Stendhalin syndrooma eli Firenzen syndrooma on epavirallinen diagnoosi , jolla tarkoitetaan voimakkaasta tai liiallisesta taide-elamyksesta aiheutuvaa, nykyaan hyvin harvinaista oireyhtymaa . Kokija hurmioituu erityisen pakahduttavasta taide-elamyksesta tai taide-elamyksista (eritoten niita paljon sisaltavassa kohteessa, kuten Firenzessa) niin voimakkaasti etta kokee mm. heikotusta, pahoinvointia , paniikkia , sekavuutta ja sydamentykytysta . Italialainen psykiatri Graziella Magherini nimesi oireyhtyman vuonna 1989 ranskalaisen kirjailijan Stendhalin mukaan ^[1] , joka kuvasi Firenzen -kokemustaan teoksessaan Rome, Naples et Florence . Magherini tapasi useita oireyhtymasta karsivia potilaita, erityisesti ulkomaisia matkailijoita. ^[2]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Pariisin syndrooma

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kortelainen, Anna: Stendhalin syndrooman arvoitus. Puhdasta onnea, kauneutta ja sattumaa. Duodecim 124 (2008): 23: 2714?2719
• Kortelainen, Anna:  Hurmio: Oireet, hoito, ennaltaehkaisy . Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4867-6 .
• Yle Oppiminen: Stendhalin syndrooma
• Mikkonen, Kai: Totuus Stendhalin oireista. Parnasso 4/2018:46?51.