Theodor Ludwig Wiesengrund Adorno
(
11. syyskuuta
1903
Frankfurt am Main
?
6. elokuuta
1969
Visp
) oli
saksalainen
sosiologi
,
filosofi
,
musiikkitieteilija
ja
saveltaja
, joka tunnetaan hanen
massakulttuuriin
ja kulttuurituotantoon suuntaamastaan kritiikista. Adorno kuului niin kutsuttuun
Frankfurtin koulukuntaan
, jonka muita jasenia olivat muun muassa
Max Horkheimer
,
Herbert Marcuse
ja
Jurgen Habermas
. Ryhma kritisoi perinteisia
yhteiskuntatieteen
menetelmia.
[1]
Adornon teorioihin on vaikuttanut paaasiassa
Max Weberin
lumouksen haihtumisen
arvostelu,
Georg Lukacsin
hegelilainen tulkinta marxilaisuudesta seka
Walter Benjaminin
historianfilosofia. Adornon (ja muun
Frankfurtin koulukunnan
) mukaan edistynyt
kapitalismi
oli onnistunut sisallyttamaan tai lopettamaan voimat, jotka kykenisivat romahduttamaan sen, ja etta vallankumouksellinen hetki, jolloin se olisi voitu muuttaa
sosialismiksi
oli mennyt ohi. Teoksessaan
Negative Dialektik
(1966) han toteaa, etta filosofia on edelleen tarpeellista koska taman asian ymmartamisen aika meni ohi. Adornon mukaan kapitalismi oli vakiintunut yha voimakkaammin, koska se hyokkasi vallankumouksellisen tietoisuuden objektiiviseen perustaan ja koska se havitti
individualismin
, joka oli ollut kriittisen tietoisuuden perusta.
Adorno naki
kulttuuriteollisuuden
alueena, jossa kriittiset taipumukset ja mahdollisuudet eliminoitiin. Hanen mukaansa kulttuuriteollisuus manipuloi vaestoa tuottaessaan ja levittaessaan kulttuuritavaroita
joukkotiedotusvalineiden
kautta.
Populaarikulttuuri
oli yksi syista, joiden vuoksi ihmiset muuttuivat passiiviseksi. Populaarikulttuurin kuluttamisen kautta saatavilla olevat ”helpot nautinnot” tekivat ihmisista tottelevaisia ja tyytyvaisia, huolimatta siita miten huonoissa taloudellisissa oloissa he elivat. Vaihtelu kulttuurihyodykkeiden valilla saa ne nayttamaan erilaisilta, vaikka ne ovatkin vain saman teeman muunnelmia. Adornon mukaan ”samaa asiaa tarjotaan kaikille kulutushyodykkeiden standardoidun tuotannon kautta”, mutta tama peitetaan ”maun manipuloinnilla ja virallisen kulttuurin teeskentelemalla individualismilla”
[2]
. Adorno kutsui tata ilmiota ”pseudo-yksilollistamiseksi” ja ”aina-samaksi”.
Adornon
taidefilosofia
perustuu taideteoksen yksittaisluonteen ja sisallottomyyden, ”ei-identtisyyden” ja ”partikulaariuden” puolustamiseen. Han sai vaikutteita
Immanuel Kantilta
,
Georg Wilhelm Friedrich Hegelilta
,
Sigmund Freudilta
ja
Karl Marxilta
. Taidefilosofiassaan han asettuu kaikkia taiteelle annettuja sisaltoja vastaan. Modernissa maailmassa
taide
voi toimia itsenaisesti, olla vain taidetta. Tahan sen hanesta tulee myos pyrkia. Adornon taiteenfilosofinen teos
Esteettinen teoria
(1970) ilmestyi postuumisti.
17-vuotiaana Adorno savelsi kuusi tutkielmaa ja seuraavana vuonna (1921) jousikvarteton. Vuonna 1925 Theodor Adorno paasi opiskelemaan
Alban Bergin
johdolla.
[3]
Suomessa jotkut muistavat Adornon parhaiten hanen
Jean Sibeliuksen
musiikkiin kohdistamastaan arvostelusta. Adornon kriittisyys Sibeliusta kohtaan juontuu siita, ettei Sibelius edustanut aikansa taidemusiikin kehityksen uusimpia tyyleja, vaan oli viimeinen
kansallisromantikko
.
lahde?
Adornon mielipiteisiin vaikutti myos Sibeliuksen suosio
natsi-Saksassa
. Suomessa Adornon teilauksen on vaitetty jarruttaneen Sibeliuksen vastaanottoa saksankielisessa
Euroopassa
.
lahde?
Tosiasiassa vain harva eurooppalainen musiikinkuuntelija on koskaan kuullutkaan Adornon Sibelius-kritiikista.
lahde?
Sibeliustalon
johtaja
Antti Vihinen
teki
vaitoskirjansa
aiheesta "Theodor W. Adornon Sibelius-kritiikin poliittinen ulottuvuus".
- ↑
Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka:
Historian suursanakirja
, s. 615. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998.
ISBN 951-0-22044-2
.
- ↑
Adorno, Theodor: On the Fetish Character in Music and the Regression of Listening.
The Essential Frankfurt School Reader
, 1938, s. 280. Blackwell.
(englanniksi)
- ↑
March, Ivan (toim.):
The Penguin Guide to Compact Discs
. s. 6. Penguin Books, 1999.
- Adorno, Theodor W.:
Esteettinen teoria
. (Asthetische Theorie, 1970.) Toimittaneet Gretel Adorno, Rolf Tiedemann. Suomennos ja johdanto: Arto Kuorikoski. Tampere: Vastapaino, 2006.
ISBN 951-768-113-5
.
- Adorno, Theodor W., Horkheimer, Max & Marcuse, Herbert:
Jarjen kritiikki
. Suomentanut ja toimittanut Jussi Kotkavirta. Tampere: Vastapaino, 1991.
ISBN 951-9066-41-1
.
- Horkheimer, Max & Adorno, Theodor W.:
Valistuksen dialektiikka. Filosofisia sirpaleita
. (Dialektik der Aufklarung. Philosophische Fragmente, 1947.) Suomentanut Veikko Pietila. Tampere: Vastapaino, 2008.
ISBN 978-951-768-219-0
.
- Adorno, Theodor W.: Minka tahden viela filosofiaa. (Wozu noch Philosophie. Puhe Hessenin yleisradiossa 1962)
Niin & nain
, 2008, nro 4, s. 21-28.
- Adorno, Theodor W.: Kasvatus Auschwitzin jalkeen. (Ertziehung nach Auschwitz. Radioesitelma 1966). Suom. R. & E. Sironen & T. Uusitupa. Teoksessa J. Koivisto, M. Maki & T. Uusitupa (toim.)
Mita on valistus?
s. 223?241. Vastapaino 1995, 2007.
ISBN 951-9066-99-3
- Benzer, Matthias:
The Sociology of Theodor Adorno
. Cambridge: Cambridge University Press, 2011.
ISBN 978-1-10700-009-4
.
(englanniksi)
- Kotkavirta, Jussi & Reiners, Ilona (toim.):
Konstellaatioita. Kirja Adornosta
. Tampere: Vastapaino, 1999.
ISBN 951-768-061-9
.
- Moisio, Olli-Pekka (toim.):
Katkettyja hahmoja. Teksteja Theodor W. Adornosta
. SoPhi 108. Jyvaskyla: Minerva, 2008.
ISBN 978-952-492-102-2
.
- Vihinen, Antti:
Theodor W. Adornon Sibelius-kritiikin poliittinen ulottuvuus
. Vaitoskirja. Studia musicologica Universitatis Helsingiensis, 8. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2000.
ISBN 951-45-9483-5
ISSN 0787-4294
.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|