Talousmaantiede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohti valtioittain vuonna 2014.

Talousmaantiede on kulttuurimaantieteen haara , joka tarkastelee taloudellisten toimintojen sijaintia, alueelli?sta organisoitumista ja toimintojen valisia suhteita. Kiinnostuksen kohteena on talouden toimijoiden ja alueellisen toimintaympariston vuorovaikutus. Tarkastelun taso voi vaihdella paikallisesta globaaliin, ja keskeiset kasitteet tutkimusaiheesta riippumatta ovat alue, paikka ja sijainti. [1] Talousmaantiede tarkastelee ihmisten kulutustottumuksia ja niiden muuttumista, kansainvalista kauppaa , liikepaikojen suunnittelussa kaytettya strategiaa, matkailuelinkeinoja ja talousmaantieteeseen liittyvia taloudellisen kestavyyden arvoja. [2]

Suomessa talousmaantiedetta voi opiskella Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa. [1]

Uusi talousmaantiede

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Uusi talousmaantiede sai alkunsa 1991 kun Paul Krugman , kansainvalisen kaupan teoreetikko, kehotti taloustieteilijoita kiinnittaa enemman huomiota talousmaantieteeseen kirjassaan Geography and Trade . Krugman esitti keskittymisen johtavan taloudellisiin etuihin, jotka olivat aiemmin jaaneet vahalle huomiolle. Krugmanin julkaisut uudistivat taloustieteilijoiden mielenkiinnon aluetieteeseen. "Uuden talousmaantieteen" ominaispiirteina on kvantitatiivisten menetelmien yhdistaminen muihin menetelmiin tutkimuksessa.

Krugman lanseerasi kotimarkkinavaikutuksen (engl. home market effect ) kasitteen, jonka mukaan taloudellisen toiminnan keskittyminen on seurausta tuotannon mittakaavaeduista: alueet joilla on eniten tuotantoa tuottavat suurimmat voitot ja siten houkuttelevat entista enemman tuotantoa. Krugmannin mukaan sen sijaan etta tuotannolla olisi taipumusta jakautua tasaisesti ympari maailman, se keskittyy rajalliseen joukkoon maita, alueita ja kaupunkeja, joissa vaeston keskittymisen rinnalla tapahtuu tulojen nousua. [3] [4]

Kaupunkialueen kasvaessa myos eri hyodykkeiden kysynta kasvaa, mika houkuttelee alueelle uusia yrityksia. Tata ilmiota kutsutaan takaisinkytkennaksi (eng. backward linkage ). Paikallisesti tuotetut hyodykkeet syrjayttavat tuontihyodykkeita, mika seka alentaa yksikkokustannuksia etta kasvattaa reaalituloja ja siten kysyntaa entisestaan. Alueen houkuttelevuus seka yrityksille (alemmat kustannukset) etta asukkaille (suuremmat reaalitulot) kasvaa. Hyodykekirjon ja reaalitulojen kasvun aiheuttamaa houkuttelevuutta asukkaille kutsutaan eteenpainkytkennaksi (engl. forward linkage ). [5]

  1. a b Turun kauppakorkeakoulu. Talousmaantiede ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  2. Talousmaantiede Turun yliopisto. Viitattu 5.2.2024.
  3. Kristian Behrens, Frederic Robert-Nicoud (2009), "Krugman's Papers in Regional Science: The 100 dollar bill on the sidewalk is gone and the 2008 Nobel Prize well-deserved", Papers in Regional Science, 88(2), pp467-489
  4. Forbes , 13.10.2008, "Paul Krugman, Nobel"
  5. Loikkanen, H.: Kaupunkitaloustiede-kurssin luentomateriaali . Helsingin yliopisto, 2011.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]