The Insider ? sisapiirissa
(
engl.
The Insider
) on
Michael Mannin
ohjaama elokuva vuodelta
1999
. Se kertoo tositapahtumiin perustuen Jeffrey Wigand -nimisen,
tupakkateollisuudessa
tyoskennelleen tuotekehittelypaallikon
60 Minutes
-ohjelmassa tekemasta paljastuksesta. Wigand paljasti, kuinka hanen tyopaikallaan
Brown & Williamsonilla
tupakan
sisaltamaa
nikotiinia
manipuloitiin kemiallisesti tupakan
riippuvuutta
aiheuttavan vaikutuksen lisaamiseksi.
Elokuvan paaosia esittavat
Al Pacino
(Lowell Bergman),
Russell Crowe
(Jeffrey Wigand),
Christopher Plummer
(Mike Wallace),
Bruce McGill
(asianajaja Ron Motley),
Diane Venora
,
Philip Baker Hall
,
Lindsay Crouse
,
Gina Gershon
,
Debi Mazar
,
Rip Torn
ja
Colm Feore
.
Mann kasikirjoitti elokuvan yhdessa
Eric Rothin
kanssa Marie Brennerin kirjoittaman,
Vanity Fair
-lehdessa julkaistun "The Man Who Knew Too Much" -artikkelin pohjalta. Elokuva kerasi kaikkiaan seitseman
Oscar-ehdokkuutta
: paaosan esittajasta (Russell Crowe), kuvauksesta, ohjauksesta, leikkauksesta, aanityksesta, sovelletusta kasikirjoituksesta ja lisaksi paras elokuva -ehdokkuuden.
The New York Timesin
kriitikot valitsivat
The
Insiderin
vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.
[1]
Varoitus:
Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia
juonesta
.
Tuottaja Lowell Bergman (Pacino) on
Libanonissa
taivuttelemassa
Hizbollah
-jarjeston perustajaa Mike Wallacen (Plummer) haastateltavaksi
60 Minutes
-ohjelmassa. Samaan aikaan
Kentuckyn
Louisvillessa
Jeffrey Wigand (Crowe) pakkaa tavaroitaan tyopaikallaan Brown & Williamsonilla. Kotona Wigand kertoo vaimolleen Lianelle (Venora) saaneensa aamulla potkut.
Palattuaan Yhdysvaltoihin Bergman saa nimettomana lahetyksena laatikollisen
Philip Morris
-yhtion asiapapereita. Han kysyy
FDA:sta
apua papereiden tulkinnassa ja saa Wigandin numeron. Wigand torjuu Bergmanin aluksi jyrkasti, jolloin taman kiinnostus heraa. Bergman taivuttelee lopulta Wigandin tulkkaamaan asiapapereiden sisallon, johon tama suostuu painottaen kuitenkin, ettei pysty paljastamaan mitaan salassapitosopimuksensa kattamia asioita.
Kun Wigand lahtee tapaamisesta, hanen entinen pomonsa,
toimitusjohtaja
Thomas Sandefur kutsuu hanet tapaamiseen. Sandefur vaatii Wigandia allekirjoittamaan uuden, entistakin laajemman salassapitosopimuksen, ja uhkaa perua hanen sairausvakuutuksensa ja erorahansa. Wigand lahtee raivostuneena paikalta ja soittaa vihaisen puhelun Bergmanille, jonka kuvittelee paljastaneen hanen aikeensa asiapapereiden suhteen.
Seuraavana paivana Bergman onnistuu vakuuttamaan Wigandin viattomuudestaan. Wigand paljastaa hanelle suurten tupakkayhtioiden johtajien valehdelleen kongressin edessa, kun nama vakuuttivat olevansa tietamattomia nikotiinin riippuvoittavuudesta. Bergman kokoustaa
60 Minutes
-tiimin kanssa asiasta, ja he paattavat pyrkia saamaan Wigandin oikeuden eteen, jolloin taman olisi pakko antaa valaehtoinen lausunto, ja voisi siksi olla turvassa salassapitosopimuksensa rikkomisesta koituvilta seurauksilta.
Wigand muuttaa perheineen aiempaa edullisempaan taloon, ja Jeffrey ryhtyy lukion opettajaksi. Epamaaraiset tapahtumat kodin lahiymparistossa uhkaavat tehda hanesta
vainoharhaisen
. Kun apuun kutsutut
FBI
-agentit takavarikoivat hanen tietokoneensa, Wigand soittaa vihoissaan Bergmanille ja vaatii paasta todistamaan valittomasti. Bergman jarjestaa hanelle haastattelun Mike Wallacen kanssa kameroiden edessa, ja Wigand paljastaa kuinka hanen tyopaikallaan nikotiinin riippuvoittavuutta pyrittiin lisaamaan
ammoniakin
avulla. Hanen mukaansa Brown & Williamson on taloudellisista syista jattanyt tietoisesti huomiotta taman toiminnan yleiselle terveydelle aiheuttamat vaarat.
Wigandin valmistautuessa todistamaan oikeudessa Brown & Williamson hankkii hanelle todistamiskiellon Kentuckyn osavaltiossa, mika merkitsee, etta hanet voidaan vangita jos han astuu osavaltion rajojen sisalle. Punnittuaan seurauksia aikansa Wigand paattaa todistaa niista huolimatta. Kotiin palattuaan han toteaa vaimonsa jattaneen hanet ja vieneen lapset mukanaan.
Silla valin
60 Minutes
-ohjelman emoyhtio
CBS
Corporate vaatii ohjelman tuotantoa leikkaamaan Wigandin haastattelusta kriittiset kohdat pois, koska pelkaa Brown & Williamsonin oikeudellisia vastatoimia ja korvausvaatimuksia. Bergman vastustaa leikkaamista, ja vaittaa todellisen syyn sen vaatimiseen olevan siina, etta oikeusjuttu saattaisi vaarantaa CBS:n myymisen Westinghouselle. Han jaa kuitenkin yksin kantansa kanssa, ja ohjelma lahetetaan leikattuna.
Wigandin kamppailessa valintansa seurauksien kanssa Bergman ottaa yhteytta
The New York Timesiin
ja paljastaa
60 Minutesissa
tehdyn pelkurimaisen ratkaisun.
Times
julkaisee purevan artikkelin ja
The Wall Street Journal
ylistaa Wigandin ratkaisua. Lopuksi Bergman kertoo Wallacelle eroavansa CBS:lta, ja lahtee rakennuksesta.
Tekstitys kertoo, etta osavaltioiden liittouman vastaisessa oikeudenkaynnissa tupakkayhtiot taipuivat 246 miljardin dollarin korvauksiin, ja etta Wigand asuu
Etela-Carolinassa
. Vuonna 1996 han voitti opettajille jaettavan Sallie Mae -palkinnon. Bergman tyoskentelee
PBS:n
Frontline
-ohjelmalle ja opettaa
journalistiikkaa
Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksella
.
- ↑
The Best 1,000 Movies Ever Made
,
The New York Times
. Perustuu teokseen
The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made
, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.