Sukkulamadot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sukkulamadot
Wuchereria bancrofti
Wuchereria bancrofti
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Elainkunta Animalia
Paajakso: Sukkulamadot
Nematoda
Rudolphi , 1808 [1]
Luokat ja alaluokat [2]
Katso myos

  Sukkulamadot Wikispeciesissa
  Sukkulamadot Commonsissa

Sukkulamadot (Nematoda) on elainkunnan paajakso. Molemmista paista suipoilla lajeilla on valeruumiinontelo. Jaokkeisuutta ei ole, mutta ihoa peittavassa sitkeassa kutikulassa voi nakya renkaisuutta. Verenkierto- ja hengityselimistoa ei ole. Ruokatorvea ymparoi hermostorengas, josta lahtee yleensa kuusi hermorunkoa.

Lisaantymiselimisto on hyvin kehittynyt, useimmat lajit ovat yksineuvoisia. Arviot lajien lukumaarasta vaihtelevat hyvin paljon, mutta lajeja on ainakin kymmenia tuhansia. Monet mikroskooppiset sukkulamadot elavat maassa, karikkeessa ja sammalikossa, missa niita voi olla useita miljoonia yksiloita neliometrilla. Useat ovat vakavia kasvien ja elainten loisia. [3]

Sukkulamadot ovat erikoistuneet erilaisiin ravintolahteisiin. Bakteereja syovia sukkulamatosukuja ovat esimerkiksi Acrobeloides , Plectus , Prismatolaimus ja Wilsonema . Siemensyojasukuja ovat esimerkiksi Aphelenchoides ja Filenchus . Juuria syovia sukkulamatosukuja ovat esimerkiksi Criconema ja Tylenchus . Petona toimiva suku on esimerkiksi Suomessakin tavattava Mononchus . Kaikkiruokainen eli omnivori on Dorylaimus -sukkulamatosuku. [4]

Sukkulamadot ihmisten ja muiden elainten loisina

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ihmisen suolistossa voivat loisia muun muassa piiskamadot ( Trichuris ) seka kaivosmato , kihomato , suolinkaiset ja trikiini .

Trooppisia lajeja ovat muun muassa imusuonistossa elava filariamato , joka aiheuttaa norsutautia , ja guineanmato ( Dracunculis medinensis ), joka loisii raajoissa. Silmamadot ( Loa ) elavat sarveiskalvossa , ja Onchocera -lajit aiheuttavat jokisokeutta . Myos kotielaimilla on runsaasti sukkulamatoloisia seka suolistossa etta keuhkoissa . Keuhkomadot ( Crenosoma [5] ) tai ( Dictyocaulus [6] ) vaivaavat etenkin lampaita , mutta myos nautoja ja janiksia . Marehtijoiden ja hevosen vaarallisimpia loisia ovat limakalvomadot ( Strongylus ), jotka elavat paksu - ja umpisuolessa . Kasveja haittaavat muun muassa ankeroiset .

Poroissa ja muissa hirvielaimissa on tavattu Setaria tundra -sukkulamatoa. [7] [8] [9]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ ITIS.gov: Nematoda
  2. ↑ World Register of Marine Species (WoRMS): Nematoda (luettu 20.12.2019) (englanniksi)
  3. ↑ What are Nematodes? ( Arkistoitu ? Internet Archive) University of Nebraska - Lincoln Nematology
  4. ↑ Veikko Huhta, Eeva-Liisa Hallanaro (toim.): Elamaa maan katkoissa, sivu 218, Gaudeamus, 2019, ISBN 978-952-345-026-4
  5. ↑ Veera Karkamo, Laila Castren ja Anu Nareaho: Ketun keuhkomato, Crenosoma vulpis, koiralla ? kirjallisuuskatsaus ja tapausselostus Suomen elainlaakarilehti . 2012. Viitattu 22.7.2020.
  6. ↑ Suomen aasiyhdistyksen sivu
  7. ↑ Evira: ”Evirafilaria”, uusi sukkulamatoloislaji ja -suku Suomessa - hyonteisvalitteiset sukkulamadot Eviran kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikon tutkimuksissa ePressi . 1.4.2009. Viitattu 18.10.2022.
  8. ↑ Taxonomisk information:Setaria tundra (Isaichikov & Rajewskaja 1928) Dyntaxa ? Svensk taxonomisk databas . Viitattu 18.10.2022 (ruotsiksi) .
  9. ↑ Ketola, Heikki: Porojen lois­tau­ti le­vin­nyt. Kaleva , 6.10.2004. Oulu:

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sukkulamadot&oldid=22330752 ”