartijoita. Elias Lonnrotin kokoamassa Kalevala -eepoksessa koetaan tuonelanmatka. Tarusankari Vainamoinen tekee onnettoman retken tuonelaan ja onnistuu lopulta pakenemaan elavien maahan muuttumalla kaarmeeksi . ^[1]

Tuoni sijaitsi maan tai veden alla tai saarella ja oli joidenkin uskomusten mukaan pimea tai hamara ja kolkko. Joissain uskomuksissa Tuonela saattoi olla ylosalaisin, kuten maahisten maa. Toisinaan tuonela myos rinnastettiin kalmistoon . Jos Tuonelan ilmansuunta tiedettiin, se oli yleensa pohjoinen . Tuonela esiintyy useasti Kalevalassa ja suomalaisissa kansanrunoissa.

Kuolleiden sielut joutuivat Tuonelle eli heidat "vei Tuoni". Joskus kuolleet vietiin myos itaan tai lanteen, tai ne jaivat kotiin tai kodin pyhanurkkauksen seutuville lahimmaisiaan suojelemaan. Viela tuonpuoleisestakin kuolleet saattoivat palata elavien maille esimerkiksi luonnoiksi eli jalkipolvien suojelushengiksi.

Kuolleet eivat joutuneet Manalle suoraan, vaan heidan oli matkattava sinne. Sielu saattoi viipya jonkin aikaa esimerkiksi sukulaisten luona, mutta jossain vaiheessa oli lahdettava – viimeistaan silloin, kun sukulaiset karkottivat rakkaasta sukulaisesta pelottavaksi kummitukseksi muuttuneen hahmon pois. Oli elavien etu, etta kuolleet menivat Tuonelaan, silla silloin he olivat poissa kummittelemasta, mutta kuitenkin tavoitettavissa, jos apua tarvittaisiin. Sielun vaellus saattoi esimerkiksi kulkea tumman virran poikki, jossa tosin auttoi monissa tarinoissa tuonen tytti veneellaan. Toisissa tarinoissa oli Tuonen edessa koski, Kinahmi , palava pyorre, jonne puut kaatuivat ja jossa saattoivat virrata jopa teraaseet. Kasitys veden takana olevasta Tuonelasta liittyy ehka kalmistosaariin . Jotkut ovat voineet samaistaa myyttisen Tuonelan ja paikallisen kalmiston.

Eraat Vienanjoen seudulla elaneet suomensukuiset ovat lahettaneet vainajat veneissa pois kohti pohjoista ja Vienanmerta, silla nain niiden uskottiin paatyvan kuolleiden kotiin.

Hautaustavoista paatellen tuonpuoleisessa sielun on uskottu jatkavan elamaansa pitkalti samaan tapaan kuin elaessaan. Hautoihin on jatetty hautalahjoina muun muassa kayttoesineita, koruja, aseita ja vaatteita. Kristinuskon aikana hautalahjoista luovuttiin, mutta esimerkiksi ortodoksit voivat edelleen uhrata haudalla esimerkiksi viinaryypyn.

Joissain perinteissa vainajat nukkuivat tai elivat hiljaista elamaa Tuonella. Pahoilla ja moraalittomilla saattoi olla muita huonommat oltavat, esimerkiksi kivinen sanky. On myos joitakin kertomuksia pahaan paikkaan, kuten hauen suoleen joutuneista, joita ei saanut edes tietaja takaisin. Ei tiedeta, millainen muinaissuomalainen manala oli ennen kristinuskon vaikutusta. Tuonpuoleinen rangaistus voi olla myos kristillista perua.

Tuonelassa oli myos arvokasta tietoa, ilmeisesti Tuonelle joutuneiden tietajien tai sukulaisten ansiosta. Tata tietoa saattoi havitella jo elavakin "kaymalla Tuonella". Eras tapa paasta vainajalaan oli langeta loveen . Kyseessa oli ilmeisesti tietajan transsitila ja kokemus sielun irtautumisesta kehosta. Tietajan sielun piti kulkea tiettya reittia tai selvittaa haasteita paastakseen manalle. Piti esimerkiksi valehdella tuonen piialle, etta on tosiasiassa kuollut, tai onnistua uimaan vaarallisen joen poikki. Manalta piti viela paasta pois, jos halusi palata "elavien kirjoihin".

Manala- ja vainajala -sanoja kaytetaan myos yleisnimina mytologisista kuolleiden valtakunnista puhuttaessa, muuallakin kuin Kalevalan yhteydessa. Manalasta puhutaan usein esimerkiksi Antiikin Kreikan mytologian yhteydessa. Kreikkalaisen mytologian manalaa, Haadesta hallitsee samanniminen kuoleman jumala. Kasitys Tuonelasta on monessa suhteessa samanlainen kuin monien muiden kansojen kuolleiden valtakunnat.

Katso myos: Helvetti kristinuskossa

Tuonela ( hepr. ‏???????‎ , ?e?ol ; m.kreik. ?δη? , Had?s), joka on Vanhassa testamentissa paikka, jonne kuolleet joutuivat, mainitaan 65 kertaa Vanhassa testamentissa ja 11 kertaa Uudessa testamentissa. ^{[2] [3]} Suomalainen raamatunkaannos kaantaa heprean sanan ?eol ja kreikan sanan Hades molemmat nimella Tuonela . Sana Gehenna kaannetaan sanalla Helvetti . ^[4] Yleisen tulkinnan mukaan ?eol ja Haades ? siis suomalaisittain Tuonela ? viittaavat tilapaiseen paikkaan, jossa kuolleet ovat, kun taas Gehenna viittaa lopulliseen eroon Jumalasta ja ikuiseen kadotukseen. ^[5]

Apostolisen uskontunnustuksen mukaan Jeesus Kristus astui kuolemansa jalkeen alas Tuonelaan.

• Kuula, Kari:  Helvetin historia: Pohjalta pohjalle Homeroksesta Manaajaan . Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-350-6 .

n k m Kalevala Kalevala-eepos Elias Lonnrot Hahmot Henkilot Aino Joukahainen Kalervo Kullervo Kyllikki Lemminkainen Marjatta Pohjolan emanta (Louhi) Pohjolan isanta Pohjolan tytar Sampsa Pellervoinen Seppo Ilmarinen Tiera Untamo Vainamoinen Yliluonnolliset Ahto Antero Vipunen Hiisi Iku-Turso Ilmatar Kaleva Mielikki Nyyrikki Tapio Tuonelan emanta Tuonen poika Tuonen tytti Ukko Vedenvaki Vellamo Vetehinen Elaimet Hiiden hirvi Iso harka Kokko Suomuhauki Tuonen joutsen Tapahtumia ja kasitteita Impilinna Iso tammi Kilpalaulanta Kultaneito Sammon ryosto Sampo Tulikipuna Vainamoisen haava Vainamoisen kiellot Vainamoisen tie Vainamoisen tuomio Yhdeksan sairautta Maantiede Ahtola Kalevalan maa (Vainola) Pohjola Saari Sarajas Tuonela Tuonelan virta Vuojola Kulttuuri Elokuvat Kalevala ? Uusi aika Rauta-aika Sampo Naytelmat Kullervo Kypron prinsessa Kirjallisuus Kalevala suomeksi Kalevipoeg Kanteletar Koirien Kalevala Kullervon tarina Sammon salaisuus Suomen kansan vanhat runot Suur-Kalevala Vainamoisen paluu Kuvataide Aino-taru Aino, merelle katsova Ilmarinen kyntaa kyisen pellon Ilmarinen kyntaa kyisen pellon (veistos) Ilmatar ja sotka Joukahaisen kosto Kullervon kirous Kullervon sotaanlahto Lemminkaisen aiti Purren valitus Runonlaulajan patsas Sammon puolustus Sammon taonta Vainamoisen laulu Vainamoisen lahto Vainamoisen soitto Runous Kalevalamitta Kantele Luotteet Runonlaulaja Runonlaulajan kadet Vienan runokylat Yhdistyksia ja yhteisoja Helkanuorten liitto Juminkeko-saatio Kalevalaisen Runokielen Seura Kalevalaisten naisten liitto Kalevala Koru Kalevalaseura Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Muuta Elias Lonnrotin muistomerkki Kalevalakyla Kalevala-muistomerkki Kalevalan paiva Kalevalatalo Kalevala kuvataiteissa Kalevala musiikissa

n k m Suomalainen muinaisusko Kosmologia ja myyttiset paikat Aarnihauta Ahtola Hauen suoli Iso tammi Juminkeko Kalevalan maa Kinahmi Kipumaki Lintukoto Lovi Maailmanpylvas Metsanpeitto Pohjannaula Pohjola Paivola Saari Sarajas Sukuvainajala Synty Syy Taivaankansi Tapiola Tuonela Tuonelan virta Vainajala Jumalat ja haltijat Ahti Akka Emuu Hiisi Hippa Hittavainen Ilmarinen Ilmatar Jumi Kapeet Kekri Kratti Kuippana Kuu Kuumet Kondos Lempo Liekkio Maaemo Mielikki Nyyrikki Nakki Panu Para Pellonpekko Perkele Paivatar Raako Rahko Rauni Rongoteus Sampsa Pellervoinen Sukkamieli Tapio Tapiotar Tonttu Turisas Tuuletar Ukko Vedenema Vellamo Vesihiisi Virankannos Vainamoinen Vaki ( Vihat ) Akras Sieluolennot ja -tilat Etiainen Henki Ihtiriekko Itse Kohtaus Liekkio Lovi Luonto Loyly Marras Pelastys Sielulintu Syntyinen Vaihdokas Varjosielu Apara Taikuus Harakointi Hannunvaakuna Intomies Juhannustaiat Kade Lain kumous Lapinnoita Loitsut ( kilpalaulanta ) Lumous Luotteet Pilaus Puoltaja Runoi Tietaja Tursaansydan Uhrin pano Varaukset Verenseisautus ( Vainamoisen polvenhaava ) Vaki Esineet ja paikat Kalliomaalaukset Kallohonka Karsikko Kuppikivi Napakivi Onnenhattu Polttokenttakalmisto Polttovenehautaus Punamultahauta Pyha kivi Pyha lehto Roykkiohauta ( Hiidenkiuas , Lapinraunio ) Sampo Tulikipuna Tuohiraamattu Uhripuu ( Tapionpoyta ) Uhriroykkio Ukon kirves Ukonvaaja Umpiputki Vainovalkea Vesisaihky Virvatuli Voimavyo Vainamoisen tie Juhlat Helavalkeat Helkajuhla Joulu Juhannus Karhunpaiva Kekri Peijaiset Pokkouhri Ukkosen paiva Ukon keikkeet Ukon kunnia Vakkajuhlat Runous Kalevalainen runous Kalevala Kalevalamitta Kalevipoeg Kanteletar Suomalainen kansanrunous Suomen kansan vanhat runot Virolainen kansanrunous Hahmot Henkilot Antero Vipunen Hollo ja Martta Joukahainen Kalervo Kalevanpojat Keito Kihovauhkonen Kullervo Pohjolan emanta Pohjolan isanta Rujo, rampa ja perisokea Tiera Tuonelan emanta Tuonen tytti Untamo Vorna Elaimet Apuelain Elattikaarme Hiiden hirvi Iso harka Iso sika Kokko Lievo Suomuhauki Tulikettu Tuonen joutsen Yliluonnolliset olennot Ajattara Hattara Herattaja Hongas Huu Itkettaja Jatulit Kakkiainen Kiira Kipu-tytto Kouko Kuuterneito Luonnotar Mara Menninkainen Metsanneito Painajainen Peikko Piru Puhuri Tellervo Unikakkias Vetehinen Vuorenpeikko Yhdeksan sairautta Uuspakanuus Karhun kansa Lehto ? Suomen Luonnonuskontojen yhdistys Pakanaverkko Suomenusko Taivaannaula Luettelo yhteisoista