Terio
on
kukan
osa, tarkemmin
kehalehtien
osa, joka muodostuu teralehdista. Teralehdet ovat ohuita kukkalehtia. Terio on useimmiten kukan nakyvin osa ja monilla
kasveilla
kirkasvarinen. Nakyvan terion tarkoituksena on houkutella kukkaan
polyttajia
, tyypillisimmin
hyonteisia
, ja tavallisesti terio kuihtuu pian
polytyksen
jalkeen. Useimpien
yksisirkkaisten
kasvien kukissa on kolme tai kuusi teralehtea,
kaksisirkkaisilla
tavallisimmin viisi. Tasta on kuitenkin joukko poikkeuksia; esimerkiksi
ristikukkaiskasveilla
on nelja teralehtea ja useilta
tuulipolytteisilta
kasveilta, esimerkiksi
heinakasveilta
ne puuttuvat kokonaan.
Terion muoto vaihtelee eri kasveilla suuresti, ja se on usein
kasviheimon
tarkea tuntomerkki. Tavallisimmin teralehdet haarautuvat kukan keskuksesta sateittaisesti eri suuntiin.
Yhdislehtisiin
kuuluvilla kasveilla teralehdet ovat ainakin tyvesta kasvaneet yhteen. Terio voi olla myos
erillislehtinen
.
[1]
-
kellomainen
(
kissankello
,
Campanula rotundifolia
,
valkoinen varimuunnos)
-
huulimainen
(
kirjopillike
,
Galeopsis speciosa
)
-
kielimainen,
(esimerkiksi
paivankakkaran
,
Chrysantemum leucamthemum
,
mykeron
laitakukat ("teralehdet"))
-
torvimainen,
(esimerkiksi
paivankakkaran
,
Chrysanthemun leucanthemum
,
mykeron kehrakukat)
- ↑
Pankakoski, Antero: ”Kehalehdet”,
Puutarhurin kasvioppi
, s. 165. Helsinki: Edita, Opetushallitus, 1996.
ISBN 951-37-1932-4
.