Taruolentona
tai
uskomusolentona
pidetaan olentoa, josta kertovat
myytit
ja
legendat
, mutta joka ei kuitenkaan ole olemassa tai tieteen tuntema. Taruolennoista osa on fyysisia ja
kehollisia
, toiset taas
henkiolentoja
, ja jotkut silta valilta.
Jyrkka jako todellisten elioiden ja taruolentojen valilla on syntynyt vasta tieteen kehityksen myota. Esimerkiksi keskiajalla
valaat
kuuluivat samaan kauhistuttavien myyttisten petojen ryhmaan kuin esimerkiksi
lohikaarmeet
lahde?
. Vasta sittemmin valaista on saatu pitavia todisteita, kun taas lohikaarmeet on nahty entista jyrkemmin pelkaksi sepitteeksi. Tosin nykyisin myos tiedetaan, etteivat valaat sylje tulta, kuten aiemmin luultiin
lahde?
, vaan niiden ilmoille puhaltamat patsaat ovat vesihoyrya. Moni muukin nykyisin tunnettu elain on ollut ennen vastaavalla tavalla myyttinen ihmeolento niille, jotka eivat tunteneet sita muuten kuin tarinoista.
Myos vieraat ihmisrodut ovat olleet keskiajan ja viela suurten tutkimusmatkojen alkuvaiheissa eurooppalaisille lahinna myyttisia olentoja, joista saatettiin kertoa mita mielikuvituksellisimpia tarinoita. Aasiassa asui karvaisia
koirankuonolaisia
, (joista kerrottiin myos
suomalaisessa kansanperinteessa
), Afrikassa taas eli monenlaisia ihmisryhmia, joista jotkut olivat kurjenkaulaisia ja kauniita, eraat yksisilmaisia, ja eraat kuumuus oli korventanut tummiksi. Suomalaiset uskoivat kaukana etelassa asuvan pikkiriikkisia
lintukotolaisia
.
Kun lisaantyva tieto osoitti jotkin olennot pelkaksi sepitteeksi, naita olentoja ei kuitenkaan hylatty. Niista kerrottiin edelleen tarinoita. Modernina aikana on jopa alettu luoda joukoittain uusia taruolentoja. Monet kirjailijat ja runoilijat kayttavat usein taruolentoja teksteissaan, ja ne ovatkin olennainen
fantasiakirjallisuuden
perusta. Monet fantasiakirjallisuuden taruolennot on kuitenkin johdettu kansanperinteellisista taruolennoista.
