Tenniskentta
on
tenniksen
pelaamiseen tarkoitettu
suorakulmion
muotoinen kentta. Samalla kentalla voidaan pelata seka kaksin- etta nelinpelia. Tennista pelataan 23,77 metria (78 jalkaa) pitkalla ja kaksinpelissa 8,23 metria (27 jalkaa) levealla kentalla. Neljan pelaajan pelia pelatessa sen leveys on 10,97 metria (36 jalkaa). Kentan pidemman sivun jakaa kahteen yhta suureen osaan verkko, joka on 1,07 metria (3,5 jalkaa) korkea verkkotolppien kohdalla ja 91,4 senttimetria (kolme jalkaa) korkea keskelta.
[1]
Tenniskenttia on kolme eri perustyyppia: kovapohjainen kentta, nurmikentta seka massakentta. Kovapohjainen pohjamateriaali voi vaihdella runsaasti. Tallaisia kenttia ovat esimerkiksi betonipohjaiset, asfalttipohjaiset, tekonurmipohjaiset ja liikuntasalien puupohjaiset kentat. Nurmikentat ovat toinen yleinen kenttalaji ja kolmas on massakentta, joiden pohjamateriaali koostuu murskatusta savikivesta, kivesta tai tiilesta.
Kenttatyypit eroavat suuresti toisistaan. Massakentta on hidas alusta, jolla menestymiseen vaaditaan erinomainen osaaminen kaikissa tenniksen osa-alueissa. Nurmikentalla pallon pomppu on erittain matala, joten alakierteiset lyonnit ovat vaikeita palauttaa. Kovat alustat ovat nopeampia, jolloin pallon pomppu on korkeampi ja syoton merkitys suurempi. Nurmikentta on nopein alusta, jossa syotto on tarkein osa-alue ja verkolle nousu suoraan syotosta yleisempaa kuin muilla kenttatyypeilla. Massalla pallorallit ovat huomattavasti pidempia kuin muilla alustoilla.
Grand Slam
-turnauksista
Ranskan avoimissa
pelataan massalla,
Wimbledonissa
nurmella ja
Yhdysvaltain avoimet
seka
Australian avoimet
kovilla alustoilla. Myos muut turnaukset pelataan lahes poikkeuksetta jollain naista kentista, kuten
Rooman tennisturnaus
massalla ja
Cincinnatin tennisturnaus
kovalla alustalla. Myos matolla pelataan joitakin turnauksia.