Theodor Adorno
Max Horkheimer (etuvasemmalla), Theodor Adorno (etuoikealla) ja Jurgen Habermas aarimmaisena takaoikealla 1965 Heidelbergissa .
Henkilotiedot
Syntynyt	11. syyskuuta 1903 Frankfurt am Main , Saksan keisarikunta
Kuollut	6. elokuuta 1969  (65 vuotta) Visp , Sveitsi
Koulutus ja ura
Koulukunta	kriittinen teoria , marxilaisuus
Vaikutusalueet	sosiologia , estetiikka
Vaitostyon ohjaaja	Hans Cornelius
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Theodor Ludwig Wiesengrund Adorno ( 11. syyskuuta 1903 Frankfurt am Main ? 6. elokuuta 1969 Visp ) oli saksalainen sosiologi , filosofi , musiikkitieteilija ja saveltaja , joka tunnetaan hanen massakulttuuriin ja kulttuurituotantoon suuntaamastaan kritiikista. Adorno kuului niin kutsuttuun Frankfurtin koulukuntaan , jonka muita jasenia olivat muun muassa Max Horkheimer , Herbert Marcuse ja Jurgen Habermas . Ryhma kritisoi perinteisia yhteiskuntatieteen menetelmia. ^[1]

Adornon teorioihin on vaikuttanut paaasiassa Max Weberin lumouksen haihtumisen arvostelu, Georg Lukacsin hegelilainen tulkinta marxilaisuudesta seka Walter Benjaminin historianfilosofia. Adornon (ja muun Frankfurtin koulukunnan ) mukaan edistynyt kapitalismi oli onnistunut sisallyttamaan tai lopettamaan voimat, jotka kykenisivat romahduttamaan sen, ja etta vallankumouksellinen hetki, jolloin se olisi voitu muuttaa sosialismiksi oli mennyt ohi. Teoksessaan Negative Dialektik (1966) han toteaa, etta filosofia on edelleen tarpeellista koska taman asian ymmartamisen aika meni ohi. Adornon mukaan kapitalismi oli vakiintunut yha voimakkaammin, koska se hyokkasi vallankumouksellisen tietoisuuden objektiiviseen perustaan ja koska se havitti individualismin , joka oli ollut kriittisen tietoisuuden perusta.

Adorno naki kulttuuriteollisuuden alueena, jossa kriittiset taipumukset ja mahdollisuudet eliminoitiin. Hanen mukaansa kulttuuriteollisuus manipuloi vaestoa tuottaessaan ja levittaessaan kulttuuritavaroita joukkotiedotusvalineiden kautta. Populaarikulttuuri oli yksi syista, joiden vuoksi ihmiset muuttuivat passiiviseksi. Populaarikulttuurin kuluttamisen kautta saatavilla olevat ”helpot nautinnot” tekivat ihmisista tottelevaisia ja tyytyvaisia, huolimatta siita miten huonoissa taloudellisissa oloissa he elivat. Vaihtelu kulttuurihyodykkeiden valilla saa ne nayttamaan erilaisilta, vaikka ne ovatkin vain saman teeman muunnelmia. Adornon mukaan ”samaa asiaa tarjotaan kaikille kulutushyodykkeiden standardoidun tuotannon kautta”, mutta tama peitetaan ”maun manipuloinnilla ja virallisen kulttuurin teeskentelemalla individualismilla” ^[2] . Adorno kutsui tata ilmiota ”pseudo-yksilollistamiseksi” ja ”aina-samaksi”.

Adornon taidefilosofia perustuu taideteoksen yksittaisluonteen ja sisallottomyyden, ”ei-identtisyyden” ja ”partikulaariuden” puolustamiseen. Han sai vaikutteita Immanuel Kantilta , Georg Wilhelm Friedrich Hegelilta , Sigmund Freudilta ja Karl Marxilta . Taidefilosofiassaan han asettuu kaikkia taiteelle annettuja sisaltoja vastaan. Modernissa maailmassa taide voi toimia itsenaisesti, olla vain taidetta. Tahan sen hanesta tulee myos pyrkia. Adornon taiteenfilosofinen teos Esteettinen teoria (1970) ilmestyi postuumisti.

17-vuotiaana Adorno savelsi kuusi tutkielmaa ja seuraavana vuonna (1921) jousikvarteton. Vuonna 1925 Theodor Adorno paasi opiskelemaan Alban Bergin johdolla. ^[3]

Suomessa jotkut muistavat Adornon parhaiten hanen Jean Sibeliuksen musiikkiin kohdistamastaan arvostelusta. Adornon kriittisyys Sibeliusta kohtaan juontuu siita, ettei Sibelius edustanut aikansa taidemusiikin kehityksen uusimpia tyyleja, vaan oli viimeinen kansallisromantikko . ^lahde? Adornon mielipiteisiin vaikutti myos Sibeliuksen suosio natsi-Saksassa . Suomessa Adornon teilauksen on vaitetty jarruttaneen Sibeliuksen vastaanottoa saksankielisessa Euroopassa . ^lahde? Tosiasiassa vain harva eurooppalainen musiikinkuuntelija on koskaan kuullutkaan Adornon Sibelius-kritiikista. ^lahde? Sibeliustalon johtaja Antti Vihinen teki vaitoskirjansa aiheesta "Theodor W. Adornon Sibelius-kritiikin poliittinen ulottuvuus".

• Autoritaarinen persoonallisuus

• Adorno, Theodor W.:  Esteettinen teoria . (Asthetische Theorie, 1970.) Toimittaneet Gretel Adorno, Rolf Tiedemann. Suomennos ja johdanto: Arto Kuorikoski. Tampere: Vastapaino, 2006. ISBN 951-768-113-5 .
• Adorno, Theodor W., Horkheimer, Max & Marcuse, Herbert:  Jarjen kritiikki . Suomentanut ja toimittanut Jussi Kotkavirta. Tampere: Vastapaino, 1991. ISBN 951-9066-41-1 .
• Horkheimer, Max & Adorno, Theodor W.:  Valistuksen dialektiikka. Filosofisia sirpaleita . (Dialektik der Aufklarung. Philosophische Fragmente, 1947.) Suomentanut Veikko Pietila. Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-219-0 .
• Adorno, Theodor W.: Minka tahden viela filosofiaa. (Wozu noch Philosophie. Puhe Hessenin yleisradiossa 1962) Niin & nain , 2008, nro 4, s. 21-28.
• Adorno, Theodor W.: Kasvatus Auschwitzin jalkeen. (Ertziehung nach Auschwitz. Radioesitelma 1966). Suom. R. & E. Sironen & T. Uusitupa. Teoksessa J. Koivisto, M. Maki & T. Uusitupa (toim.) Mita on valistus? s. 223?241. Vastapaino 1995, 2007. ISBN 951-9066-99-3

• Benzer, Matthias:  The Sociology of Theodor Adorno . Cambridge: Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-1-10700-009-4 . (englanniksi)
• Kotkavirta, Jussi & Reiners, Ilona (toim.):  Konstellaatioita. Kirja Adornosta . Tampere: Vastapaino, 1999. ISBN 951-768-061-9 .
• Moisio, Olli-Pekka (toim.):  Katkettyja hahmoja. Teksteja Theodor W. Adornosta . SoPhi 108. Jyvaskyla: Minerva, 2008. ISBN 978-952-492-102-2 .
• Vihinen, Antti:  Theodor W. Adornon Sibelius-kritiikin poliittinen ulottuvuus . Vaitoskirja. Studia musicologica Universitatis Helsingiensis, 8. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2000. ISBN 951-45-9483-5 ISSN 0787-4294 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Theodor W. Adorno Wikimedia Commonsissa

• Helmut Diekmannin kirjoitus Adornon Sibelius-kritiikkia kasittelevasta vaitoskirjasta .
• Reiners, Ilona: Kirjeita maanpaosta, Adornon ja Benjaminin kirjeenvaihto 1928?1940 . Niin & nain 1/1998, s. 61?66.
• Enroth, Petteri: Adorno, Theodor. Ensyklopedia Logos.

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI 2 VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Argentiina Katalonia Saksa Italia Israel Suomi (KANTO) Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia Kreikka 2 Korea Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Google Scholar Taiteenala BRAHMS LexM MusicBrainz RKD Artists ULAN Henkilot BMLO Deutsche Biographie Trove Muut Europeana RISM SNAC IdRef