Tekno

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tekno
Alkupera elektro , industrial , house , synthpop , italodisko , Chicago house
Alkuperamaa Yhdysvallat
Kehittymisen
ajankohta
1980-luvun puolivali
Tyypillisia
soittimia
rumpukone , syntetisaattori , sampleri
Kehittyneita
tyylilajeja /
suuntauksia
acid house , acid techno , electro tek , hardtek , hardcore , hard techno , minimal techno , IDM , lo-fi techno , schranz , techstep , trance

Tekno (engl. techno ) on tasaiseen rytmiin ja kolkkoon, minimalistiseen teollisuushallien estetiikkaan pohjaava lauluton elektronisen tanssimusiikin suuntaus, joka syntyi Yhdysvaltojen Detroitissa 1980-luvun puolivalin ja lopun valissa. Sanaa kaytettiin nykymerkityksessa ensimmaisen kerran vuonna 1988 . Teknolla on suuri maara alalajeja, mutta Detroitin tekno on niiden kantaisa, johon sen muut tyylit perustuvat. Teknomusiikin harrastajat ja siita kirjoittavat journalistit tekevat yleensa selvan eron teknon, housen ja trancen valille. Etenkin 1990-luvulla oli tyypillista, etta medioissa kaytettiin sanaa "tekno" virheellisesti nimityksena tanssipopille .

Tekno on vahvasti toistoon perustuvaa instrumentaalimusiikkia, joka on usein tarkoitettu katkeamattoman DJ :n soittaman kappaleiden "setin" osaksi. Yleensa rytmi on tasainen 4/4, jossa bassorumpu soittaa tahdin jokaisella neljasosanuotilla, virveli tai clap (kasien yhteenlyontia muistuttava aani) tahdin toisella ja neljannella nuotilla, ja avoin hi-hat joka toisella kahdeksasosa nuotilla. Tempo vaihtelee suunnilleen 120 ja 150 bpm:n (iskua minuutissa) valilla riippuen teknon alalajista. Musiikin tuotantoteknologian, kuten rumpukoneiden, syntetisaattorien ja digitaalisten audiotyoasemien, kaytto nahdaan tarkeana osana teknon estetiikkaa. Monet tuottajat kayttavat vanhoja elektronisen musiikin laitteita luodakseen soundin, jota he pitavat autenttisena. 1980-luvun rumpukoneet, kuten Rolandin TR-808 ja TR-909, seka vanhojen laitteiden emulaatio tietokoneilla on suosittua teknomusiikin tuottajien keskuudessa.

Tekno syntyi Detroitissa, kun afroamerikkalaisia tyylia, kuten Chicago housea , funkia , electroa ja sahkoistettya jazzia yhdisteltiin sen tyyppiseen elektroniseen musiikkiin, jota artistit, kuten Kraftwerk , Giorgio Moroder ja Yellow Magic Orchestra tekivat. Teknon synnyn voi salyttaa kolmikon Juan Atkins , Derrick May ja Kevin Saunderson ylle. He kavivat samaa koulua Detroitissa, olivat kiinnostuneita musiikista ja halusivat luoda uutta. Myos house vaikutti vahvasti, varsinkin Chicagon klubikulttuuri.

Robert Hood

Laajempana kulttuurisena elementtina tahan kuuluivat futuristiset ja fiktiiviset teemat, jotka liittyvat Yhdysvaltain myohaiskapitalistiseen yhteiskuntaan. Tassa suhteessa Alvin Tofflerin kirjaa The Third Wave on pidetty keskeisena lahteena. Alan pioneereihin kuuluva Juan Atkins on siteerannut Tofflerin kasitetta "techno rebels" (teknokapinalliset), joka inspiroi hanta kayttamaan "tekno" -sanaa musiikkityylista, jota han oli mukana luomassa. Kulttuuristen vaikutteidensa vuoksi tekno on liitetty "afrofuturismina" tunnettuun esteettiseen suuntaukseen. Tuottaja Derrick Maylle hengen siirtyminen ruumista koneeseen on teknossa keskeinen konsepti. Tassa kyse on teknologisen hengellisyyden ilmaisusta ja tata kautta teknon on nahty asettuvan Theodor Adornon kuvaaman modernin yhteiskunnan "mekanisaation" vieraannuttavan vaikutuksen vastaiseksi elementiksi.

Tekno Suomessa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomeen teknomusiikki rantautui 1980-luvulla muun muassa Hyperdelic Housersin , F-Clefin , DJ Eliot Nessin ja DJ Joken ansiosta.

Suomen ensimmaisia niin sanottuja warehouse-tapahtumia jarjestettiin Turussa kesalla 1989 ; silloin musiikki oli kuitenkin housea ja acidia , ei varsinaisesti teknoa. Nain myos Helsingissa, missa ensimmainen warehouse-tapahtuma jarjestettiin Salmisaaren tehtaalla lokakuussa 1989.

Ensimmaisia teknojuhlia jarjestettiin Suomessa vasta vuosien 1990?1991 vaihteessa. Edellakavijoita olivat Helsingin, Turun, Oulun ja Vaasan aktiivit, jotka jarjestivat juhlia esimerkiksi yhdistysten "syyskokouksina". Oulussa uranuurtajana toimi Oulu Warehouse ja Vaasassa Wasa Party Syndicate . Vaasan juhlissa levysoitinten takana oli useimmiten Dj Jocka , joka tunnetaan nykyisin hieman muista yhteyksista. Myos Dj Ace B, Dj Sane ja MC Hyper M esiintyvat tuon ajan tapahtumia mainostaneissa flaijereissa .

Helsingissa teknoaikaan siirryttiin jo vuonna 1988, jonka jalkeen niin sanottuja "laittomia bileita" oli viikoittain muun muassa Kuvataideakatemian kellarissa, Kaapelitehtaan ja Lepakon tiloissa. Varsinainen teknobuumi alkoi Suomessa vuoden 1993 alkupuolella. Helsingissa jarjestettiin tosin muun muassa Suomen ensimmaiset acid-bileet jo vuonna 1988 Njassan ja Joken johdolla.

1990-luvulla tekno-aktiivit jarjestivat "laittomia" tapahtumia mm. Salmisaaren Kaapelitehtaalla . Tilan vuokraaminen oli suhteellisen vaivatonta, ja kaveripiirissa jaetut "flyerit" ts. lentolehtiset takasivat riittavan maaran osallistujia vuokrakulujen kattamiseksi. 1990-luvulla omaa teknomusiikkia julkaisivat esimerkiksi Marko Laine ja Leo Laker seka myohemmin 2010-luvulla Hannu Ikola .

Kuuluisia artisteja

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Minimalistisen teknon uranuurtaja Jeff Mills

Levy-yhtioita

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Sam Inkinen (toim.) Tekno - digitaalisen tanssimusiikin historia, filosofia ja tulevaisuus , Hameenlinna:Oy Aquarian Publications. 1994 ISBN 951-8975-26-4
  • Simon Reynolds: Energy Flash: a Journey Through Rave Music and Dance Culture , Pan Macmillan, 1998 , ISBN 0-330-35056-0 , julkaistu myos nimella Generation Ecstasy: Into the World of Techno and Rave Culture , Routledge, 1999 , ISBN 0-415-92373-5
  • Dan Sicko: Techno Rebels: The Renegades of Electronic Funk , Billboard Books, 1999 ISBN 0-8230-8428-0

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]