Soluvaliaine ( engl. extracellulal matrix , lyh. ECM) ymparoi monisoluisten elioiden soluja . Soluvaliaineen tehtavina on muun muassa suojata soluja, valittaa solujen valisia viesteja ja liittaa solut toisiinsa. ^lahde? Soluvaliaine voi muodostaa myos erikoisrakenteita kuten tyvikalvon , joka liittaa esimerkiksi ihossa epiteelisolut alla olevaan sidekudokseen . Soluvaliaine myos rajoittaa solujen fyysista liiketta. Sidekudoksen fibroblastit voivat kuitenkin tarvittaessa erittaa soluvaliainetta pilkkovaa entsyymia, jonka jalkeen solu voi liikkua vapaammin. ^[1]

Koostumus ja tuotanto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Soluvaliaine koostuu perusaineesta ja rakenneproteiineista. Perusaineessa on glykosaminoglykaaneja ja proteoglykaaneja . Soluvaliaineen rakenneproteiinit muodostavat erilaisia syy- tai verkkorakenteita. Rakenneproteiineja ovat kollageenin lisaksi ainakin laminiini , elastiini , tenaskiini ja fibronektiini . Rakenneproteiinikoostumus kuitenkin vaihtelee kudostyypin mukaan. ^[1] Lisaksi soluvaliaineessa on nestetta, jota kutsutaan interstitiaalinesteeksi eli kudosnesteeksi . Kudosneste kasittaa noin 16 % kehon painosta. ^lahde?

Soluvaliaine on koostumukseltaan geelimaista ja kimmoisaa. Koostumus johtuu valiaineessa olevista proteoglykaaneista , joissa on yhteen ydinproteiiniin kiinnittyneina jopa yli 100 sokeriketjua ja jotka pystyvat sen takia pitamaan sisallaan paljon vetta. ^[1]

Soluvaliaineen eri aineita tuottavat sidekudoksessa, luissa ja rustossa sijaitsevat fibro-, osteo - ja kondroblastit . Valiainetta ei tarvitse aina tuottaa yhta paljon, vaan tuotantotarvetta saatelevat ainakin sytokiinit ja kasvutekijat . ^[1]

Soluvaliaine eri kudoksissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tahan osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Epiteelikudoksessa soluvaliainetta on paaasiassa vain tyvikalvossa, joka liittaa epiteelisolut alla olevaan sidekudokseen. Tyvikalvon ja sen viereisten epiteelisolujen valille muodostuu liitoksia, joita kutsutaan hemidesmosomeiksi .

Sidekudoksessa soluvaliaine koostuu nestemaisesta osasta seka kollageeni-, kimmo- ja verkkosaikeista, joiden lomassa on glykosaminoglykaaneja. Glykosaminoglykaanit ovat polysakkaridiketjuja, jotka voivat olla liittyneena proteiiniytimeen. Talloin niita kutsutaan proteoglykaaneiksi. Kollageenisyyt antavat sidekudokselle vetolujuutta, verkkosaikeet tukevat yksittaisia soluja ja kimmosaikeet mahdollistavat kudoksen venytyksen. Loyhassa sidekudoksessa on vain vahan kimmo- ja kollageenisyita. Tiiviin sidekudoksen soluvaliaine puolestaan sisaltaa suuren maaran kollageenisyita.

Lasirustossa on lahinna tyyppi II:n kollageenisyita ja proteoglykaania.

Elastisessa rustossa on tyyppi II:n kollageenisyiden lisaksi paljon kimmoyita.

Luukudoksen varhainen soluvaliaine koostuu lahinna kollageenisyista, mutta osteoblastit aiheuttavat melko pian kalsiumhydroksiapatiittisakan muodostumisen kollageenisyiden sekaan. Mineralisoitumisen jalkeen suurin osa luukudoksen soluvaliaineesta on kalsiumhydroksiapatiittia.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]