Kaukoidan kansainvalinen sotilastuomioistuin ( engl. International Military Tribunal for the Far East , IMTFE) ^[1] oli toisen maailmansodan jalkeen perustettu kansainvalinen sotaoikeus , joka tuomitsi Japanin keisarikunnan entisia johtajia sodan aikana tapahtuneista rikoksista. Sen tunnetuin osa oli vuosina 1946?1948 jarjestetty niin sanottu Tokion sotarikosoikeudenkaynti , jossa tuomittiin 28 Japanin entista johtohenkiloa ja joka rinnastui natsi-Saksan johtajille 1945?1946 pidettyyn Nurnbergin ensimmaiseen oikeudenkayntiin . Seitseman syytetyista tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin, heista tunnetuimpana entinen paaministeri ja ylipaallikko Hideki T?j? .

Tuomioistuimessa kasitellyt rikokset jaettiin kolmeen luokkaan: A-luokkaan kuuluivat rikokset rauhaa vastaan, mika kaytannossa tarkoitti hyokkayssodan suunnittelua , B-luokkaan perinteiset sotarikokset ja C-luokkaan rikokset ihmisyytta vastaan . A-luokka oli suunniteltu lahinna Japanin ylinta johtoa ajatellen, B- ja C-luokan rikoksista saatettiin syyttaa keita tahansa japanilaisia naiden asemasta riippumatta. ^[2]

Tokion sotarikosoikeudenkaynti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Oikeusistuimen perustaminen ja syytettyjen valinta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Liittoutuneet olivat vaatineet Potsdamin konferenssissa myos Japanin sodanjohtoa oikeuden eteen. Japanin miehityshallintoa johtanut yhdysvaltalainen kenraali Douglas MacArthur maarasi jo 11. syyskuuta 1945 ? vain reilua viikkoa Japanin lopullisen antautumisen jalkeen ? vangittaviksi 39 henkiloa epailtyna sotarikoksista, joukossa useita T?j?n hallituksen ministereita. T?j? yritti pidatettaessa itsemurhaa huonolla menestyksella. Kuukautta myohemmin, 6. lokakuuta MacArthur sai valtuudet ryhtya valmistelemaan oikeudenkayntia. Han perusti 8. joulukuuta entisen Yhdysvaltain apulaisoikeusministerin Joseph B. Keenanin johtaman kansainvalisen syyttajaosaston ( engl. International Prosecution Section , IPS), joka aloitti todistusaineiston keraamisen. ^[3]

Kenraali MacArthur ilmoitti Kaukoidan kansainvalisen sotilastuomioistuimen perustamisesta 19. tammikuuta 1946 ja valitsi seuraavien viikkojen aikana sen tuomarit liittoutuneiden valvontakomissiossa edustettuina olleiden valtioiden tarjoamista ehdokaslistoista. Paatuomariksi han nimesi australialaisen William Webbin . ^[3] Kaikkiaan oikeusistuimessa oli yksitoista tuomaria ja syyttajaa yhdestatoista valtiosta: Yhdysvalloista , Neuvostoliitosta , Britanniasta , Kiinan tasavallasta , Ranskasta , Hollannista , Kanadasta , Australiasta , Uudesta-Seelannista , Brittilaisesta Intiasta ja Filippiineilta . ^[4] Tama jarjestely sovittiin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton valisissa neuvotteluissa. Siina missa Nurnbergin oikeudenkaynnissa jokaisella neljalla jarjestajavaltiolla oli ollut oma paasyyttaja, Tokion oikeudenkaynnissa niita oli vain yksi. MacArthur nimitti Keenanin paasyyttajaksi Yhdysvaltain presidentti Harry S. Trumanin toivomuksesta. ^[5]

Tokiossa pidetyssa paaoikeudenkaynnissa kahtakymmentakahdeksaa Japanin poliittiseen ja sotilaallisen johtoon kuulunutta henkiloa syytettiin A-luokan rikoksista. ^[5] Syytetyt valittiin 80:n A-luokan rikoksista epaillyn joukosta. Syytetyista yhdeksan oli siviileja ja yhdeksantoista ammattisotilaita. Joukossa oli muun muassa nelja entista Japanin paaministeria . ^[6] Syytettyjen haluttiin edustavan Japanin hyokkayssodankaynnin eri vaiheita alkaen Mant?urian valtauksesta vuonna 1931. ^[7] Keisari Hirohito jatettiin poliittisista syista oikeudenkaynnin ulkopuolelle, silla amerikkalaiset katsoivat hanen symbolisen arvonsa olevan hyodyksi sodan jalkeisen Japanin kehityksessa. ^[8] Muitakaan keisarillisen perheen jasenia ei syytetty.

Syytteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Oikeudenkaynnin paapaino oli A-luokan rikoksissa, mutta syytteita voitiin nostaa myos B- ja C-luokan rikoksista, mikali sama henkilo oli jo valmiiksi syytteessa jostain A-luokan rikoksesta. ^[5] Liittoutuneista varsinkin Yhdysvallat halusi painottaa rikoksia rauhaa vastaan luodakseen ennakkotapauksen uudenlaisesta kansainvalisesta oikeudenkaytosta; B- ja C-luokkaan kuuluneita tavanomaisia sotarikoksia seka ihmisoikeusrikoksia se piti oikeudenkaynnissa toissijaisina. ^[7]

Oikeudenkaynnissa esitettyja syytteita oli yhteensa 55, joista 36 ensimmaista koskivat A-luokan rikoksia ja 19 jalkimmaista B- ja C-luokan rikoksia. Oikeus hylkasi suurimman osan syytteista teknisista syista tai nayton riittamattomyyden vuoksi, jattaen jaljelle vain kahdeksan syytekohtaa ensimmaisesta ja kaksi jalkimmaisesta ryhmasta. ^[9] Tuomiot perustuivat siten seuraaviin kymmeneen syytekohtaan: 1) hyokkayssotien tai kansainvalista oikeutta rikkovan sodan tai sotien kayminen toimimalla johtajana, organisoijana, yllyttajana tai avustajana yhteisen suunnitelman tai salaliiton muotoilussa tai toteuttamisessa; 27) provosoimattoman sodan kayminen Kiinaa vastaan; 29) hyokkayssodan kayminen Yhdysvaltoja vastaan; 31) hyokkayssodan kayminen Brittilaista kansainyhteisoa vastaan; 32) hyokkayssodan kayminen Alankomaita vastaan; 33) hyokkayssodan kayminen Ranskaa vastaan (Indokiinassa); 35?36) hyokkayssodan kayminen Neuvostoliittoa vastaan; 54) sotavankien ja muiden henkiloiden epainhimillisen kohtelun maaraaminen, valtuuttaminen ja salliminen; 55) velvollisuuden ryhtya riittaviin toimiin julmuuksien estamiseksi tahallinen ja piittaamaton laiminlyonti. ^[5]

Tokion oikeudenkaynnin kulku ja tuomiot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tokion sotarikosoikeudenkaynti alkoi 29. huhtikuuta 1946. ^[1] Koska japanilaiset asianajajat tunsivat huonosti oikeudenkaynnissa sovellettua lansimaista oikeusmenettelya, jarjestettiin kaikille syytetyille lopulta Uutta-Seelantia edustaneen tuomari Erima Northcroftin pyynnosta myos vahintaan yksi amerikkalainen puolustusasianajaja kullekin. ^[5] Oikeudenkaynti kesti yhteensa kaksi ja puoli vuotta eli huomattavasti pidempaan kuin Nurnbergin ensimmainen oikeudenkaynti. ^[1] Oikeus piti 818 avointa istuntoa, kuuli 419 todistajaa seka kasitteli 779 muun kirjalliset todistukset. ^[10] Taman jalkeen tuomaristo harkitsi ratkaisuaan puolen vuoden ajan. ^[5] Tuomiot julistettiin 4.?12. marraskuuta 1948; ^[11] 1 231-sivuisen paatoksen lukeminen kesti seitseman paivaa. ^[10]

Oikeus katsoi tuomioiden perusteluissa, etta Japanin johtajat olivat vuodesta 1928 alkaen olleet mukana suunnitelmassa laajentaa maan valtapiiria hyokkayssotien avulla. Kaikkien paitsi yhden syytetyn katsottiin olleen mukana salaliitossa tai syyllistyneen muihin rikoksiin rauhaa vastaan. ^[7] Johtajien osoittaminen syyllisiksi tavanomaisiin sotarikoksiin osoittautui vaikeammaksi, silla maan antautumisen jalkeen japanilaisilla oli ollut useita viikkoja aikaa havittaa kaikki raskauttavat asiakirjat. Oikeus kuitenkin hyvaksyi syyttajien esittaman epasuoran aineiston ja katsoi, etta Japanin armeijan harjoittamien julmuuksien laajuus ja yhdenmukaisuus todisti toiminnan olleen ylhaaltapain maarattya tai sallittua. ^[12]

Seitseman syytetyista tuomittiin kuolemaan. Heista kuusi oli todettu syyllisiksi seka A-, B- etta C-luokan rikoksiin, yksi vain B- ja C-luokan. ^[5] Oikeus katsoi nimenomaan B- ja C-luokan rikosten olevan kuolemanrangaistusten ensisijaisena perusteena. ^[7] Kaikki kuolemaantuomitut oli yhdistetty laajamittaisiin hirmutekoihin. Kuusitoista henkiloa tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja kaksi maaraaikaisiin vankeusrangaistuksiin. Kaksi syytetyista ehti kuolla oikeudenkaynnin aikana ennen tuomioiden langettamista ja yksi ( Sh?mei ?kawa ) todettiin mielenvikaiseksi ja vapautettiin. Ketaan ei todettu syyttomaksi. ^[6]

Kaikkiaan viisi tuomaria jatti tuomion yhteydessa erillisen mielipiteensa. Joukossa oli myos paatuomari Webb, joka ei tosin kyseenalaistanut itse tuomioita. Filippiineja edustaneen tuomari Delfin Jaranillan mielesta osa rangaistuksista olisi voinut olla ankarampia. ^[13] Intialainen tuomari Radhabinod Pal kannatti ainoana kaikkien syytettyjen vapauttamista syyttomina, silla han ei uskonut oikeuden kykenevan antamaan oikeudenmukaisia tuomioita. ^[14] Palin eriava mielipide kasitti kaikkiaan 1 235 sivua. ^[13]

Kenraali MacArthur vahvisti tuomiot, ja kuolemaantuomitut teloitettiin hirttamalla Sugamon vankilassa 23. joulukuuta 1948. Japanilaisten reaktiota pelaten MacArthur kielsi valokuvauksen tilaisuudessa. ^[3] Elinkautiseen tuomituista kolme kuoli vankilassa ensimmaisen kahden vuoden aikana oikeudenkaynnin jalkeen. Eloonjaneet kolmetoista elinkautisvankia armahdettiin vuosina 1954?1956. ^[6] Seitsemaksi vuodeksi tuomittu ja vuonna 1950 armahdettu entinen diplomaatti Mamoru Shigemitsu palasi viela vuonna 1954 Japanin ulkoministeriksi. ^[15]

Tuomarit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tuomari	Valtio
Sir William Webb	Australia
Edward Stuart McDougall	Kanada
Mei Ju-ao	Kiinan tasavalta
Henri Bernard	Ranska
Radhabinod Pal	Brittilainen Intia
Bert Roling	Alankomaat
Erima Harvey Northcroft	Uusi-Seelanti
Delfin Jaranilla	Filippiinit
William Donald Patrick	Britannia
John P. Higgins	Yhdysvallat
Myron C. Cramer	Yhdysvallat
I. M. Zarjanov	Neuvostoliitto

Syyttajat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Syyttaja	Valtio
Joseph B. Keenan	Yhdysvallat
Alan Mansfield	Australia
Brigadier Henry Nolan	Kanada
Hsiang T?e-t?un	Kiinan tasavalta
Robert L. Oneto	Ranska
P. Govinda Menon	Brittilainen Intia
W. G. Frederick Borgerhoff-Mulder	Alankomaat
Brigadier Ronald Henry Quilliam	Uusi-Seelanti
Pedro Lopez	Filippiinit
Arthur Strettell Comyns Carr	Britannia
Sergei Golunski	Neuvostoliitto

Syytetyt [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

nimi	elinvuodet	asema	syyllinen kohtiin	tuomio
Doihara, Kenji Kenji Doihara	1883?1948	kenraali; Kwantungin armeijan komentaja 1938?1940, Singaporen armeijan komentaja 1944?1945; yksi Mukdenin valikohtauksen jarjestajista, johti julmia sotavankileireja, sekaantui huumekauppaan Mant?uriassa	1, 27, 29, 31, 32, 35, 36, 54	kuolemantuomio
Hirota, K?ki K?ki Hirota	1878?1948	ulkoministeri 1933?1936, paaministeri 1936?1937; hanen hallituksensa suunnitteli hyokkayksia Kaakkois-Aasiaan ja Tyynellemerelle, jatkoi sotaa Kiinassa ja allekirjoitti Antikomintern-sopimuksen	1, 27, 55	kuolemantuomio
Itagaki, Seishir? Seishir? Itagaki	1885?1948	kenraali; Kwantungin armeijan esikuntapaallikko 1936?1937, sotaministeri 1938?1939, sotavoimien esikuntapaallikko 1939, Korean komentaja 1941, Singaporen komentaja 1945; oli suunnittelemassa hyokkaysta Kiinaan, vastuussa julmista vankileireista ja siviilien terrorisoinnista useissa maissa	1, 27, 29, 31, 32, 35, 36, 54	kuolemantuomio
Kimura, Heitar? Heitar? Kimura	1888?1948	kenraali; Kwantungin armeijan esikuntapaallikko 1940?1941, apulaissotaministeri 1941?1943, Burman armeijan komentaja 1944?1945; suunnitteli useita yllatyshyokkayksia, kaytti sotavankeja pakkotyovoimana Burman rautatien rakentamisessa	1, 27, 29, 31, 32, 54, 55	kuolemantuomio
Matsui, Iwane Iwane Matsui	1878?1948	kenraali; Kiinan siirtoarmeijan komentaja 1937?1938; johti hyokkayksia Shanghaihin ja Nanjingiin, hanen alaisensa joukot suorittivat Nanjingin veriloylyn	55	kuolemantuomio
Mut?, Akira Akira Mut?	1883?1948	kenraaliluutnantti; sota-asioiden viraston johtaja 1939?1942, Sumatran joukkojen komentaja 1942?1943, Filippiinien joukkojen esikuntapaallikko 1943?1944; osallinen Nanjingin ja Manilan veriloylyihin	1, 27, 29, 31, 32, 54, 55	kuolemantuomio
T?j?, Hideki Hideki T?j?	1884?1948	kenraali; Kwantungin armeijan esikuntapaallikko 1937?1938, sotaministeri 1940?1944, paaministeri 1941?1944, myos muita ministerinvirkoja; Tyynenmeren sodan paaarkkitehteja	1, 27, 29, 31, 32, 33, 54	kuolemantuomio
Araki, Sadao Sadao Araki	1877?1966	kenraali; sotaministeri 1931?1934, opetusministeri 1938?1939, hallituksen neuvonantaja 1939?1940; kannatti valloituspolitiikkaa	1, 27	elinikainen vankeus, armahdettiin 1955
Hashimoto, Kingor? Kingor? Hashimoto	1890?1957	eversti; aarikansallismielisen Sakurakai -salaseuran perustaja 1930, sotaa tukevan propagandan levittaja; mukana Mukdenin valikohtauksessa ja Nanjingin veriloylyssa	1, 27	elinikainen vankeus, armahdettiin 1954
Hata, Shunroku Shunroku Hata	1879?1962	sotamarsalkka; Kiinan siirtoarmeijan komentaja 1938 ja 1941?1944, sotaministeri 1939?1940; suunnittelemassa hyokkaysta Kiinaan, kiinalaisia siviileja terrorisoineiden joukkojen ylipaallikko	1, 27, 29, 31, 32, 55	elinikainen vankeus, armahdettiin 1954
Hiranuma, Kiichir? Kiichir? Hiranuma	1867?1952	oikeistolaisen Kokuhonsha -seuran perustaja, valtaneuvoston puheenjohtaja 1936 ja 1945, paaministeri 1939, sisaministeri 1940; merkittava taustavaikuttaja	1, 27, 29, 31, 32, 36	elinikainen vankeus, armahdettiin 1952
Hoshino, Naoki Naoki Hoshino	1892?1978	Mant?ukuon talousjohtaja 1932?1934, salkuton ministeri 1940?1941, hallituksen paakabinettisihteeri 1941?1944	1, 27, 29, 31, 32	elinikainen vankeus, armahdettiin 1955
Kaya, Okinori Okinori Kaya	1889?1977	valtiovarainministeri 1937?1938 ja 1941?1944; jarjesti huumekauppaa Kiinassa miehityksen rahoittamiseksi	1, 27, 29, 31, 32	elinikainen vankeus, armahdettiin 1955
Kido, K?ichi K?ichi Kido	1889?1977	opetusministeri 1937?1938, sosiaaliministeri 1938?1939, sisaministeri 1939, sinetinhaltija 1940?1945; keisari Hirohiton lahin neuvonantaja sodan aikana	1, 27, 29, 31, 32	elinikainen vankeus, armahdettiin 1955
Koiso, Kuniaki Kuniaki Koiso	1880?1950	kenraali; sota-asioiden viraston johtaja 1930?1931, apulaissotaministeri 1932, Kwantungin armeijan esikuntapaallikko 1932?1934, Korean joukkojen komentaja 1935?1938, merentakaisten asioiden ministeri 1939 ja 1940, Korean kenraalikuvernoori 1942?1944, paaministeri 1944?1945	1, 27, 29, 31, 32, 55	elinikainen vankeus, kuoli vankilassa
Minami, Jir? Jir? Minami	1874?1955	kenraali; sotaministeri 1931, Kwantungin armeijan komentaja 1934?1936, Korean kenraalikuvernoori 1936?1942	1, 27	elinikainen vankeus, armahdettiin 1954
Oka, Takazumi Takazumi Oka	1890?1973	vara-amiraali; laivastoasioiden viraston johtaja 1940?1944, apulaismeriministeri 1944; laivaston yllatyshyokkaysten suunnittelija, vastuussa sotavankien teloituksista	1, 27, 29, 31, 32	elinikainen vankeus, armahdettiin 1954
Oshima, Hiroshi Hiroshi Oshima	1886?1975	kenraaliluutnantti; sotilasattasea Berliinissa 1934?1938, lahettilas Saksassa 1938?1939 ja 1941?1945; edisti Japanin liittoa Saksan kanssa	1	elinikainen vankeus, armahdettiin 1955
Sat?, Kenry? Kenry? Sat?	1895?1975	kenraaliluutnantti; sota-asioiden viraston johtaja 1942?1944, Kiinan siirtoarmeijan apulaisesikuntapaallikko 1944, Indokiinan joukkojen komentaja 1945	1, 27, 29, 31, 32	elinikainen vankeus, armahdettiin 1956
Shimada, Shigetar? Shigetar? Shimada	1883?1976	amiraali; merivoimien apulaisesikuntapaallikko 1935?1937, Kiinan-laivaston komentaja 1940, meriministeri 1941?1944; hanen alaisensa joukot surmasivat ja kohtelivat julmasti sotavankeja	1, 27, 29, 31, 32	elinikainen vankeus, armahdettiin 1955
Shiratori, Toshio Toshio Shiratori	1887?1949	ulkoministerion tiedostusviraston johtaja 1929?1933, lahettilas Italiassa 1938?1940, ulkoministerin neuvonantaja 1940; edisti Japanin liittoa Saksan ja Italian kanssa	1	elinikainen vankeus, kuoli vankilassa
Suzuki, Teiichi Teiichi Suzuki	1888?1989	kenraaliluutnantti; Kiinan-asioiden viraston johtaja 1938?1941, hallituksen suunnittelutoimikunnan puheenjohtaja 1941?1943, neuvonantaja 1943?1944; sotkeutui huumekauppaan, hyvaksyi sotavankien ja siviilien kayton pakkotyovoimana	1, 27, 29, 31, 32	elinikainen vankeus, armahdettiin 1955
Umezu, Yoshijir? Yoshijir? Umezu	1882?1949	kenraali; Kiinan siirtoarmeijan komentaja 1934, apulaissotaministeri 1939?1944, sotavoimien esikuntapaallikko 1944?1945; vastasi hyokkayksesta Kiinaan, vastusti antautumista sodan lopussa	1, 27, 29, 31, 32	elinikainen vankeus, kuoli vankilassa
T?g?, Shigenori Shigenori T?g?	1882?1950	lahettilas Saksassa 1937, lahettilas Neuvostoliitossa 1938?1941, ulkoministeri 1941?1942 ja 1945	1, 27, 29, 31, 32	20 vuoden vankeus, kuoli vankilassa
Shigemitsu, Mamoru Mamoru Shigemitsu	1887?1957	lahettilas Kiinassa 1931?1932, Neuvostoliitossa 1936?1938 ja Britanniassa 1938?1941, ulkoministeri 1943?1945	27, 29, 31, 32, 33, 55	seitseman vuoden vankeus, armahdettiin 1950
Matsuoka, Y?suke Y?suke Matsuoka	1880?1946	ilmoitti Japanin eroavan Kansainliitosta 1933, Etela-Mant?urian rautatien johtaja 1935?, ulkoministeri 1940?1942; edisti Japanin liittoa Saksan ja Italian kanssa		kuoli vankilassa ennen tuomiota
Nagano, Osami Osami Nagano	1880?1947	laivastoamiraali; meriministeri 1936?1937, laivaston komentaja 1937, merivoimien esikuntapaallikko 1941?1944, keisarin neuvonantaja 1944?1945; laivaston paaasiallinen johtaja maailmansodan aikana, hyvaksyi hyokkayksen Pearl Harbouriin		kuoli sydankohtaukseen ennen tuomiota
Okawa, Sh?mei Sh?mei ?kawa	1886?1957	kiihkokansallismielinen poliittinen kirjailija		syytteista luovuttiin henkisen sairauden vuoksi

^{[15] [16] [17] [18]}

Muut oikeudenkaynnit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Muissa oikeudenkaynneissa Japanin ulkopuolella syytettiin B- ja C-luokan sotarikoksista noin 5 700 japanilaista, joista 984 tuomittiin kuolemaan ja 475 elinkautiseen vankeusrangaistukseen. ^[19] Huomiota herattanyt tapaus oli Manilassa jarjestetty oikeudenkaynti, jossa kenraalit Tomoyuki Yamashita ja Masaharu Honma tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. ^[3]

Oikeudenkayton perusta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tuomiot ja oikeusistuimen toiminta perustuivat vuoden 1928 kansainvaliseen Kellogg?Briand-sopimukseen , joka kielsi sodankaynnin politiikan valineena. Sopimuksen pohjalta kehiteltiin toisen maailmansodan jalkeen Nurnbergin ja Tokion oikeudenkaynneissa sovellettu periaate, jonka mukaan hyokkays rauhanomaiseen maahan voitiin maaritella ”rikokseksi rauhaa vastaan”. ^[5] Kummassakin oikeudenkaynnissa nama rikokset haluttiin lisaksi osoittaa yksilotasolla. Tokiossa syytettyjen puolustus vetosi siihen, etta sodankaynnin tuomitseminen rikoksena rauhaa vastaan oli taannehtivan lainsaadannon kayttoa, eika pelkka hyokkayssota nain ollen rikkonut vallitsevaa kansainvalista oikeutta. Oikeusistuimen mukaan rikokset rauhaa vastaan oli kuitenkin jo oikeudellisena kasitteena maaritelty Nurnbergissa eika siella tehtyja ratkaisuja tullut kyseenalaistaa. ^[7]

Tokion oikeudenkaynnin sotarikoksia kasitellytta syytekohtaa 55 ? jonka nojalla komentajia voitiin tuomita alaistensa tekoihin puuttumattomuudesta ? sovellettiin aiemmasta oikeuskaytannosta poiketen myos johtoasemassa olleisiin siviileihin, joita tuomittiin sotilaiden suorittamista teoista vain siksi etta he eivat olleet estaneet niita. Tama perusteltiin vuoden 1907 Haagin sopimuksen ja vuoden 1929 Geneven sopimuksen maarayksilla, joiden mukaan vihollisen sotavangeista olivat vastuussa sotaa kayvat hallitukset eivatka vankeja hallussapitaneet sotajoukot. Periaatetta tulkittiin siten, etta Japanin hallituksen jasenilla oli ollut velvollisuus puuttua sotilaiden ja viranomaisten suorittamiin sotarikoksiin tai vaihtoehtoisesti erota tehtavistaan. ^[20]

Japanin kanta on ollut hyvaksya ( judaku ) tuomiot, muttei oikeusistuimen lainvoimaa ( sh?nin ). Vaikka se tunnustaa vaatimukset tuomioista, se ei kuitenkaan tunnusta Tokion oikeudenkaynnissa tuomittuja rikollisiksi eika tuomioiden laillisuutta, silla Kellogg?Briand-sopimuksessa ei maaritelty rangaistuksia sopimuksen rikkomisesta. Lisaksi vuonna 1952 solmitussa San Franciscon rauhansopimuksessa ei mainita oikeusistuimen laillisuutta. Japanilaisen tulkinnan mukaan rauhansopimuksessa vaadittiin sotaan syyllisten tuomioita ja teloituksia, vaikka he eivat olisi rikollisia Japanin lain mukaan.

Jalkeenpain Tokion sotarikosoikeudenkayntia on arvosteltu voittajan oikeudeksi, jonka pohja kansainvalisessa oikeudessa oli hutera. ^[3] Nakemysta edusti muun muassa Japanin oikeistolainen paaministeri Shinz? Abe . ^[19]

Muuta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kahdentoista Tokion sotarikosoikeudenkaynnissa tuomitun seka kahden oikeudenkaynnin aikana kuolleen kamit merkittiin vuonna 1978 haudatuiksi Yasukunin ?intolaispyhattoon Tokiossa yhdessa 1 068 muun sotarikoksista tuomitun kanssa. Joukossa olivat kaikki teloitetut ? myos Hideki T?j? ? seka kaikki vankeudessa kuolleet. ^{[21] [16]} Sotarikollisina tuomittujen muiston kunnioittaminen on sittemmin tehnyt pyhatosta kansainvalisesti kiistanalaisen.

Vuonna 2005 Yasukuni-pyhattoon pystytettiin muistomerkki tuomari Radhabinod Palille, joka oli kannattanut kaikkien syytettyjen vapauttamista. ^[22]

Tokion sotarikosoikeudenkaynnista on tehty vuonna 2006 kiinalainen elokuva Dongjing Shenpan . Vuonna 2016 ilmestyi samasta aiheesta television minisarja Tokion oikeudenkaynti ^[23] .

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Yuma Totani: The Case against the Accused (englanniksi) , teoksessa Beyond Victor’s Justice? The Tokyo War Crimes Trial Revisited (toim. Tanaka, McCormack & Simpson). Martinus Nijhoff, Leiden/Boston 2010.

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tokion kansainvalinen sotarikostuomioistuin Wikimedia Commonsissa