|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Tiedejulkaisu
tarkoittaa saannollisesti ilmestyvaa
lehtea
, jonka tehtavana on uusia tutkimustuloksia julkaisemalla edistaa
tieteellista
tutkimusta.
[1]
Lehti ei ole tarkoitettu suurelle yleisolle, vaan oman alansa ammattilaisille. Suurin osa tiedejulkaisuista on pitkalle erikoistuneita ja kasittelee vain alan tutkimustuloksia. Julkaistuja artikkeleita pidetaan pysyvina tieteellisina dokumentteina, ja niihin viitataan toisten julkaisujen lisaksi muun muassa paatoksenteossa.
Varsinaisten akateemisten tiedelehtien lisaksi on myos tiedetta
popularisoivia
tiedelehtia, jotka on tarkoitettu myos muille kuin tieteentekijoille. Naiden lehtien artikkelit pohjautuvat usein juuri varsinaisten akateemisten julkaisujen artikkeleihin.
Tieteellisten julkaisujen historian voidaan katsoa alkavan vuodesta 1665, jolloin ranskalainen
Journal des Scavans
, myohemmin nimeltaan
Journal des savants
, ja englantilainen
Philosophical Transactions of the Royal Society
aloittivat ilmestymisensa. Vahitellen tutkimustulosten julkaiseminen lyhyina artikkeleina havaittiin kaytannollisemmaksi kuin laajojen teosten kirjoittaminen, ja nykyisin eri alojen julkaisusarjoja ilmestyy useita tuhansia. Ulkoasultaan tiedejulkaisut vaihtelevat hyvinkin
aikakauslehtimaisesta
, viikoittain ilmestyvista sarjoista kuukauden tai parin valein ilmestyviin monisatasivuisiin kirjasiin. Jalkimmaisten tarkoitus on toimia ensi sijassa tieteellisen tiedon arkistona, eika niita ole tarkoitettu lapiluettaviksi tavanomaisen lehden tapaan.
Useimmat tiedelehdet julkaisevat vain jonkin kapean erikoisalan artikkeleita, mutta erityisesti vanhemmat lehdet, kuten vuonna 1869 perustettu
Nature
, julkaisevat tutkimuksia hyvinkin monilta eri aloilta. Laaja-alaisuuden hintana on tavallisesti julkaisukynnyksen nousu, ja moniin poikkitieteellisempiin lehtiin saattaakin olla hyvin vaikea saada artikkelia julkaistuksi. Lisaksi jotkin lehdet, kuten
Nature
,
Science
,
PNAS
ja
Physical Review Letters
, hyvaksyvat julkaistavaksi ainoastaan artikkeleita, joissa esitettava tutkimus on alallaan kaanteentekevaa tai muutoin poikkeuksellisen huomattavaa ja hylkaavat siksi taysin julkaisukelpoisiakin artikkeleita.
Tyypillinen piirre tieteelliselle julkaisusarjalle on, etta julkaistavaksi tarjotut artikkelit tarkastetaan
vertaisarvioinnissa
. Kaytannossa tama
referee
-menettely tarkoittaa sita, etta toimituksen tarkistuksen lisaksi artikkelin tarkistaa tutkimusmetodien asianmukaisuuden ja merkittavyyden arvioimiseksi yksi tai useampi kyseisen erikoisalan asiantuntija. Menetelma on hidas, ja korjausten seka parannusten tekemisen vuoksi artikkelin alkuperaisesta tarjoamisesta saattaa kulua useita kuukausia, ennen kuin se lopulta ilmestyy. Siksi artikkeleissa on tavallisesti erillinen maininta siita, milloin sita on tarjottu julkaistavaksi ja milloin se on hyvaksytty. Paivaysmerkinta on myos julkaisujarjestysta maarittava dokumentti silloin, jos useampi tutkimusryhma julkaisee saman havainnon tai loydon eri lehdissa.
Varsinaiset tieteelliset julkaisusarjat eivat maksa sinne lahetetyista artikkeleista, vaan painvastoin saattavat laskuttaa kirjoittajia.
Osa tiedejulkaisuista on
verkkolehtia
.
Open access
-julkaisuiksi nimitetaan sellaisia tieteellisia verkkolehtia, jotka ovat verkossa avoimesti saatavilla.
[2]
Ne noudattavat vertaisarvioinnin periaatetta ja pyrkivat tiedon avoimeen saatavuuteen. Monet merkittavat tiedejulkaisut ovat kuitenkin edelleen maksullisia.
Artikkelit kirjoitetaan tieteellisen menetelman mukaisesti, ja niiden taytyy sisaltaa niin paljon tietoa ja niin yksityiskohtaiset kuvaukset kaytetyista tutkimusmenetelmista, etta riippumaton tutkija voi halutessaan toistaa tutkimuksen. Nykyaan artikkelin rakenteena on lahes poikkeuksetta niin sanottu
IMRD-rakenne
. Tallaisen artikkelin alussa on otsikko, luettelo kirjoittajista (ja heidan edustamistaan tutkimuslaitoksista) seka artikkelin
tiivistelma
. Taman jalkeen artikkelissa kaydaan lapi jarjestyksessa johdanto (engl.
Introduction
), kaytetyt menetelmat (
Methods
) ja saadut tulokset (
Results
), ja lopuksi kirjoittajat pohtivat tulostensa merkitysta (
Discussion
). Artikkeli paattyy lahdeluetteloon.
Artikkelien luonne voi vaihdella, ja lehdissa on tavallisesti omat osastonsa erityyppisille artikkeleille. Varsinaiset artikkelit, jotka kuvaavat tutkimuksen tuloksineen, ovat lehtien paaasiallista sisaltoa, mutta lisaksi on muitakin:
- Letter
on lyhyt, usein korkeintaan nelisivuinen raportti, jossa tutkijaryhma kuvaa jonkin huomattavan edistysaskeleen tai merkittavan loydon. Letterit katsotaan kiireellisiksi, ja ne julkaistaan yleensa varsin nopeasti.
- Research notes
on lyhyt artikkeli, jossa tutkijat kuvaavat lyhyesti jonkin mielenkiintoisen ilmion, joka usein liittyy aikaisempaan julkaisuun. Ne eivat ole yhta kiireellisia kuin letterit.
- Supplements
ovat usein kymmenien tai satojen sivujen pituisia taulukoita, jotka kuvaavat artikkelin perusteena olevat mittaustulokset. Nykyaan supplementit julkaistaan lahes aina sahkoisessa muodossa ja niita painetaan paperille enaa harvoin.
- Review
(eli katsausartikkeli) on laaja, tavallisesti useiden kymmenien sivujen mittainen artikkeli, jossa joku arvostettu tutkija tekee tavallisesti tiedelehden toimituksen pyynnosta (
invited review
) yhteenvedon edustamansa tutkimusalan tuloksista. Review-artikkelit eivat esittele uutta tietoa vaan tarjoavat tehokkaan tietopaketin, jonka perusteella on mahdollista saada kuva koko alasta ja sen kehityksesta.
Lisaksi monissa etenkin aikakauslehtimaisissa julkaisuissa voi olla esimerkiksi kirja-arvosteluja ja lukijakirjeiden osasto. Ne eivat ole vertaisarvioituja, eika niita pideta tieteellisina artikkeleina.
Eri julkaisusarjat eivat ole keskenaan tasa-arvoisia, ja mittareita erojen hahmottamiseksi on kehitetty 1960-luvulta lahtien. Tarkea mittari on
vaikuttavuuskerroin
(
engl.
impact factor
), joka ilmaisee karkeasti sen, kuinka usein kyseisen julkaisusarjan artikkeleihin viitataan.
[3]
Vaikuttavuusindeksi on kuitenkin ongelmallinen, silla sita on hyvin vaikea maarittaa tasapuolisesti, etenkaan eri tieteenalojen valista vertailua ajatellen. Kerroin suosii englanninkielista julkaisutoimintaa aloilla, joilla julkaisutahti on tihea ja tuoreeseen tutkimukseen viitataan paljon. Vaikuttavuuskertoimet ovat myos tiedepoliittinen kysymys, silla niita laskevat kaupalliset yritykset ja niihin perustuva arviointi vaikuttaa esimerkiksi tutkimusalojen rahoitusvalinnoissa. Julkaisun vaikuttavuuskerroin ei myoskaan kerro paljoakaan yksittaisen tiedeartikkelin merkityksesta, silla oivalliset artikkelit nousevat usein esiin tieteenalalaan vasta usean vuoden viipeella, kun taas kohuartikkelit saattavat kerata huomattavan viittausmaaran pian julkaisun jalkeen.
[4]
Vaikuttavuuskerroin ei yleensa myoskaan nosta esille kansallisesti tai paikallisesti keskeisen tutkimuksen merkitysta.
[5]
Kerroin on kuitenkin vain yksi mitta, ja joskus tutkimus voi saada enemman huomiota pienessa ja kapea-alaisessa lehdessa kuin suuressa ja arvovaltaisemmassa sarjassa. Kunkin tieteenalan tutkijat ovat yleensa melko yksimielisia parhaista julkaisukanavista.
- Karvonen, Erkki & Kortelainen, Terttu & Saarti, Jarmo:
Julkaise tai tuhoudu! Johdatus tieteelliseen viestintaan
. Tampere: Vastapaino, 2014.
ISBN 978-951-768-425-5
.