Taloudellinen tehokkuus eli taloudellisuus merkitsee, etta tavoite pyritaan saavuttamaan mahdollisimman pienin uhrauksin (panoksin). Koko kansantalouden tehokkuus merkitsee kaytossa olevien niukkojen tuotantoresurssien hyodyntamista mahdollisimman suuren tuotannon aikaansaamiseksi mahdollisimman vahin uhrauksin. ^[1] Talloin ei tuhlata resursseja. Tehokkuus jakautuu eri muotoihin, kuten Pareto-tehokkuus , Kaldor?Hicks-tehokkuus , X-tehokkuus ja allokointitehokkuus . Taloustieteessa kaytetaan usein rahassa mitattavia tehokkuuden kasitteita, vaikka rahalla ei voikaan mitata kaikkia preferensseja . Raha kuitenkin kuuluu taloustieteen piiriin ja on helpompi empiirisesti havaita kuin preferenssit. Henkiloiden valinen hyotyjen vertailu on monien taloustieteilijoiden mukaan epatieteellista ^[2] .

Utilitarismi on etiikka, jossa esitetaan eettinen kriteeri eli hyvinvoinnin maksimointi, joka muistuttaa taloustieteellista tehokkuutta ^[3] . Jeremy Benthamin mukaan utilitarismi oli tieteellinen ^[4] . Teleologinen etiikka on sukua taloudellisen tehokkuuden vaatimukselle ja sen yhtena muotona on utilitarismi .

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Optimointi

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]