Sulkasato tarkoittaa lintujen hoyhenpeitteen uusiutumista.

Linnulla on hoyhenpeite, joka kuluu kaytossa. Kulumista aiheuttavat muun muassa kosketus vieraisiin esineisiin (oksiin, kolojen seiniin, maahan), lentaminen (etenkin kasisulat), auringon sateily seka lampotilojen vaihtelut. Pohjoisissa oloissa myos jaan muodostuminen, tavallisesti pyrstoon , kuluttaa sulkia. Sulkasadossa lintu pudottaa vanhan, kuluneen hoyhenen , ja kasvattaa tilalle uuden. Sulkasadon ajoittuminen ja kesto vaihtelevat suuresti lintulahkoittain ja -heimoittain. Esimerkiksi kotkat ja suuret lokit vaihtavat vuosittain vain osan hoyhenpuvustaan, ja kaikkien hoyhenten vaihtumiseen kuluu jopa 4-5 vuotta. Varpuslinnuilla sulkasato on tavallisesti kerran vuodessa, mutta muutamat lajit sulkivat taydellisesti kaksi kertaa vuodessa. Sulkasato voi keskeytya muuton ajaksi ja jatkua talvehtimisalueella.

Sulkasadon alkamista saatelevat muun muassa kilpirauhas- ja sukupuoli hormonit . Pesivilla aikuisilla linnuilla se alkaa usein jo haudonnan aikana (esimerkiksi kyyhkyt, petolinnut). Tavallisempaa on, etta sulkasato alkaa pesimakierron paatyttya, Suomessa keski- tai loppukesalla. Tama on niin sanottu postnuptiaalinen eli pesinnan jalkeinen sulkasato. Sulkasato on linnulle rasittava toimenpide, pitaahan sen muutamassa viikossa kasvattaa useinkin koko hoyhenpukunsa uudelleen. Hoyhenet ovat keratiinia, valkuaisainetta , samaa ainetta mita ovat esimerkiksi kynnet, karvat ja hiukset, ja lintujen ravinnon on siksi oltava riittavan valkuaispitoinen. Tavallista onkin, etta myos siemensyojat siirtyvat osaksi kayttamaan elainravintoa ( hyonteisia ja muita selkarangattomia) sulkasadon ajaksi.

Sulkien vaihto eli sulkiminen tapahtuu aina samassa rytmissa. Hormonitoiminnan vaikutuksesta hoyhentuppi loystyy, jolloin kulunut sulka/hoyhen irtoaa. Esimerkiksi lahes kaikilla varpuslinnuilla tama tapahtuu seuraavassa jarjestyksessa: kasisiiven sisin sulka (keskella siipea) irtoaa ensin, sen jalkeen edeten kohti siiven ulkoreunaa; samoihin aikoihin irtoaa uloin kyynarsulka (myos siiven keskella), edeten kohti siiven sisareunaa. Uuden sulan kehitys alkaa valittomasti irtoamisen tapahduttua. Tertiaalit vaihtuvat nopeammin kuin sisimmat kyynarsulat. Niiden tehtavana on suojata kyynarsulkia liialta kulumiselta. Aktiivisimmassa vaiheessa siivessa on muutama vanha sulka, muutama taysimittainen uusi sulka, pari-kolme puuttuvaa sulkaa, ja lukuisia eri kasvuvaiheessa olevia sulkia (varpuslinnun siivessa on 9-10 kasisulkaa, 6 kyynarsulkaa ja 3-5 tertiaalia eli yhteensa 18-21 sulkaa). Varpuslintujen siipisulkasato kestaa noin 30?90 paivaa, keskimaarin noin 50 paivaa.

Pyrstosulkien vaihtumisjarjestys on kirjavampaa. Varpuslinnuilla on 12 pyrstosulkaa, ja tavallisesti irtoavat ensimmaiseksi keskimmaiset sulat. Monilla lajeilla putoavat kaikki pyrstosulat kerralla. Yksilollistakin vaihtelua esiintyy. Pyrsto vaihtuu suunnilleen samaa tahtia kuin siipisulatkin, tosin tavallisesti pyrsto on jo kokonaan uusi silloin, kun siivessa on viela joitakin sulkia kasvamassa.

Hoyhenpeitteen ja peitinhoyhenten sulkasato tapahtuu samaan aikaan kuin sulkien. Vaihtumisjarjestys ja intensiteetti vaihtelevat suuresti. Tavallista on, etta lintu pudottaa kaikki siiven ylapeitinhoyhenet kerralla. Ruumiinhoyhenet vaihtuvat siten, etta linnulla on jatkuvasti riittava hoyhenpeite lammonhukan estamiseksi ja lajituntomerkkien havaitsemiseksi. Hoyhenpeitteen sulkasato paattyy hieman myohemmin kuin sulkien.

Nuorilla linnuilla on postjuvenaalinen sulkasato, joka alkaa tavallisesti 1,5-2 kuukauden iassa. Siina vaihtuu paaosa hoyhenpeitteesta ja peitinhoyhenista. Monet lajit vaihtavat lisaksi pyrstosulkia, joko kaikki tai osan niista. Siipisulkia vaihtuu harvoilla lajeilla, ja niillakin yleensa vain yksittaisia. Monien pitkan matkan muuttolintujen seka nuoret etta vanhat yksilot sulkivat taydellisesti talvehtimisalueella.

Isoilla lokeilla sulkasato on monimutkainen ja pitkavaiheinen. Paivapetolintujen sulkasato vaihtelee lajikohtaisesti. Vanhoilla sorsalinnuilla on taydellinen sulkasato kesalla. Ne saattavat olla silloin taysin lentokyvyttomia. Vanhoilla kahlaajilla sulkasato alkaa usein jo pesimaalueella, mutta se keskeytyy syysmuuton ajaksi, ja uusi hoyhenpuku valmistuu vasta talvehtimisalueella.

Linnut saavat sulkasadossa niin sanotun peruspuvun. Monilla lajeilla sukupuolet ovat silloin lahes saman nakoisia. Syksyn ja talven aikana hoyhenten karjet kuluvat, ja alta tulee nakyviin aivan uusia vareja. Monilla lajeilla on talven aikana osittainen ruumiinhoyhenten sulkasato. Useilla lajeilla koiras on kevaalla varikkaampi. Esimerkiksi pajusirkkukoiras muistuttaa peruspuvussa naarasta, mutta kevaalla paan hoyhenet ovat kuluneet, ja niiden alta tulee nakyviin koiraan tunnusomainen musta-valkoinen paan kuviointi. Sukupuolierojen korostuminen on tarkeaa lisaantymisajan koittaessa. Tata koiraslintujen varikasta pukua kutsutaan juhlapuvuksi.

Keratiinin rakennusaineen vari on se tavallisin ja arkisin vari, harmaanruskean sekoitus, hiirenharmaa. Lintujen kirkkaat varit aiheutuvat hoyhenten pigmenttisoluista , joista heijastuvan, eri aallonpituuksilla etenevan valon , silman tappisolut erottavat. Monien lintujen puvuissa esiintyvat metallinhohtoiset varit ovat heijastusta valon osuessa tietylla tavalla jarjestyneisiin hoytyjen hienorakenteisiin. Hoyhenen kuluessa tai haalistuessa varit, eli pigmenttisolut ja hoytyjen pintarakenne, kuluvat, ja niiden alta alkaa paistaa hiirenharmaa perusvari. Laji- ja sukupuolituntomerkkien erottuminen heikkenisi, ellei lintu vaihtaisi uutta hoyhenta kuluneen tilalle.

Hoyhenten ja sulkien kulumiserot ovat tarkea ikatuntomerkki, jota ihmissilma ei valttamatta edes huomaa. Lintujen nokkimisjarjestys perustuu suurelta osin ika- ja sukupuolituntomerkkeihin.

• Nahanluonti
• Karvanlahto

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sulkasato .

• Tutkimus varpuslintujen sulkasadosta ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Lukas, Jenni (toim.); Raffael, Winkler (toim.):  Moult and Ageing of European Passerines . Poyser, 1994. ISBN 0-12-384150-X .
  • Dick Forsman: Suomen paivapetolinnut.
  • Martti Hario: Itameren lokkilinnut.
  • Aarno Salminen: Suomen sorsalinnut.
  • Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja ian maaritys. - Lintutieto. Jyvaskyla.
  • Juhani Vuorinen: Kahlaajaopas.
• Lehikoinen, Esa & Niemela, Pekka 1977: Varpuslintujen sulkasadon tutkimus. - Lintumies 2.1977 s. 33-44. LYL.
• Lehikoinen, Esa & Niemela, Pekka 1982: Sulkasatotutkimus - valiraportti. - Lintumies 2.1982 s. 79-83. LYL.
• Vikberg, Pentti 1974: Sulkasadon selvittely Signilskarilla alkusyksyina 1971-72. - Lintumies 2.1974 s. 57-60. SLY.