Tulivaunut

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulivaunut
Chariots of Fire
Ohjaaja Hugh Hudson
Kasikirjoittaja Colin Welland
Tuottaja David Puttnam
Saveltaja Vangelis
Kuvaaja David Watkin
Leikkaaja Terry Rawlings
Pukusuunnittelija Milena Canonero
Paaosat Ben Cross ,
Ian Charleson ,
Nigel Havers ,
Cheryl Campbell ,
Alice Krige
Valmistustiedot
Valmistusmaa   Iso-Britannia
Tuotantoyhtio Warner Bros.
Levittaja Mokep
Netflix
Fandango at Home  ( kaanna suomeksi )
Disney+
Ensi-ilta 1981
Kesto 123 minuuttia
Alkuperaiskieli englanti
Budjetti 5 500 000 dollaria
Tuotto 58 972 904 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Tulivaunut ( Chariots of Fire ) on vuoden 1981 brittilainen draamaelokuva , joka kertoo tositarinan brittilaisista urheilijoista, jotka valmistautuvat vuoden 1924 kesaolympialaisiin ja kilpailevat siella. Elokuvan ohjasi Hugh Hudson .

Elokuvan nimi on otettu William Blaken runosta And did those feet in ancient time , joka puolestaan juontaa juurensa Toiseen kuninkaiden kirjaan .

Tulivaunut voitti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon ja BAFTAn seka parhaan ulkomaalaisen elokuvan Golden Globen . Elokuvalle meni yhteensa nelja Oscaria ja kolme BAFTAa. Lisaksi se voitti muun muassa Cannesin elokuvajuhlilla kaksi palkintoa. [1]

Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssa Tulivaunut aanestettiin kaikkien aikojen 19. parhaaksi britti­elokuvaksi . Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisio­ammattilaista. [2] Yhdysvaltalainen Sports Illustrated -lehti nimesi sen vuonna 2003 kaikkien aikojen yhdeksanneksi parhaaksi urheiluelokuvaksi [3] . The New York Timesin kriitikot valitsivat Tulivaunut vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa. [4] American Film Institute valitsi vuonna 2006 sata kaikkien aikojen innostavinta elokuvaa, ja Tulivaunut sijoittui sijalle 100. [5]

Juoni [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Elokuva pohjautuu kahden brittilaisen vuoden 1924 kesaolympialaisedustajan tositarinaan. Se kertoo englannin-juutalaisesta Harold Abrahamsista , joka voittaa antisemitismin ja luokkaennakkoluulot kilpaillakseen "Lentavaa skotlantilaista" Eric Liddellia vastaan 100 metrin juoksussa.

Liddell jattaytyy kuitenkin 100 metrin kilpailuista, silla hanen kristillinen uskonsa esti hanta juoksemasta sunnuntaina, jota han piti pyhapaivana. Liddell saa sen sijaan luvan ottaa osaan 400 metrin juoksuun. Tarina vertailee Abrahamsin ja Liddellin samanlaisia urheilullisia suorituksia samalla, kun kuvaa heidan erilaisia luonteitaan ja reaktioita vastoinkaymisiin.

Faktaa ja fiktiota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Elokuvan keskeiset hahmot Harold Abrahams ja Eric Liddell olivat oikeita henkiloita ja he voittivat olympiakultaa Pariisin olympialaisissa vuonna 1924. Sen sijaan elokuvassa 400 metrin aitajuoksussa hopeaa voittava Lordi Andrew Lindsay on fiktiivinen hahmo. Todellisuudessa kukaan britti ei ollut palkinnoilla Pariisin olympialaisten aitamatkoilla. Lordi Lindsayn hahmo pohjautunee Lordi David Burghleyhin , joka voitti kultaa 400 metrin aidoissa nelja vuotta myohemmin Amsterdamin olympialaisissa .

Elokuvassa 100 metrin juoksuun osallistuva Uuden-Seelannin Tom Watson oli todellisuudessa Arthur Porritt .

Elokuvassa Liddell saa kuulla noustessaan kisajoukkueen mukana Pariisiin menevaan laivaan, etta 100 metrin alkuerat juostaan sunnuntaina. Todellisuudessa Ison-Britannian yleisurheiluliitto sai tietaa kisa-aikataulun kuukausia aikaisemmin ja Liddell ehdittiin ilmoittaa 100 metrin sijasta 400 metrille.

Musiikki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vaikka elokuva sijoittuu 1920-luvulle, sen musiikiksi valittiin kreikkalaisen Vangeliksen saveltamaa elektronista musiikkia. Tunnusmelodia tunnettiin aluksi pelkalla "Titles"-nimella, mutta kappaleen noustessa levylistoilla, se sai nimen "Chariots of fire". lahde?

Vangeliksen elokuvaan saveltama tunnusmelodia esitettiin Lontoon vuoden 2012 olympialaisten avajaisissa, jossa sen esittivat Lontoon sinfoniaorkesteri ja Rowan Atkinsonin esittama Mr. Bean (joka esitti soittavansa kappaleen taustalla koko ajan kuuluvan yhden koskettimen nuotin). "Bean" alkaa soittaessaan unelmoida ja nakee itsensa juoksemassa elokuvan henkiloiden kanssa. Tunnusmusiikkia soitettiin myos jokaisen palkintoseremonian yhteydessa.

Nayttelijat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  Ben Cross   …   Harold Abrahams  
  Ian Charleson   …   Eric Liddell  
  Nigel Havers   …   Lordi Andrew Lindsay, perustuu loyhasti Lordi Burghleyhyn , joka ei antanut nimeaan kaytettavaksi elokuvassa.  
  Cheryl Campbell   …   Jennie Liddell  
  Alice Krige   …   Sybil Gordon, Abrahamsin vaimo (hanen oikea nimi oli Sybil Evers)  

Palkintoja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Oscarit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ehdokkaana:

BAFTAt [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Paras elokuva
  • Paras sivuosa: Ian Holm
  • Paras puvustus: Milena Canonero

Ehdokkaana:

  • Paras sivuosa: Nigel Havers
  • Paras ohjaaja: Hugh Hudson
  • Paras kasikirjoitus: Colin Welland
  • Paras kuvaus: David Watkin
  • Paras leikkaus: Terry Rawlings
  • Paras tuotantosuunnittelu: Roger Hall
  • Paras aanitys: Clive Winter, Bill Rowe, Jim Shields
  • Paras elokuvamusiikki: Vangelis

Golden Globet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Paras ulkomaalainen elokuva [1]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b Awards for Chariots of Fire
  2. ↑ Best 100 British films ? full list , BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016.
  3. ↑ The 50 Greatest Sports Movies of All Time! Sports Illustrated . 4.8.2003. Viitattu 24.7.2021.
  4. ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made , The New York Times . Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made , St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.
  5. ↑ AFI’s 100 Most Inspiring Films of All Time , American Film Institute 2006. Viitattu 16.2.2023.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tulivaunut&oldid=21693665 ”