Carl Theodor Sorensen (alk. Sørensen ; 19. joulukuuta 1846 Tanska ? 28. syyskuuta 1914 Viipuri , Suomen suuriruhtinaskunta ) oli tanskalais-suomalainen urkuri, saveltaja ja orkesterinjohtaja, joka vaikutti erityisesti Porin ja Viipurin musiikkielamaan.

Theodor Sorensen syntyi Tanskassa vuonna 1846, ja han oli oman ilmoituksensa mukaan opiskellut savellysta muun muassa Niels Gaden johdolla, samoin kuin urkujen- ja pianonsoittoa. Han saapui Suomeen kesalla 1867 Tukholmasta ja aikoi matkustaa Helsinkiin ja edelleen Pietariin konsertoimaan, mutta kesa ei ollut suosiollista aikaa konserteille ? niinpa Sorensen asettui Turkuun . Han toimi musiikinopettajana ja jarjesti ja johti konsertteja, joissa esitettiin myos hanen omia savellyksiaan. Han siirtyi Turusta Poriin ja Kristiinankaupunkiin ja esiintyi myos Helsingissa.

Sorensenin ensimmainen sinfonia esitettiin vuonna 1873 Turussa; savellyksesta ovat sailyneet ensimmaisen osan aanilehdet. Seuraavana vuonna hanet valittiin urkuriksi Poriin. Han toimi aktiivisesti kaupungin musiikkielamassa, ja vuonna 1878 Poriin perustettiin hanen aloitteestaan orkesteri Musikaliska sallskapet i Bjorneborg . Han jatkoi saveltamista, suurimpana tyonaan toinen sinfonia Es-duuri. Kantaesitys 2. toukokuuta 1882 sai Helsingissa innostuneen vastaanoton.

Vuonna 1883 Sorensen alkoi hoitaa Viipurissa ruotsalais-saksalaisen seurakunnan urkurinvirkaa ja alkoi myos jarjestaa kaupungin musiikkielamaa: han perusti kuoron ja orkesterin. Samalla han jatkoi savellystyota, ja han oli 1880-luvulla kenties Suomen merkittavin orkesterisaveltaja.

Vuonna 1889 Sorensenia syytettiin plagioinnista : Karl Flodin vaitti lehtikirjoituksessaan, etta Sorensenin Romanssi viululle ja pianolle oli tarkka kopio tanskalaisen Emil Hartmannin viulukonserton toisesta osasta. Myos Sorensenin teos Winter und Lenz osoittautui plagiaatiksi. Kopiointikohu katkaisi Sorensenin lupaavan uran. Yleison painostuksen takia han joutui luopumaan kapellimestarin tehtavista; taustalla saattoi myos olla kauna ruotsinkielista ylaluokkaa kohtaan. Han jatkoi kuitenkin tyotaan urkurina ja lyseon musiikinopettajana.

Aikanaan viipurilaiset leppyivat Sorensenille, ja vuonna 1893 hanelta tilattiin juhlakantaatti suomalaisen seurakunnan uuden kirkon vihkiaisiin.

Sorensenin savellyksia ei juuri ole sailynyt. Orkesteriteosten kasikirjoitukset katosivat tai tuhoutuivat Viipurissa talvisodan aikana, silla niita sailytettiin arkussa tyttaren ullakolla.

Theodor Sorensen avioitui vuonna 1874 Agnes Octava Ugglan kanssa. Heille syntyi tytar Edith ja poika Torsten.

• Balladi baritonille ja orkesterille (1872)
• 2 sinfoniaa (1873 ja 1882)
• Herrens valsignelse kuorolle a cappella (1880)
• En afton pa Juustila orkesterille (1883)
• Minnen fran Bayreuth orkesterille (1883)
• Scherzo orkesterille (1884)
• Bilder fran Saimen orkesterille (1884)
• Hafsfrun och fiskaren , naytelmamusiikki (1884)
• Hjaltelif orkesterile (1886)
• En sommardag pa landet orkesterille (1885)
• Varens ankomst orkesterille (1886)
• Fantasistycke orkesterille (1886)
• Barcarole orkesterille (1887)
• Scherzino orkesterille (1887)
• konserttikappale viululle ja pianolle a-molli (1887)
• Daniel Hjort , alkusoitto orkesterille (1888)
• Lemmen muisto kuorolle (1888)
• juhlakantaatti (1893)
• Kyssen , yksinlaulu
• Serenad , yksinlaulu
• Sang och sorg, yksinlaulu
• Under vantan pa den alskade, yksinlaulu

• Heikkinen, Olli: Urkuri Sorensenin ”rikos”. Musiikki , 2013, nro 2, s. 5?23. ISSN 0355-1059 .

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset ISNI Kansalliset Suomi (KANTO)