Tama artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Tarkennus: kertoo lahes pelkastaan historiallisista laskimista

Laskin tai laskukone on mekaaninen tai elektroninen laite, joka suorittaa numeerisia laskutoimituksia yleensa nappaimistolta annettujen ohjeiden mukaan. Helmitaulu lasketaan vanhimmaksi laskukoneeksi, joskin siina ihmisen itse suorittamat rutiinit muodostavat olennaisen osan ”mekaniikkaa”. Helmitaulussa liikutellaan tankoon kiinnitettyja helmia, ja silla voidaan laskea paitsi yhteen- ja vahennyslaskuja, myos kerto- ja jakolaskujen seka neliojuurien kaltaisia monimutkaisempia toimituksia.

Ensimmaisen laskevan koneen kehitti saksalainen tieteilija Wilhem Schickard noin vuonna 1623. ^[1] Ensimmaisia laskimia olivat Blaise Pascalin ja Gottfried Leibnizin 1600-luvulla kehittamat mekaaniset laskukoneet. Blaise Pascal keksi Ranskassa vuonna 1642 koneen, joka laski yhteen- ja vahennyslaskuja. Kone toimi hammaspyorilla, joita liikuteltiin puikkoja vaantamalla. Leibniz rakensi hieman myohemmin koneen, joka pystyi suorittamaan myos kerto- ja jakolaskuja automaattisesti.

1700-luvulla Philipp Matthaus Hahn esitteli ensimmaisen toimivan mekaanisen laskukoneen, joka perustui Leibnizin koneelle. ^[2] Hahnin laitteessa oli kaksitoista rumpua, jotka aktivoitiin kasiveivilla. ^[2]

1800-luvulla julkaistiin aritmometri eli mekaaninen laskin, joka aloitti mekaanisten laskimien teollisuuden ja oli kaytossa ensimmaiseen maailmansotaan saakka. ^[2] Aritmometrin keksi Charles Xavier Thomas de Colmar vuonna 1820. ^[3] Komptometri oli mekaaninen laskukone, jonka Dorr Felt patentoi vuonna 1887 ja muodostui kaupallisesti menestyksekkaaksi. ^[4]

Vuonna 1955 julkaistu IBM 608 oli ensimmainen taysin transistoripohjainen laskukone. ^{[2] [5]} 1960-luvulla ilmeistyivat ensimmaiset taysin elektroniset poytalaskimet, jotka kayttivat elektronisia komponentteja useilla piirilevyilla . ^[6] Ensimmaiset poytakoon elektroniset laskimet olivat elektroniputkia kayttavat Anita Mk VII ja Anita Mk VIII (1961). ^[7] Ensimmaisia transistoria kayttavia poytalaskimia olivat IME 84 (1964) ja Sharp Compet CS10A (1964). ^[7] Ohjelmoitavat laskimet ilmestyivat tarpeeseen toistaa samoja laskutoimituksia kun tuon ajan tietokoneet olivat viela suuria ja kalliita. ^[8] Ensimmaisia ohjelmoitavia poytalaskimia olivat Mathatron (1964) ja Programma 101 (1965). ^[7] Vuonna 1968 julkaistu HP 9100 oli ohjelmoitava tieteislaskin , jossa oli muun muassa logaritmit, neliojuuri ja trigonometriset toiminnot. ^{[9] [10]}

1970-luvun alussa tulivat markkinoille ensimmaiset integroituihin piireihin perustuvat taskulaskimet. ^[11] Varhaiset laskimiin suunnatut piirit eivat toimineet yleiskayttoisessa tietokoneessa, johon tarvittiin kyky suorittaa kaskyja ulkoisesta ROM-muistista . ^[12] Mikropiirien kehitys pudotti myos laskimien hintoja nopeasti 1970-luvulla ja hintakilpailun myota useat yritykset lopettivat laskinten valmistamisen. ^[6] Ensimmainen mikropiireja kayttava laskin oli Victor 3900 , joka kaytti 29 mikropiiria ja kuvaputkinayttoa . ^[13] Sharp QT-8D oli ensimmainen MOS LSI mikropiireja (tarvitsi vain nelja mikropiiria) kayttava laskin ja ensimmainen VFD -nayttoa kayttava. ^[14]

Ensimmainen taskuun sopiva elektroninen laskukone, joka kaytti LED-nayttoa oli Busicom LE-120A . ^{[2] [15]} Vuonna 1972 julkaistua Clive Sinclairin suunnittelemaa Sinclair Executivea on sanottu ensimmaiseksi varsinaiseksi "slimline"-taskulaskimeksi. ^{[16] [17]} Ensimmainen kadessa pidettava ohjelmoitava laskin oli HP-65 vuonna 1974. ^{[2] [18]} Ensimmainen graafinen laskin oli Casio fx-7000G vuonna 1985. ^[2] HP-28C oli tieteislaskin, jossa voitiin kayttaa symbolista laskentaa ja tuki RPL -ohjelmointikielta. ^[19]

1970- ja 1980-luvuilla elektroniikan kehityksen myota laskimista tuli kaytannollisia yha useammille ja ne yleistyivat myos kouluissa. ^[20] Nykyiset laskimet vaihtelevat kooltaan ja ominaisuuksiltaan huomattavasti. Vaikka runsaasti toimintoja sisaltavan laskimen saakin nykyisella teknologialla esimerkiksi rannekelloon tai osaksi matkapuhelimen tai PDA -laitteen ohjelmistoa , on pelkkiin peruslaskutoimituksiin kykeneville poytalaskimillekin edelleen paikkansa.

Toinen sovellutus vanhoista laskukoneista ovat vanhat kassakoneet . Ne toimivat vipuja asettelemalla ja kammesta vaantamalla tai vaihtoehtoisesti nappaimia painamalla ja kammesta vaantamalla, usein niin, etta jokaisella desimaalilla on oma vipunsa tai nappainsarjansa. Suuremmissa on sahkomoottori. Tyypillisesta nama laitteet osasivat vain yhteen- ja vahennyslaskun, joiden avulla pidettiin kirjaa kassalippaassa olevasta rahamaarasta; muu laskeminen suoritettiin paperilla.

Mekaaniset laskukoneet toimivat samalla periaatteella, mutta osasivat myos kymmenella kertomisen ja jakamisen, eli kaytannossa pilkun siirron.

Pilkun siirron avulla saatetaan tallaisella koneella myos alkeellisesti kertoa ja jakaa. Esimerkiksi luvun X kertominen kolmellatoista ei vaadi yhteenlasku-operaation toistamista kolmeatoista kertaan, vaan pelkastaan kolme yhteenlaskua, pilkun siirron vasemmalle ja viela yhden yhteenlaskun, eli nelja kammen kierrosta. Tamantyyppiset laskimet sisaltavat yleensa erityisen kerrontarekisterin, joka pitaa kirjaa, montako kertaa kampi on kierahtanyt (toisin sanoen yhteenlasku-operaatio on suoritettu). Luonnollisesti vahennyslasku pienentaa rekisterin lukua ja pilkun siirto saa sen kasvamaan kymmenlukua ylempaa.

1900-luvun loppupuolella kehitettiin edelleen mekaanisia laskimia, jotka kykenivat suoraan kertomiseen ja jakamiseen, mahdollisesti myos tekemaan rajoitetusti vaikeampia operaatiota, kuten neliojuuren . Tayssahkoiset laskimet kuitenkin veivat markkinat ennen naiden ominaisuuksien yleistymista.

Curta on pieni kateen sopiva mekaaninen laskukone.

Elektroniset laskimet pitkalti syrjayttivat mekaaniset 1900-luvun loppupuolella. Nappaimiston ohella niiden tarkein kayttajalle nakyva osa on numeronaytto. Eri malleissa numerot voidaan muodostaa joko LEDeista tai nestekiteiden avulla. Poytalaskimet olivat poydalla pidettavia kirjoituskoneen kokoluokkaa olevia laskimia. Taskuun sopivat taskulaskimet yleistyivat 1970-luvulla nopeasti.

Taskulaskimet voidaan jakaa ominaisuuksien mukaan: nelilaskimet , funktiolaskimet ja graafiset laskimet . Nelilaskimella voidaan suorittaa vain yhteen- , vahennys- , kerto- ja jakolaskuja . Funktiolaskimissa on nappaimet myos esimerkiksi juurten , logaritmien ja trigonometristen funktioiden laskemista varten. Graafisissa laskimissa on suuri naytto, jolla ne voivat esittaa funktioiden kuvaajia.

Jotkin elektroniset laskimet ovat ohjelmoitavia ja joitakin ohjelmoitavia poytalaskimia kuten Programma 101 on kutsuttu henkilokohtaisiksi tietokoneiksi . ^{[21] [22]}

Ohjelmallinen laskin eli laskimen toiminnan suorittava tietokoneohjelma on vaihtoehto laskukoneelle. Ohjelmallisia laskimia on ollut pitkaan saatavina kayttojarjestelmien mukana tai erikseen ladattavina sovelluksina seka tietokoneille etta alypuhelimille.

Eras varhainen ohjelma on Unixin dc , joka on ollut kayttojarjestelman mukana jo vuonna 1971. ^{[23] [24] [25] [26]}

• Laskutikku
• Symbolinen laskin

• HP Museo

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta laskin .

• Laskin verkossa .