Thomas Isidore Noel Sankara
(
21. joulukuuta
1949
Yako
?
15. lokakuuta
1987
Ouagadougou
) oli
marxilainen
ja
panafrikkalainen
vallankumouksellinen, seka
Burkina Fason
(ent.
Yla-Volta
)
presidentti
vuodesta
1983
vuoteen
1987
.
Sankara nousi Yla-Voltan presidentiksi hanen tukijoidensa suorittaman vallankaappauksen seurauksena vuonna 1983. Kansan suosiota nauttivan vallankumouksen johdossa ollut Sankara aloitti valittomasti suuret maarat sosiaalisia, taloudellisia seka ekologisia uudistuksia ja nimesi maan uudelleen Burkina Fasoksi (suom. "Suoraselkaisen miehen maa").
Hanen hallituksensa sisapolitiikka keskittyi
maanviljelyn
edistamiseen ja omavaraisuuden saavuttamiseen,
koulutuksen
seka
terveydenhuollon
lisaamiseen, naisten aseman parantamiseen seka
korruption
kitkemiseen. Hanen mullistava ohjelmansa aiheutti suurta vastustusta vanhoillisten johtajien ja maaraltaan vahaisen, mutta vaikutusvaltaisen keskiluokan keskuudessa. Kun myos hallitsevan juntan sisalla oli eripuraa radikaalien ja konservatiivisten jasenten valilla, Sankara joutui lopulta salamurhan kohteeksi verisessa
vallankaappauksessa
syksylla 1987.
Sankaraa on pidetty esimerkkina karismaattisesta afrikkalaisesta johtajasta. Hanta on verrattu jopa Ernesto
Che Guevaraan
.
[1]
Katoliseen
perheeseen syntynyt Sankara kuului silmi-mossien etniseen ryhmaan, joka syntyi
mossien
ja
fulbejen
avioliiton kautta. Silmi-mossit ovat mossien kastijarjestelmassa alimpina ja siten huono-osaisimpia. Sankara kavi alemmat luokat
Gaouassa
ja opiskeli myohemmin
Bobo Dioulassossa
, maan toiseksi tarkeimmassa kaupungissa.
Sankaran isa, joka oli myos sotilas, palveli
Ranskan
armeijassa
toisen maailmansodan
aikana, jolloin
saksalaiset
pidattivat hanet. Sankaran perhe toivoi pojasta katolista pappia. Joidenkin lahteiden mukaan han ei koskaan menettanyt uskoaan vaikka olikin vahvasti
marxilainen
vakaumukseltaan. Han oli myos tutustunut
Koraaniin
,
muslimien
pyhaan kirjaan.
Sankara aloitti sotilasuransa 19 vuoden ikaisena. Hanet lahettiin sotilaskoulutukseen
Madagaskariin
, missa oli todistamassa kansannousua
Philibert Tsirananan
hallintoa vastaan. Kansannousun tapahtumat ja samaan aikaan luetut
Karl Marxin
ja
Vladimir Leninin
teokset muokkasivat merkkittavasti hanen poliittista ajatteluaan.
1970-luvulla
han taisteli
Yla-Voltan
ja
Malin
valisessa rajasodassa. Sankara niitti sodassa mainetta urheana taistelijana, vaikka pitikin koko sotaa "hyodyttomana ja epaoikeutettuna". 1970-luvulla Sankara alkoi pohjustaa myohempaa mainettaan karismaattisena hahmona. Han oli hyva kitaristi ja soitti bandissa nimelta "Tout-a-coup Jazz" ja oli tunnettu moottoripyoraharrastuksestaan. Seka musiikki etta moottoripyora tekivat hanesta nakyvan hahmon
Ouagadougoussa
.
Vuonna 1976 Sankara nimitettiin
Pon
kaupungissa sijaitsevan armeijan koulutusyksikon johtajaksi. Samana vuonna han tutustui myos
Blaise Compaoreen
jonka kanssa muodosti kommunistiupseerien ryhman (
Regroupment des officiers communistes
).
Sotilashallitus nimitti vuonna 1981 Sankaran tiedotusministeriksi. Han erosi tehtavastaan huhtikuun 21. paiva vuonna 1982, koska katsoi, etta hallitus ei aja kansan etujen mukaista politiikkaa. Marraskuun 7. paivana vuonna 1982 tapahtui uusi vallankaappaus joka nosti valtaan
Jean-Baptiste Ouedragon
ja Sankarasta tuli uuden hallituksen paaministeri. Sankara erotettiin paaministerin tehtavista 17. toukokuuta 1983 ja asettiin kotiarestiin heti Ranskan Afrikan asioiden neuvonantajan,
Jean-Christophe Mitterrandin
vierailun jalkeen. Sankaran ja muiden suosittujen poliitikkojen vangitseminen aiheutti kansannousun.
Blaise Compaore
teki 4. elokuuta
1983
Libyan
tukemana vallankaappauksen ja asetti Sankaran
Yla-Voltan
presidentiksi. Sankara piti itseaan uudistajana, joka halusi perusteellisesti muuttaa kotimaataan. Esikuvinaan han piti
Fidel Castroa
seka
Ghanan
sotilasjohtajaa
Jerry Rawlingsia
. Heti aluksi Sankara lopetti perinteiset, vuosisatoja vanhat, heimopaallikoiden etuoikeudet joihin oli kuulunut muiden muassa heimolaisten maaraaminen pakkotoihin ja verojen kaltaisten lahjojen pyytaminen. Armeijan etuoikeuksiin puututtiin symbolisella eleella: ainoastaan sotilaille tarkoitettu kulutustavaravarasto muutettiin kaikille avoimeksi supermarketiksi. Valtaanpaasynsa ensimmaisena vuosipaivana Sankara muutti valtion nimeksi
Burkina Faso
.
Naisten aseman vahvistaminen yhteiskunnassa oli Thomas Sankaran asialistalla. Han otti hallitukseensa naisia, mika oli Lansi-Afrikassa ennenkuulumatonta. Hanen hallituksensa kielsi naisten ymparileikkaukset, moniavioisuuden ja jarjestetyt avioliitot. Naisia rohkaistiin koulutukseen ja kaymaan palkkatoissa kodin ulkopuolella. Miehia Sankara kehotti kaymaan ruokaostoksilla ja valmistamaan perheiden ruoan, jotta nama ymmartaisivat, millaista tyota naiset tekevat perheessa. Sankara totesikin, etta "
Vallankumous ja naisten vapauttaminen kulkevat kasi kadessa.
"
Sankaran hallinto ryhtyi kampanjoimaan myos ehkaisyn puolesta ja totesi, etta
AIDS
on merkittava uhka yhteiskunnan kehitykselle. Hallinto kaynnisti myos rokotuskampanjan ja kaikkiaan 2,5 miljoonaa lasta saatiin rokotettua
aivokalvontulehdusta
,
keltakuumetta
ja
tuhkarokkoa
vastaan.
[1]
Paitsi terveydenhuoltoa, myos koulutusta pidettiin tarkeana. Maassa kaynnistettiin mittava lukutaitokampanja ja 350 kuntaa sai uuden koulun. Koulussa kavijoiden osuus nousi kuudesta prosentista 22 prosenttiin ikaluokasta.
[1]
Ruokaomavaraisuuden kohentamista pidettiin tarkeana ja Burkina Fasossa kaynnistettiin maareformi. Viljantuotanto lahtikin huikeaan nousuun maareformin jalkeen. Aavikoitumista ja eroosiota pidettiin merkittavana uhkana ja
Sahelin
vyohykkeelle istutettiin lahes kymmenen miljoonaa uutta puuta. Aavikoitumista vastustettiin myos kansalaisille annetuilla tietoiskuilla liiallisen metsan hakkaamisen ja pensaiston polttamisen haitallisuudesta.
Talouselaman toimintaa haluttiin tehostaa parantamalla maan surkeita liikenneyhteyksia. Ryhdyttiin rakentamaan seka rauta- etta maanteita, joiden tarkoituksena oli kampajalauseen mukaan "
solmia kansakunta kokoon.
" Maan mineraaliesiintymat kansallistettiin ja vastustettiin
Kansainvalisen valuuttarahaston
ohjeistuksia.
Burkina Fasossa paatettiin jarjestaa vuonna 1985 vaestonlaskenta. Suorittaessaan vaestonlaskentaa Fula-kansan parissa, eraat viranomaiset eksyivat Agagherin alueella
Malin
alueelle. Mali julisti, etta kyseessa on torkea itsemaaramisoikeuden loukkaus. Maiden valinen jannitys purkautui sodaksi, joka alkoi joulupaivana
1985
ja kesti viisi paivaa. Noin sata henkiloa sai surmansa, kun malilainen MIG-havittaja tulitti markkinapaikkaa. Sota tunnetaan nykyaan Burkina Fasossa nimella "joulusota".
Thomas Sankara uskoi, etta ainoastaan autoritaarisella hallinnolla saavutetaan radikaaleja muutoksia yhteiskunnassa. Han ei kannattanut vapaata lehdistoa eika vapaita ammattiliittoja. Hanen politiikkansa aiheutti vastakkainasettelua Burkina Fason vahalukuisen, mutta vaikutusvaltaisen keskiluokan ja koyhyydessa elavan enemmiston valilla. Heimopaallikot vastustivat uudistusmielista hallintoa etuoikeuksiensa menettamisen takia.
9. lokakuuta vuonna 1987 Thomas Sankara antoi haastattelun, jossa han totesi enteellisesti, etta "
Vallankumoukselliset voidaan murhata yksiloina, mutta heidan ajatuksiaan ei voi murhata.
" 15. lokakuuta 1987 han oli kuollut.
Blaise Compaore
johti yhdessa 12 upseerin kanssa vallankaappausta, jonka yhteydessa Sankara sai surmansa. Vallankaappaus perusteltiin silla, etta Sankaran hallinto oli vaarantanut Burkina Fason suhteet ulkovaltoihin. Erityisesti entisen siirtomaaisanta
Ranskan
ja varakkaamman naapurivaltion
Norsunluurannikon
suhteiden vaitettiin vaarantuneen.
Sankaran leski ja hanen kaksi lastaan pakenivat maasta. Thomas Sankaran ruumis haudattiin hiljaisuudessa. Vuonna 2015 se paatettiin kaivaa esiin muodollista tunnistamista varten.
[1]
Thomas Sankaran murha on herattynyt spekulaatioita. On pohdittu niin sen syita kuin tilaajiakin.
Prince Johnson
, liberialainen sotaherra, kertoi
Liberian
totuus- ja sovintokomission istunnossa, etta murhan taustavoimana olisi ollut
Charles Taylor
, toinen liberialainen sotaherra ja maan myohempi presidentti.
Thomas Sankara sai suurta suosiota johtajana henkilokohtaisen
karismansa
ansiosta. Hanella oli myos silmaa erilaisille kansaanmeneville tempauksille, joilla sai paitsi huomiota, myos kansansuosiota. Han puuttui virkamieseliitin asemaan myymalla naiden kayttamat
Mercedes Benz
-henkiloautot ja osti niiden tilalle pienia
Renault
5 -henkiloautoja. Lisaksi han kielsi heita kayttamasta ensimmaisen luokan paikkoja lentokoneissa virkamatkoilla.
[1]
Taman paalle virkamiehia velvoitettiin lahjoittamaan yhden kuukauden palkka julkisten hankkeiden rahoittamiseen.
Oman palkkansa Sankara laski tuohon aikaan 450 Yhdysvaltain dollaria vastaavaan summaan.
[1]
Omaisuudekseen han ilmoitti ainoastaan kolme kitaraa, nelja polkupyoraa, auton, jaakaapin ja rikkinaisen pakastimen. Lisaksi han kieltaytyi ilmastoinnin asentamisesta toimistoonsa, koska suurimmalla osasta kansalaisista ei ollut samaa mahdollisuutta.
Toisin kuin muut afrikkalaiset johtajat, Sankara ei antanut ripustaa kuviaan julkisille paikoille. Haastattelussa tahan kysyttiin syyta, ja han totesi: "
Meilla on seitseman miljoonaa Thomas Sankaraa.
"
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Taiteenala
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|
Kaannos suomeksi
Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli:
en:Thomas Sankara