Thomas Pelham-Holles
(
21. heinakuuta
1693
?
17. marraskuuta
1768
), Newcastlen herttua, oli brittilainen
whig
-poliitikko, joka toimi maansa paaministerina kahteen otteeseen: 1754?1756 ja 1757?1762.
[1]
Han vei Britannian
seitsenvuotiseen sotaan
.
[2]
Pelham-Hollesin veli
Henry Pelham
oli paaministeri vuodesta 1743, ja veljekset tyoskentelivat tiiviisti yhdessa. Henryn kuoltua Thomas Peltham nimitettiin paaministeriksi juuri kun suhteen Ranskan ja Amerikan kanssa olivat kiristyneet sodan partaalle. Peltham yritti saada
William Pittin
hallitukseensa, ja kun ei onnistunut, erosi itsekin.
William Cavendishn
lyhyen hallituskauden jalkeen Peltham palasi uudelleen paaministeriksi, Pitt valtiosihteerinaan.
[1]
Kuningas
Yrjo II
kuoli vuonna 1760, ja
John Stuart
oli uuden kuninkaan
Yrjo III:n
suosiossa. Pelham-Holles erosi vuonna 1762, kun sodan rahoituksesta tuli kiistaa, ja Stuart nousi hanen seuraajakseen. Lokakuussa 1762 Stuartin ja kuninkaan epaluulo Pelham-Hollesia kohtaan johti useiden ministerien eroon tai erottamiseen. Tapahtuma tunnetaan viattomien Pelhamilaisten surmana - "Massacre of the Pelhamite Innocents".
[1]
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|
