Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Pitka artikkeli ilman lahteita

Taman artikkelin nimi saattaa olla virheellinen . Uudesta nimesta ei kuitenkaan ole paasty selvyyteen. Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Tarkennus: Syyta jakaa muut merkitykset omiin artikkeleihin ja kayttaa tasmennyssivua.

?okki (myos sokki tai shokki ^[1] < ransk. choc ) on elimiston akillinen vaikea hairiotila. ^[2] Yleisimmin ?okilla tarkoitetaan verenkierto?okkia, mutta sanalla tarkoitetaan myos esimerkiksi reaktiota akilliseen henkiseen iskuun.

Yhteista kaikille ?okkityypeille on, etta ne suojaavat elimistoa akillisen kriisin (joko fyysisen tai psyykkisen) sattuessa kohdalle. ^selvenna Sahkoiskun aiheuttamaa sahko?okkia kaytetaan hoitokeinona . Yleiskielessa ?okilla tarkoitetaan jarkyttymista.

Verenkierto?okilla tarkoitetaan verenkierron vakavaa hairiotilaa, jossa kiertava veren maara on joko riittamaton verisuoniston tilavuuteen nahden tai verenkierto on heikentynyt. Seurauksena on riittamaton verenkierto kudoksissa, jolloin solut eivat saa riittavasti happea ja ravinteita eika kuona-aineita ja hiilidioksidia saada poistettua soluista.

Verenkierto?okki voidaan jakaa useisiin eri tyyppeihin, joista tassa yleisimmin kaytetyt:

Hypovoleeminen ?okki johtuu yleensa verenhukasta , joskus myos vakavasta nestehukasta , joka voi olla seurausta esimerkiksi voimakkaasta oksentelusta tai ripulista. Talloin verisuonistossa kiertavan veren maara on liian pieni verisuoniston tilavuuteen nahden, jolloin verenpaine laskee ja kudosten hapensaanti heikkenee. Yleensa ?okissa ihminen on menettanyt jopa viidenneksen verestaan. Seka ulkoiset etta sisaiset verenvuodot voivat johtaa ?okkiin.

Oireita ovat yleinen tuskaisuus, hikoilu , hengityksen tihentyminen ja kalpea iho ; myos sekavuus ja tajunnan hamartyminen ovat mahdollisia. Yleista on myos janoisuus, mutta sita ei voi helpottaa juomalla, silla se johtaa oksenteluun suoliston lamaantumisen vuoksi. Syke on nopea ja heikko, raajojen karkiosat aluksi viileat ja myohemmin kylmanhikiset.

?okkipotilaan verenvuodot on tyrehdytettava, on peiteltava potilas lampimasti ja asetettava potilaan jalat koholle. Samalla on varmistuttava siita, etta potilaan hengitystiet pysyvat avoimina ? tajuton potilas on kaannettava kylkiasentoon . Loukkaantunutta potilasta on kasiteltava varoen, silla kipu pahentaa oireita. Sisaisten verenvuotojen tapauksissa vaaditaan valitonta sairaalahoitoa. Menetetty veritilavuus korvataan mahdollisimman pian antamalla suonensisaisesti nesteita.

Vasodilatorinen ?okki johtuu verisuonten laajenemisesta, jolloin kiertava verimaara ei riita yllapitamaan riittavaa verenpainetta. Seuraukset ovat samat kuin hypovoleemisessa ?okissa. Syita verisuonten laajenemiseen on useita. Tyypillinen esimerkki on anafylaktinen ?okki, jossa allerginen reaktio vaikkapa hyonteisen pistolle tai ruoka-aineelle saa aikaan verisuonia laajentavien valittajaaineiden (muun muassa histamiini ) vapautumisen. Muita mahdollisia aiheuttajia ovat verenmyrkytys tai endotoksemia vaikean infektion yhteydessa.

Tavallisia oireita anafylaktisessa ?okissa ovat hengitysvaikeudet seka kasvojen, suun ja nielun turpoaminen. Lisaksi nokkosrokon tyyppinen ihottuma on mahdollinen. Muuten matalavastuksisen ?okin oireet muistuttavat hypovoleemisen ?okin oireita, mutta iho on yleensa lammin ja sen verenkierto on kohtalaisen hyva.

Anafylaktisen ?okin oireita helpottaa kortisoni (esimerkiksi kyypakkaus), mutta se ei korvaa jatkohoitoa. Jos potilaalla on mukana oma ensiapulaake, hanelle pitaa antaa adrenaliinia . Muuten ensiapu on sama kuin hypovoleemisessa ?okissa.

Kardiogeeninen ?okki johtuu sydamen toimintahairiosta kuten sydaninfarktista : sydanlihas ei syysta tai toisesta jaksa pumpata riittavasti verta kudoksille. Oireet ja ensiapu kuten hypovoleemisessa ?okissa.

Diabeettinen ?okki johtuu verensokerin pitoisuuden laskemisesta liian alas joko elimiston itse tuottaman tai (tavallisemmin) ruiskeena annetun insuliinin liian suuren maaran vuoksi. Verensokeria alentavia tekijoita voivat olla aterian poisjaanti tai viivastyminen, liian suuri insuliiniannos tai alkoholinkaytto. Tallainen ?okki saattaa olla hengenvaarallinen, silla glukoosi toimii aivojen lahes ainoana energianlahteena ja niiden on saatava glukoosia jatkuvasti verenkierron kautta.

Alkuvaiheessa oireita ovat voimattomuus ja vasymys . Potilas saattaa myos valittaa paansarkya. Muita tyypillisia oireita ovat kalpeus ja huonovointisuus, heikotus ja vapina , hikoilu ja kouristukset seka sekavuus tai joskus aggressiivisuus. Puhe voi muistuttaa humalaisen sammallusta. Lopulta ?okki johtaa ilman hoitoa tajuttomuuteen ja jopa kuolemaan.

Ensiapuna sairastuneelle tulee valittomasti antaa sokeripitoista syotavaa tai juotavaa, jos han on siina maarin tajuissaan, etta pystyy itse syomaan tai juomaan. Tajuttomalle ei saa laittaa mitaan kiinteaa suuhun tukehtumisriskin vuoksi, mutta hanen suunsa limakalvoille ja ikeniin voidaan sivella hunajaa tai vastaavaa sokeripitoista seosta. Tajuton potilas on kaannettava kylkiasentoon ja on varmistettava hengitysteiden avoimuus. Taman jalkeen on soitettava hatanumeroon. Hoitamaton diabeettinen ?okki aiheuttaa vakavia aivovaurioita tai jopa kuoleman.

Kipu?okki on tila, jossa ihminen kokee niin voimakkaan kivun tunteen, etta menee ?okkiin tai pyortyy .

Psyykkisia traumoja voivat olla akilliset elamantilanteet, kuten laheisen odottamaton kuolema tai joutuminen onnettomuuden tai rikoksen kanssa tekemisiin (ei valttamatta uhrin ominaisuudessa; myos silminnakijat ja auttajat saavat monesti psyykkisia traumoja). Suuret luonnonkatastrofit voivat aiheuttaa psyykkisen trauman suurelle joukolle ihmisia.

?okki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmainen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllattavalta ja jarkyttavalta tiedolta, jota mieli ei silla hetkella pysty kasittelemaan. Vaihe voi kestaa jopa muutaman vuorokauden ajan. ?okissa ihminen ei pysty kasittamaan tapahtunutta tai kieltaa sen. Ihmisten reagointi tilanteeseen vaihtelee ? moni lamaantuu ja nayttaa ulospain tyynelta, osa (noin 10?20 % ihmisista) taas joutuu sekavuustilaan, joka ilmenee esimerkiksi huutona ja itkuna. Joku saattaa jopa nauraa hillittomasti tai vain lyhyesti. Jalkeenpain monet eivat pysty muistamaan vaiheen tapahtumia, mutta usein tyypillista ?okille on, etta onnettomuustilanteesta jaa aivoihin vahva muistijalki pienimpia yksityiskohtia myoten, jotka myohemmin saattavat palautua mieleen takaumina. Tietoisuuden tasossa saattaa tapahtua muutoksia; esimerkiksi aika voi tuntua hidastuvan. Tunteet saattavat ?okkitilanteessa kytkeytya ”pois paalta”, jolloin ihminen kylla havainnoi ymparillaan tapahtuvat jarkyttavatkin asiat mutta ne eivat aiheuta esimerkiksi surua tai kauhua . Olo voi tuntua epatodelliselta ja unenomaiselta.

?okkivaiheen psyykkista hoitamista on konkreettisen suojan ja turvan saaminen. Tallaisena toimii esimerkiksi kokemus siita, etta auttajat hallitsevat tilanteen ja kayttaytyvat asianmukaisesti. Konkreettisia auttamistoimenpiteita ovat vaikkapa ensiapu ruumiillisiin vammoihin, lampiman huovan ojentaminen ja asiallinen tiedottaminen.

?okkivaihe muuttuu vahitellen reaktiovaiheeksi osana psyykkisen kriisin luonnollista kulkua.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ?okki Wikimedia Commonsissa