Tuomiokapituli
(
lat.
domus capituli
) on
piispan
alaisuudessa toimiva kirkon toimielin
katolisessa
ja
anglikaanisessa
kirkossa seka pohjoismaiden
luterilaisissa kirkoissa
. Tuomiokapitulin nimi juontaa juurensa latinan sanoihin
domus capituli
. Domus tarkoittaa taloa ja capituli lukukappaletta. Tuomiokapituliin piispa kokoontui tyotovereidensa kanssa lukemaan
raamatunkappaleita
ja
rukoilemaan
. Jokainen tuomiokapitulin eli ”lukukappaleen talon” istunto aloitetaan edelleenkin raamatunluvulla.
Tuomiokapituli on syntynyt
piispan
tuekseen keraamasta papistosta, joka muodostui alun perin
piispanistuimen
eli tuomiokirkkoseurakunnan papeista. Ensimmainen viite tallaisesta piispan ymparilleen kokoamasta pappisjoukosta on
Augustinukselta
. Papiston tehtavana oli avustaa piispaa rukoushetkissa.
Keskiajalla
tuomiokapituli sai vakiintuneita kirkko-oikeudellisia muotoja.
Tuomiokapitulit Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa
tuomiokapituli on toinen
hiippakunnan
toimielimista
, jonka tehtavana on hoitaa
hiippakunnan
hallintoa ja toimintaa (ks. myos
hiippakuntavaltuusto
). Toiminta-ajatuksensa mukaan piispan johtama tuomiokapituli tukee hiippakunnan seurakuntia ja niiden henkilostoa seurakunnan perustehtavan toteuttamisessa hoitamalla sille kuuluvat viranomaistehtavat ja tuottamalla ja tarjoamalla hallinto- ja tyoelamapalveluita seka edustaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa alueellaan.
Suomeen tuomiokapitulilaitos saapui
augustinolaismunkkien
mukana.
Turun tuomiokapituli
oli keskiajalla
kaniikkituomiokapituli
.
Uskonpuhdistuksen
jalkeen tuomiokapitulilaitos menetti merkitystaan, kunnes se vahvistettiin uudelleen vuoden 1686 kirkkolaissa. Tuomiokapitulin muoto ja tehtavat ovat vaihdelleet senkin jalkeen paljon.
Tuomiokapitulin yhteys koululaitokseen tiivistyi 1600-luvulla, kun hiippakuntakaupunkeihin perustettiin
lukioita
ja niiden
lehtoreista
tuli tuomiokapitulin jasenia. Tuloksena oli
lehtorikapituli
, jossa opetus oli keskeisessa asemassa. Yliopistokaupungeissa (Turku vuodesta 1640) lehtoreiden sijasta tuomiokapitulin jasenina toimivat
teologisen tiedekunnan
professorit
. 1869 kirkkolain perusteella syntyi
uusimuotoinen
tuomiokapituli, joka ei enaa koostunut lehtoreista vaan lain maarittelemista, papiston keskuudesta valittavista jasenista. Kirkko etaantyi valtiosta ja tuomiokapitulien tehtavat liittyivat nyt yha enemman seurakuntien hallintoon. Nykyisin tuomiokapitulien toiminnasta saataa vuoden 1993 kirkkolaki. Vuoden 1997 alusta lahtien tuomiokapitulit siirtyivat valtiolta kirkon yllapidettavaksi.
[1]
Turun arkkihiippakunnan
tuomiokapituli on vanhin Suomessa edelleen toimiva
virasto
. Se on perustettu vuonna 1276.
Kustaa Vaasan
peruuttaessa 1550-luvulla kruunulle kirkon omaisuuden valtio otti samalla huolehtiakseen pappien palkat. Toimen viimeisena muistona Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuomiokapitulit olivat vuoteen 1997 saakka valtion virastoja.
[2]
Valtio maksoi siten mm. piispojen palkat.
Tuomiokapitulin puheenjohtajana toimii hiippakunnan
piispa
. Muita jasenia ovat
tuomiorovasti
(varapuheenjohtaja), hiippakuntavaltuuston valitsema maallikkojasen, kaksi vaaleilla valittua
pappisasessoria
seka hiippakunnan viranhaltijoina
lakimiesasessori
ja
hiippakuntadekaani
. Pappisasessorit ovat hiippakuntaan osa-aikaisessa virkasuhteessa. Tuomiokapitulin sihteerina toimii yleensa
notaari
. Esittelijoina toimivat tuomiokapitulin virkamiehet. Jasenista esittelijoina voivat toimia tuomiokapituliin virkasuhteiset henkilot, eli kaikki muut paitsi tuomiorovasti ja maallikkojasen.
[4]
Tuomiokapitulissa on puhe- ja lasnaolo-oikeus hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalla.
Vuoden 2004 hiippakuntahallintouudistukseen saakka tuomiokapituli oli viisijaseninen: piispa, tuomiorovasti, kaksi pappisasessoria ja lakimiesasessori.
Tuomiokapituli nimittaa varajasenikseen viisi pappia ja kaksi lakimiesta kutsumisjarjestyksessa. Maallikkojasenella on kaksi hiippakuntavaltuuston valitsemaa varajasenta.
Tuomiokapituli on
hiippakunnan
yleistoimielin. Sen tehtavia ovat muun muassa
(2006):
- hoitaa yleisesti hiippakunnallista toimintaa, hallintoa ja taloutta
- tukea ja valvoa
seurakuntien
toimintaa ja hallintoa
- hoitaa
papiston
henkilostoasioita ja valvoa heidan ja seurakunnan muiden viranhaltijoiden ja tyontekijoiden tehtavien hoitoa ja elamaa
- hoitaa yhteyksia koko kirkon yhteiseen toimintaan ja hallintoon, toisiin hiippakuntiin, kristillisiin jarjestoihin ja muihin yhteiskunnan tahoihin
- valmistella asioita
hiippakuntavaltuustolle
ja huolehtia paatosten toimeenpanosta
- ottaa ja irtisanoa tuomiokapitulin viranhaltijat ja tyontekijat
Tuomiokapituliksi kutsutaan myos hiippakunnan virastoa. Tuomiokapitulin virasto on piispan johtama hallinto- ja asiantuntijaorganisaatio, jossa tyoskentelevat piispan avustajat seka hiippakunnan hallintoa ja toimintaa hoitavat viranhaltijat ja toimistotyontekijat.
Hiippakunnallisen hallinnon tyota johtaa
lakimiesasessori
. Tuomiokapitulin
notaari
on hallinnollisten asioiden esittelija ja tuomiokapitulin sihteeri.
[5]
Hiippakunnallista seurakuntia tukevaa toiminnallista tyota johtaa
hiippakuntadekaani
(ent. hiippakunnan paasihteeri). Hanen vastuualueeseensa kuuluvat mm. pastoraalikurssit ja johtamistaidon koulutukset.
Hiippakuntasihteerit
osallistuvat hiippakuntadekaanin johdolla yhteisten tyoelamapalvelujen kehittamiseen, tuottamiseen ja toteuttamiseen. Hiippakuntasihteereilla on omat vastuualueet, joiden puitteissa he vastaavat hiippakunnallisesta koulutuksesta ja muista vastaavista hiippakunnan seurakuntien henkiloston tukemistavoista. Hiippakuntasihteereita on tuomiokapitulista riippuen yleensa kolme tai useampi. Keskeiset vastuutyoalueet ovat
kasvatus
,
diakoniatyo
,
yhteiskuntatyo
,
kansainvalinen tyo
seka
jumalanpalveluselama ja
kirkkomusiikki
. Hiippakuntasihteerien kesken on yleensa jaettu vastuut myos sairaalasielunhoidon ja perheneuvonnan tuen,
maahanmuuttajatyon
,
ymparistovastuun
ymv. osalta.
Osassa tuomiokapituleja on myos
kuurojenpappi
.
Ruotsin kirkon
tuomiokapitulit olivat valtiollisia viranomaisia vuoteen 2000 saakka. Jokaisessa Ruotsin kirkon hiippakunnassa on tuomiokapituli ja se toimii itsenaisena kirkollisena elimena.
[6]
Sen tehtavana on tukea piispaa ja valvoa seurakunnissa ja pastoraateissa tapahtuvaa toimintaa. Tahan tehtavaan kuuluu
- Avustaa ja tukea seurakuntia kirkon oppiin, kirjoihin,
sakramenttien
ja jumalanpalvelusten hoitoon kuuluvissa asioissa, myos oikeudellisissa ja hallinnollisissa kysymyksissa
- Seurakuntaohjesaantojen vahvistaminen
- Piispantarkastukset
seurakunnissa ja
pastoraateissa
- Seurata miten hiippakunnan papit ja
diakonit
hoitavat tehtavaansa ja noudattavat antamiaan
vihkilupauksia
- Tutkia ja paattaa, ovatko kirkon virkaan vihittavat kelvollisia, patevia kirkon virkaa varten.
- Tutkia papin- ja diakonian virkaan hakijoiden kelpoisuuden ja antaa siita lausunto seurakunnalle.
- Paattaa erikseen maaratyista jumalanpalveluksiin ja kirkollisin
kolehteihin
liittyvista asioista.
- Kasittelee ja vahvistaa tarvittaessa muiden kirkollisten toimielinen tekemia paatoksia hiippakunnassa.
[7]
[8]
Tuomiokapitulin muodostavat
- Piispa, joka on puheenjohtaja
- Tuomiorovasti, joka on varapuheenjohtaja
- Jasen, joka toimii hiippakunnassa tai jossakin sen seurakunnassa pappina tai diakonina
- Jasen, joka on tai on ollut vakinainen
tuomari
- Kolme muuta jasenta, jotka hiippakuntavaltuusto valitsee. Nama jasenet eivat saa olla piispaksi, papiksi tai diakoniksi vihittyja.
- Tuomiokapitulin
sihteeri
on hiippakunnan palveluksessa oleva hiippakunnan lakimies.
Uppsalan hiippakunnassa
on arkkipiispa tuomiokapitulin puheenjohtaja. Uppsalan hiippakunnan piispa on 1. varapuheenjohtaja ja tuomiorovasti 2. varapuheenjohtaja.
[6]