Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Viitteet ja lahteetkin uupuvat.

Tuoli on jaloilla seisova istuin , huonekalu , joka on suunniteltu yleensa yhden kerrallaan istuttavaksi. Siina on yleensa selkanoja (toisin kuin jakkarassa ) ja usein myos kasinojat . ^[1]

Tuoli voidaan valmistaa useista eri materiaaleista , kuten puusta , muovista tai teraksesta .

• jakkara on selkanojaton ja kasinojaton pienikokoinen tuoli, jonka korkeampi muunnelma on baarijakkara .
• nojatuoli on pehmustettu tai muutoin mukavaksi muotoiltu tuoli, jossa on yleensa myos kasinojat ja usein korkea selkanoja, joka tukee myos paata.
• keinutuoli on kahdella kaarevalla jalaksella varustettu nojatuoli, jolla voi keinua rauhallisesti.
• sakkituoli on istujan mukaan muovautuva tuoli, jonka sisalla on polystyreeniraetta tai muuta helposti muotoutuvaa taytetta.
• satulatuolissa on ulkonaoltaan satulaa muistuttava istuin, jossa ei ole selkanojaa mutta usein pyorilla varustettu, pystyakselin ympari pyoriva jalkarakenne, kuten toimistotuoleissa.
• Tyotuoli eli toimistotuoli on saadettava tuoli, joka on usein varustettu selkanojalla seka pyorilla. Nykyisin tyotuoleissa on erityisesti panostettu tyoergonomiaan .
• Muna eli egg on tanskalaisen arkkitehti Arne Jacobsenin suunnittelema nojatuoli, josta on tullut kansainvalinen muotoiluklassikko.

Suomen kielen sana tuoli on uudehko lainasana joka on tullut meille germaanisista kielista (vrt. ruotsin stol ja saksan Stuhl ). Penkin etymologia on puolestaan muinaisgermaanisesta sanasta banki, joka on tarkoittanut kohoumaa, ja suomen sanat penger seka penkka ovat samaa juurta. ^[2] Toinen mahdollinen alkupera sanalle on italiasta varhaisten rahanvaihtajien poytaa merkitsevasta nimityksesta banco . Samasta kantasanasta on kehittynyt myos sana pankki . Suomessa omaperaiset nimitykset istuimille ovat olleet murteissa rahi ja palli.

Tuolit olivat Suomessa harvinaisia 1700-luvulle asti. Talonpoikaissisustuksissa istuimina oli yleensa erilaisia puuesineita, esimerkiksi arkkuja ja penkkeja . Myos vuoteella istuttiin. Savupirttien seinia kiersivat kiinteat penkit, joilla istuttiin ja usein nukuttiinkin. Renessanssin aikana kartanoiden sisustuksiin tuli liikuteltavia irtohuonekaluja. Tuoleja ilmestyi runsaammin saatylaiskartanoihin 1600-luvun loppupuolella, pappiloihin ja porvariskoteihin vasta sata vuotta myohemmin. ^[3]

Tuolin perusmalli on tukeva renessanssituoli H:n muotoisine jalkatukineen. Myohemmin siihen liitettiin kunkin aikakauden mukanaan tuomia vaikutteita ja tyyleja. Renessanssituoli oli Suomessa kaytossa 1900-luvulle asti. Sen suoralinjaiset ja jykevat muodot soveltuivat hyvin puuseppien taitoihin.

Suomalaisen modernin tuolin suunnittelu liittyy puunjalostukseen, jossa vaneri on ollut keskeisessa osassa. Alvar Aalto aloitti 1920-luvun lopulla tiiviin yhteistyon turkulaisen O.y Huonekalu- ja Rakennustyotehdas A.b :n (nykyinen Huonekalutehdas Korhonen Oy) kanssa. Aallon ja Korhosen yhteistyona ideoitiin erilaisia puun taivutus- ja muokkausmenetelmia. Vuosina 1934?1965 Aallolle myonnettiin patentti yhteensa seitsemaan keksintoon ? osa naista patentoitiin myos ulkomailla. Alvar Aallon suunnittelemia puutuoleja ja muita huonekaluja on pidetty inhimillisempana vaihtoehtona samoihin aikoihin Keski-Euroopassa syntyneelle terasputkituolille.

Ilmari Tapiovaara suunnitteli vaimonsa Annikki Tapiovaaran kanssa vuonna 1947 valmistuneen Domus Academican , Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan opiskelija-asunnon sisustuksen. Domus -tuolin suunnitteluvaatimuksina olivat muun muassa toimiminen verhoiltuna ja verhoilemattomana, pinottavuus, ryhdikkyys ja istuinmukavuus. Tuolin istuin ja selkanoja tehtiin muotoon puristetusta vanerista, mika vahensi sen aiheuttamaa rasitusta vaatteille. Tuoli koottiin ruuveilla, ja se voitiin tehda paikan paalla, mika vahensi kuljetuskustannuksia. Tapiovaaran suunnittelemia kansainvalisesti tunnetuimpia muita tuoleja ovat muun muassa Aslak ja Nana .

Sisustusarkkitehti Eero Aarnion lasikuidusta suunnittelemat Pallotuoli (1966) ja Kupla (1968) ovat myos maailmanlaajuisen menestyksen saavuttaneita tuoleja. Aarnion muotoilu oli osa 1960-luvun populaarikulttuuria, ja hanen tuolejaan kaytettiin usein tieteiselokuvien lavastuksissa.

Tuolinjalka on tuolin istuinosaa yleensa polven korkeudelle kannattava pystysuuntainen osa. Yleensa tuolissa on nelja jalkaa, yksi jokaisessa kulmassa. Pyorivissa tuoleissa voi olla vain yksi jalka, joka haarautuu lattiaa vasten useammaksi sakaraksi tai levenee levyksi (niin sanottu trumpettijalka ) tuolin pystyssa pitamiseksi. Muotoilun perusteella puutuoleissa olevia jalkoja voidaan kutsua suoriksi jaloiksi, jotka ovat melko suoria tai kaarevia tai sorvijaloiksi, jotka ovat pyoreiksi sorvattuja. Sorvijalallisissa tuoleissa takajalat ovat suorat, kun taas etujalat voivat olla sorvatut. Terasputkirunkoisissa tuoleissa putkirunko voi taittua tuolin etukulmista alas ja taakse yhtenaiseksi jalustaksi U:n muotoisena lenkkina. Talloin runko antaa istuinosalle myos joustavuutta. Periaatetta toteutti myos tanskalainen Verner Panton S-tuolissaan , jota pidetaan ensimmaisena yhtena kappaleena muovista puristettuna tuolina. ^lahde?

Metallia on kaytetty tuolien materiaalina jo ainakin keskiajalta lahtien. Kuitenkin nahkaan tai kankaaseen yhdistetysta terasputkituolista tuli 1920-luvulla modernin sisustussuunnittelun ja modernistisen elamantyylin inhottu tai ihasteltu vertauskuva. Putkituolia kaytettiin keveytensa ja kestavyytensa takia myos muun muassa lentokoneissa.

Unkarilaissyntyinen huonekalu- ja sisustussuunnittelija seka arkkitehti Marcel Breuer , joka opiskeli ja opetti Weimarin ja Dessaun Bauhaus -taidekoulussa Saksassa ideoi taivutetuista terasputkista kootun tuolin saadessaan Adler - polkupyoran 1925. Eras ensimmaisista nimettiin Wassily Kandinskyn mukaan Wassily-tuoli . Terasputkituolista tuli maailmanlaajuinen menestys. Sen suunnitteluperiaatteina olivat edullisuus, keveys, hygienia ja kimmoisuus. Myos mahdollisuutta suurien sarjojen valmistukseen ja itsekoottavuuteen pidetaan syina sen suosioon.

Rakennustekniikassa tunnetaan myos kasite kattotuoli , joka on ulkokattoa kannattava rakenne.

Tuoli voi olla myos sita kayttavan henkilon, hanen asemansa tai tehtavansa symboli . Esimerkiksi oppituolilla tarkoitetaan yleensa tietylle aiheelle tai henkilokohtaisesti tietylle haltijalle omistettua professuuria . Tuomioistuin viittaa alun perin tuoliin, jolla tuomiovallan kayttaja istuu. Jos henkilon asema on uhattuna, saatetaan tama ilmaista sanomalla, etta hanen tuolinsa heiluu .

Arkikielessa kodin arvokkainta istuinta voidaan nimittaa isannantuoliksi . Toimistoymparistossa huoneen haltijan tuoli eroaa yleensa vaatimattomammasta asiakastuolista . Tama ero on selkea myos koulussa opettajan tuolin ja oppilaiden istuinten valilla. Eroa tuolien arvokkuuden kesken voidaan synnyttaa muun muassa korkeudella, materiaalilla, pehmustuksella seka nyttemmin erilaisilla toiminnoilla kuten pyoritys- ja kallistusmahdollisuuksilla. Tuolin korkeussaatoon perustuu kohtaus, jossa Charles Chaplin kaytti parturintuolia vallan symbolina elokuvassaan Diktaattori .

Nama tuolin kayttajan asemaa osoittavat sosiaaliset mekanismit ovat huipussaan kasitteissa valtaistuin ja syytetyn penkki .

Maria Stuartin astuessa 15. lokakuuta 1586 Fortheringhayn linnan oikeussaliin han kulki kohti saliin tuotua valtaistuinta , mutta hanet ohjattiin sivummalle syytetyn penkille . Tyhja valtaistuin olikin hanen vastustajansa, poissa olevan kuningatar Elisabetin ( Elisabet I ) symboli.

• Kokki, Kari-Paavo:  Tuolit, sohvat ja jakkarat . Helsingissa: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-23415-9 .
• Salakari, Tuula:  Suomalaisia tuoleja . Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-38971-3 .

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuoli .

• Tuoli kautta vuosisatojen .
• Wigelius-Wulff, Lotta (toim): Tuoli 2017. Yle Fem. Viitattu 13.2.2017. (ruotsiksi)