Suharto
Kenraali Haji Muhammed Suharto
Indonesian 2. presidentti
12. maaliskuuta 1967 ? 21. toukokuuta 1998
Edeltaja	Sukarno
Seuraaja	Jusuf Habibie
Henkilotiedot
Syntynyt	8. kesakuuta 1921 Kemusuk, Yogyakarta , Alankomaiden Ita-Intia
Kuollut	27. tammikuuta 2008  (86 vuotta) Jakarta , Indonesia
Ammatti	sotilas
Puoliso	Siti Hartinah
Tiedot
Puolue	Golkar
Uskonto	islam
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Suharto (myos Haji Mohammed Suharto ; ennen vuoden 1972 oikeinkirjoitusuudistusta Soeharto , 8. kesakuuta 1921 ? 27. tammikuuta 2008 ) hallitsi Indonesiaa 32 vuotta 1967 ? 1998 . Vuonna 1966 kenraali Suharto otti haltuunsa toimeenpanovallan Indonesiassa presidentti Sukarnolta .

Han perusti vahvan hallituksen, joka toi poliittista vakautta hajanaisista saarista koostuvaan Indonesiaan vaimentamalla opposition ja kayttamalla sotilasvoimaa. Suharto oli sosialismin ja kommunismin vastustaja seka Indonesia Yhdysvaltojen kumppani kylman sodan aikana. Suharton valtakausi paattyi lopulta talouslamaan ja korruptiosyytoksiin .

Han on tullut tunnetuksi erityisesti hallinnon korruptiosta: Transparency Internationalin mukaan Suharto on maailman eniten itseaan rikastuttanut valtiomies, jonka tuloiksi on arvioitu noin 15?35 miljardia Yhdysvaltain dollaria. ^[1]

Suharto syntyi Kemusukin kylassa Argamuljassa, 15 kilometria lanteen Yogyakartassa Keski- Jaavalla . Hanen lapsuudestaan on vahaisia puolueettomia tietoja. Hanen vanhempansa Sukirah ja isa Kertosudiro olivat luultavasti etnisesti jaavalaisia talonpoikia kehittymattomalla maaseudulla. Huhujen ja propagandan mukaan han olisi ollut myos rikkaan aristokraatin tai kiinalaisen kauppiaan avioton poika. Tata tukee se, etta Suharto sai lapsuudessaan kohtuullisen koulutuksen. Hanen vanhempansa olivat kuitenkin eronneet ja poika kasvoi sukulaisten luona. Roolimallina hanelle toimi ilmeisesti tatinsa virkamiesaviopuoliso, joka kasvatti poikaa omanaan. Nuoruudessaan hanella ei ollut merkittavaa kiinnostusta antikolonialistiseen taisteluun, eika kukaan lahipiirissa taitanut hollantia tai muita eurooppalaisia kielia.

Vuonna 1940 Suharto liittyi Kuninkaalliseen Alankomaiden Ita-Intian armeijaan ja opiskeli sotilasakatemiassa Gombongissa. Tama erikoislaatuinen tilaisuus avautui Alankomaiden tarvittua lisaa miesvoimaa toisen maailmansodan alla ja keisarillisen Japanin uhan edessa. Japanin hyokkayksen ja Alankomaiden antautumisen jalkeen Suharto jatti armeijan ja loikkasi japanilaisten puolelle.

Suharto sai tehtavan poliisivoimien varatarkastajana. Han kuitenkin jatti poliisivoimat ja liittyi isanmaan puolustajiin (Peta), joka oli japanilaisten alainen sotilaallinen joukko indonesialaisten komentamana. Koulutukseen sisaltyi hollantilaisvastaista ja nationalistista ajattelua, liitettyna japanilaisen bushidon kasitteeseen.

Japanin antauduttua toisen maailmansodan lopussa ja indonesialaisten nationalistien Sukarnon ja Muhammed Hattan 17. elokuuta 1945 antaman itsenaisyysjulistuksen jalkeen Sukarnon joukot taistelivat alankomaalaisia vastaan, jotka pyrkivat estamaan siirtomaansa itsenaistymisen. Suharto sai aseman vallankumouksellisen hallituksen kansanturvallisuusneuvostossa. Hanet ylennettiin majuriksi ja han sai komentoonsa pataljoona X:n.

Hollantilaiset joukot palasivat Indonesiaan 1945 lopussa brittiarmeijan intialaisilla gurkhoilla vahvistettuina. Eritasoisia taisteluja kaytiin vuoden 1945 lopussa ja 1946 alkukuukausina. Suharto johti joukkonsa pysayttamaan hollantilaisen T-prikaatin etenemisen 17. toukokuuta 1946. Han sai tasta tunnustusta ja everstiluutnantti Sunarto Kusumodirjo kutsui hanet esikuntaan suunnittelemaan Indonesian nationalistien komentorakennetta.

Elokuussa 1946 Suharto johti 22. rykmenttia Yogyakartassa, joka vastasi kaupungin puolustuksesta lounaassa. Konflikti kiihtyi 1947 kun hollantilaiset aloittivat "poliisitoimensa" ( Politionele acties ) siirtokunnan saamiseksi hallintaan. Operatie Product heikensi merkittavasti indonesialaisia joukkoja, mutta YK:n neuvottelut antoivat lisaaikaa.

Operatie Kraai joulukuussa 1948 tuhosi suuren osan indonesialaisten joukoista, ja Sukarno ja Hatta jaivat vangeiksi. Suharton joukot karsivat suuria tappioita kun hollantilaiset valtasivat Yogyakartan.

Suharto ryhtyi jarjestamaan sissisotaa, joka sai kylalaiset hyokkaamaan hollantilaisten kimppuun joskus jopa bambukeihain. Hyokkaykset olivat kuitenkin tehottomia ja usein itsemurhaan verrattavissa.

Suharto sai kuuluisuutta yllatyshyokkayksesta, joka valtasi Yogyakartan 1. maaliskuuta 1949 . Kaupunki pidettiin vain paivan ajan, mutta silla oli valtava symbolinen merkitys. Objektiivisten lahteiden mukaan kaskyn hyokkaykseen kuitenkin antoivat sulttaani Hamengku Buwono IX ja Panglima. Kenraali Nasutionin mukaan Suhartolla oli kuitenkin suuri osa sen suunnittelussa. Hyokkayksen seurauksena YK:n turvallisuusneuvosto kaski Alankomaita lopettamana poliisitoimensa ja aloittamaan uudelleen neuvottelut. Suharto otti aktiivisesti osaa rauhanneuvotteluihin, vaikka ne tulokset eivat olleetkaan hanen mieleensa.

Itsenaistymisen jalkeen Suharto palveli Indonesian kansallisessa armeijassa, enimmakseen Jaavalla . Vuonna 1959 hanta syytettiin salakuljetuksesta ja siirrettiin armeijan opistoon Bandungissa , Lansi-Jaavalla. Vuonna 1962 han sai kenraalimajurin arvon ja komentoonsa Diponegoro-divisioonan. Indonesian-Malesian sodan aikana Suharto komensi Kostradia, huomattavaa reservijoukkoa paakaupungissa Jakartassa . Vuoteen 1965 mennessa armeija oli jakautunut poliittisesti oikeistolaiseen ja vasemmistolaiseen leiriin. Suharto kuului oikeistolaiseen leiriin.

Paaartikkeli: Syyskuun 30. paivan liike

1. lokakuuta 1965 upseeriryhma kaappasi ja murhasi kuusi oikeistolaista antikommunistista kenraalia. Ryhma vaitti pyrkivansa estamaan CIA:n masinoiman sotilasvallankaappauksen armeijan paivana, 5. lokakuuta . Suharto ja muut oikeistolaiset kenraalit jarjestivat valittomasti kostoiskun, mika puhdisti armeijan presidentti Sukarnolle uskollisista ja kommunistisista elementeista. He pitivat murhia "30. syyskuuta -liikkeen" ( Gerakan 30 September ; G30S) nimella kulkevan salaliiton tekemina.

Murhia seurasi kaaos armeijassa. Suharto ja Kostrad-joukot olivat lahinna paakaupunkia ja han sai poikkeustilavaltuudet puolustusministeri Abdul Haris Nasutionilta , joka myos pakotti presidentti Sukarnon erottamaan lojalistikenraali Pranoto Reksosamudran paaesikunnasta ja nimittamaan tilalle Suharton. Suharto jarjesti vaitettyjen salaliittolaisten oikeudenkaynnit.

Radiossa luettiin 18. lokakuuta tiedotus, jossa kiellettiin kommunistipuolue. Armeija aloitti kommunistien, kiinalaisyhteison ja presidentti Sukarnolle uskollisten kansalaisten seulomisen. Seuraavien kuukausien aikana vallasta kamppailivat presidentti Sukarno, Nasution ja Suharto. Sukarno pyrki heikentamaan Nasutionia erottamalla hanet puolustusministerin virasta ja ylentamalla Suharton kenraaliluutnantiksi 1. helmikuuta 1966. Sisallissodan mittoihin paisuneissa vakivaltaisuuksissa kuoli sadoistatuhansista miljooniin siviilia.

Sukarno joutui luovuttamaan vallan 11. maaliskuuta 1966 menetettyaan armeijan tuen. Han allekirjoitti kirjeen, joka myonsi Suhartolle hatatilavaltuudet koko maassa. Suharton Kostrad-joukkojen sijainti paakaupungissa johti sen nopeaan haltuunottoon. Suharto jarjesti hallinnon, jota kutsui uudeksi jarjestykseksi ( Orde Baru ). Han kielsi kommunistipuolueen, puhdisti parlamentin ja hallituksen Sukarnon tukijoista, eliminoi ammattiyhdistykset ja otti kayttoon lehdiston sensuurin.

12. maaliskuuta 1967 Indonesian valiaikainen parlamentti nimesi Suharton valiaikaiseksi presidentiksi. 21. maaliskuuta 1968 hanet aanestettiin virallisesti ensimmaiselle viisivuotiskaudella. Han asetti suoraan viidenneksen parlamentin edustajista. Golkar-puolueesta tuli suosikkipuolue, ja ainoa sallittu puolue hallituksen virkamiehille.

Armeijan rahoitusta lisattiin ja perustettiin kaksi tiedustelujarjestoa turvallisuuden ja jarjestyksen palautuksen operatiivinen komento ( KOPKAMTIB ) ja valtion tiedustelun koordinointihallinto ( BAKIN ). Han jarjesti myos logistiikkaviraston ( BULOG ) ruoka-avun jakamiseksi nalanhataa karsivassa maassa. Uudet virastot kuuluivat armeijan komentoketjun alle, joka sai tehtavan paitsi puolustusvoimina, myos siviilihallinnossa. Joidenkin arvioiden mukaan jopa kaksi miljoonaa ^lahde? teloitettiin kommunistipuolueen joukkopuhdistuksissa ja 200 000 vangittiin epailtyna kaappauksesta. Kommunistit, kommunisteiksi epaillyt ja valtion viholliset tuomittiin kuolemaan. Joitain teloituksia tehtiin viela 1990 .

Kansainvalisesti Suharto katkaisi diplomaattiset suhteet Kiinan kansantasavaltaan ja ulkoministeri Adam Malik lahetettiin parantamaan suhteita Yhdysvaltoihin, YK :hon ja Malesiaan . Indonesiasta tuli yksi ASEANin perustajajasenista.

Talouspoliittisesti Suharto luotti Yhdysvalloissa koulunsa kayneisiin taloustieteilijoihin, jotka saivat nimen " Berkeleyn mafia ." ^[2] Sukarnon teollistamissuunnitelmat, joita han kutsui nimella sosialismia a la Indonesia hylattiin. Indonesiasta piti tulla keskus ulkomaisille investoinneille. Luonnonvarat myytiin ulkomaisille yrityksille niiden hyodyntamisen tehostamiseksi, tyovoimalait saadettiin sopiviksi kansainvalisille yrityksille ja rahoitusta haettiin Maailmanpankista, lansipankeista ja ystavallismielisilta hallituksilta. Suharton valtakaudella Indonesia koki merkittavaa taloudellista kasvua, joka vahensi koyhyytta. Tosin osa saavutuksista mitatoityi Aasian talouskriisiin 1997, jossa talous supistui 14 % ^[2] .

Kautta valtakautensa Suharto jatkoi edeltajansa maan yhtenaistamiseen pyrkivaa politiikkaa. Han suhtautui aggressiivisesti separatismiin ja aluevaateisiin. Vuonna 1969 Suharto paatti paattaa pitkaan jatkuneen riidan viimeisen Alankomaiden siirtomaan, Lansi-Uusi-Guinean asemasta. Yhdysvaltain ja YK:n avulla jarjestettiin aanestys alueen asemasta. Vaalit pidettiin heina?elokuussa 1969, jolloin kaikki 1022 aanestanytta heimopaallikkoa paattivat yksimielisesti liittya Indonesiaan, mika heratti epailyja aanestyksen rehellisyydesta ^[3] . Kun Portugali vetaytyi 1975 siirtomaastaan Ita-Timorista , ja FRETILIN -liike otti vallan, Indonesian armeija miehitti maan, jonka jalkeen sen nukkehallitus pyysi liittymista Indonesiaan. 15. heinakuuta 1976 Ita-Timorista tuli Indonesian maakunta Timor Timur vuoteen 1999 asti, jolloin se siirrettiin YK:lle. Noin kolmannes maan vaestosta tapettiin. Vuonna 1976 Acehin provinssissa perustettiin Vapaa-Aceh-liike, joka vaati itsenaisyytta. Armeija kukisti kapinan nopeasti ja maakunta pidettiin poikkeustilassa ja julistettiin "sotilasoperaatioalueeksi." Sukarnon aikana aloitettua kiinalaisvahemmiston sortoa jatkettiin. Kiinan kielen kaytto kiellettiin useimmissa painotuotteissa ja monet kiinalaisjarjestot lakkautettiin kommunistisympatioista syytettyna.

Yhdysvallat piti Indonesiaa kylman sodan aikana liittolaisenaan, jopa Ita-Timorin valtauksen 1975 jalkeen. Indonesia oli myos vakilukunsa ja luonnonvarojensa vuoksi suosittu kauppakumppani. Aseiden vienti Yhdysvalloista lopetettiin vasta 1993 Bill Clintonin presidenttikaudella.

Vuonna 1970 Suharto kielsi opiskelijaprotestit, joissa vastustettiin korruptiota. Tutkimuskomissio havaitsi korruption yleiseksi, mutta se lopetettiin. Maata hallittiin sotilasvallalla ja mediakontrollilla. Suharton sukulaiset saivat edullisia kauppoja monopoleja. Eri ryhmat kaannettiin toisiaan vastaan, aluksi hallitus suosi nationalisteja ja lopuksi islamilaisia aariryhmia.

Pitaakseen ylla vaikutelmaa demokratiasta, Suharto valittiin vuonna 1973 uudelle viisivuotiskaudelle. Sama tapahtui 1978, 1983, 1988, 1993 ja 1998. Vaaliuudistuksissa vain kolmen puolueen sallittiin osallistua vaaleihin.

5. toukokuuta 1980 entisten sotilaiden, akateemikkojen ja opiskelijoiden 50:n ryhma ( Petisi 50 ) vaati lisaa poliittisia vapauksia. Media ei uutisoinut asiaa ja hallitus asetti rajoituksia allekirjoittaneilla. Kun ryhma syytti 1984 Suhartoa yksipuoluejarjestelman luomisesta, sen johtajat vangittiin.

Kun kylma sota paattyi 1990-luvulla, ja kommunismin uhka vaistyi, Suharton toimia alettiin seurata tarkemmin. Vuoden 1991 itatimorilaisten veriloyly Dilin hautausmaalla kiinnitti huomion Suharton hallintoon ja Ita-Timorin asemaan. Vuonna 1992 Yhdysvaltain kongressi asetti rajoituksia asekaupalle Indonesiaan, presidentti George H. W. Bushin vastalauseesta huolimatta. Vuonna 1993 YK:n ihmisoikeuskomissio ilmaisi syvaa huolestumista maan ihmisoikeustilanteesta Ita-Timorissa.

Vuonna 1996 Suharto erotti Sukarnon tyttaren Megawati Sukarnoputrin Indonesian demokraattisen puolueen, yhden kolmesta sallitusta puolueesta, johtajuudesta. Kesakuussa hanen kannattajansa miehittivat puolueen paamajan. Kun turvallisuusjoukot pidattivat heidat, Jakartassa puhkesi levottomuuksia.

Vuonna 1997 maailmanpankin mukaan 20?30 % maan kehitysapubudjetista oli kavallettu vuosien aikana. Aasian talouskriisi ei kohdellut hyvin Suharton hallintoa, ja kun hanen oli pakko anoa lainaa, IMF otti maan tarkempaan tarkasteluun.

Huolimatta vaatimuksista luopua vallasta, parlamentti valitsi hanet uudelleen seitsemannen kerran maaliskuussa 1998. Useiden mielenosoituksien ja poliittisen ja armeijan painostuksen jalkeen hanet pakotettiin eroamaan 21. toukokuuta 1998 . Hanen seuraajansa oli hanen varapresidenttinsa Jusuf Habibie .

Toukokuussa 1999 Time Asia raportoi Suharton perheella olevan 15 miljardin dollarin varat kateisena, osakkeina, yhtioissa, kiinteistoina, jalokivina ja taiteena. Yhdeksan miljardia on talletettu itavaltalaiseen pankkiin. Perhe omistaa 36 000 km² maata Indonesiassa, 100 000 m² toimistotilaa Jakartassa ja jopa 40 % maasta Ita-Timorista. Suharton 32-vuotisen hallinnon aikana perheen kautta on kulkenut jopa 73 miljardia dollaria.

Suharto asetettiin 29. toukokuuta 2000 kotiarestiin ja hanen hallintonsa korruptiota alettiin tutkia. Heinakuussa hanta vastaan nostettiin syyte 571 miljoonan dollarin kavalluksesta. Syyskuussa kuitenkin ilmoitettiin, ettei Suharton terveydentila kesta oikeudenkayntia. Vuonna 2006 syytteet hylattiin lopullisesti Suharton huonon terveydentilan vuoksi. ^[4]

Valtio paatti syyttaa hanen poikaansa Hutomo Mandala Putraa, joka tunnetaan yleisemmin Tommy Suhartona . Hanet tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen hanet syyskuussa 2000 tuominneen tuomarin murhan jarjestamisesta. Tommy Suharto sanoo olevansa syyton mutta ei hakenut tuomion oikaisua. Suharton velipuoli Probosutedjo tuomittiin 2003 yli 10 miljoonan US-dollarin kavaltamisesta Indonesian valtiolta. Hanet tuomittiin neljaksi vuodeksi vankeuteen, mika alennettiin myohemmin puoleen. Myohemmin paljastui tuomareiden lahjonta, mika johti tuomion palauttamiseen.

Pitkalle yli 80-vuotiaan Suharton terveydentila oli hyvin heikko. Toukokuussa 2005 hanet vietiin sairaalaan sisaisen verenvuodon vuoksi. 4. toukokuuta 2006 han joutui kuukaudeksi sairaalaan ja leikattiin kolmeen kertaan. ^{[5] [6]}

Indonesian korkein oikeus maarasi 30. elokuuta 2007 Time-aikakauslehden maksamaan 106 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vahingonkorvauksia Suhartolle koskien lehden julkaisua vuonna 1999, jossa Suhartoa syytettiin omaisuuden keraamisesta petollisesti. ^[7] Hanen terveydentilansa romahti vuoden 2008 alussa. Han joutui sairaalahoitoon alhaisen verenpaineen ja anemian vuoksi. Tammikuun 27. paivan aamuna Suharto vaipui koomaan, josta han ei enaa herannyt. Hanella oli useiden sisaelinten vakavaa vajaatoimintaa ja hanen aivonsa olivat vaurioituneet kahdesta infarktista. ^[8] . Suharton tila oli kriittinen ja hanen omaisensa olivat antaneet luvan hengityskoneen sammuttamiselle.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suharto .

Indonesian presidentit

Sukarno (1945?1967) | Suharto (1967?1998) | Jusuf Habibie (1998?1999) | Abdurrahman Wahid (1999?2001) | Megawati Sukarnoputri (2001?2004) | Susilo Bambang Yudhoyono (2004?2014) | Joko Widodo (2014?)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Espanja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Ruotsi Japani T?ekki Australia Alankomaat Puola Tieteilijat CiNii Henkilot Deutsche Biographie Trove 2 Muut NARA SNAC IdRef