Skip James , oik. Nehemiah Curtis James, ( 21. kesakuuta 1902 Mississippi ? 3. lokakuuta 1969 ) oli yhdysvaltalainen blueslaulaja , kitaristi , pianisti ja lauluntekija.

Skip James syntyi lahella Bentonian kaupunkia Mississippissa . Hanen isansa oli pirtutrokari, joka jatti perheensa pojan ollessa viiden vanha. Jo seitseman vuoden ikaisena, vuonna 1909, James innostui musiikista nahtyaan viulisti Green McCloudin esittavan ”Drunken Spree” -nimisen kappaleen kahden kitaristin kanssa. Toinen kitaristeista oli nimeltaan Henry Stuckey, ja saatuaan kitaran aidiltaan 10-vuotiaana James vietti paljon aikaa hanen kanssaan saaden nain oppia soittamiseen.

Vuonna 1914 James oli muuttanut aitinsa perassa Sidonin kaupunkiin, mutta han jatti kotinsa, koska ei viihtynyt kyseisella seudulla. Vuonna 1917 James kuitenkin muutti taas aitinsa luokse, nyt Bentoniaan , jossa han alkoi myos kayda high schoolia ja opetella soittamaan pianoa. Ennen varsinaista pianonsoittoa han harjoitteli koskettimilla soittamista uruilla . Pari vuotta myohemmin han jatti koulun ja alkoi tyoskennella tietyolaisena Rulevillessa .

James liikkui Rulevillesta lahdettyaan ympari Mississippin suistoaluetta esiintyen eri kaupungeissa ja tyoskennellen puutavarateollisuuden parissa. Vuonna 1921 han oli toissa sahalla Arkansasin Weonassa ja tapasi siella pianistin nimelta Will Crabtree. Talta miehelta James oppi seka pianonsoittoa etta myos holtittomia elamantapoja (liittyen alkoholiin seka naisiin). James joutui kuitenkin jonkun naisen kanssa niin suuriin riitoihin, etta siirtyi taman jupakan vuoksi Memphisiin , jossa han sai tyota pianistina. Toiden loputtua Memphisissa James palasi Bentoniaan, jossa han kohtasi jalleen vanhan ystavansa Henry Stuckeyn. Tassa vaiheessa Jamesin nahdaan kehittaneen Stuckeyn avulla lopullisesti omaperaisen kitaransoittotyylinsa.

Joskus vuonna 1930 James paasi levyttamaan musiikkiaan Paramount Recordsilla tyoskennelleen H. C. Speirin johdolla. Speir oli vienyt studioon alun perin myos Charlie Pattonin ja muita blues-muusikoita. Jamesin levytyssopimus oli kaksivuotinen, ja seuraavan vuoden helmikuussa han levytti Wisconsinin Graftonissa 18 kappaletta. Naista viisi on pianokappaleita ja loput kitaralla soitettuja. Naita kappaleita kuunteli muun yleison lisaksi myos Robert Johnson , joka teki oman versionsa Jamesin kappaleesta ”22?20 Blues” (nimella ”32?20 Blues”) seka loi laulun ”Hellhound on my Trail” perustuen Jamesin kappaleisiin ”Yola My Blues Away” seka ”Devil Got My Woman”.

Speirin ei kuitenkaan onnistunut saada Jamesia studioon enaa uudestaan, koska tama kohtasi viinatrokarista saarnamieheksi kaantyneen isansa ja oli lahtenyt taman mukaan julistamaan uskonnollista sanomaa. Saarnamiehena Jamesit oleskelivat enimmakseen Texasin Planossa . Skip palasi Bentoniaan 1950-luvulla aitinsa kuoleman jalkeen ja elatti itsensa tekemalla erilaisia toita ? ei kuitenkaan enaa muusikkona.

1960-luvulla blues-musiikki alkoi tulla suosituksi valkoisten musiikin harrastajien keskuudessa Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Vuonna 1964 joukko blues-harrastajia onnistui tavoittamaan Skip Jamesin Tunican kaupungista. Samoihin aikoihin loydettiin myos uudestaan viela Jamesia vanhempi merkittava blues-muusikko Son House . On sanottu, etta nama kaksi loytoa aloittivat blues-musiikin uuden tulemisen Amerikassa.

Vuosien mittaan pitkia taukoja pitanyt Skip James esiintyi taas yleisolle ja teki levyja eri merkeille huolimatta sairaudestaan. Osa hanen kappaleistaan oli samoja kuin 1930-luvulla, mutta han teki myos uusia lauluja. Yksi tuon ajan tunnetuimmista yhtyeista, brittilainen Cream , levytti Skip Jamesin kappaleen ”I’m so Glad” vuonna 1966. Jamesin mukaan hanen oma alkuperainen levytyksensa oli Creamin versiota parempi. James kuoli syopaan 67-vuotiaana vuonna 1969.

Skip Jamesin bluestyyli on helposti tunnistettavissa, ja hanta pidetaan yhtena omaperaisimmista blues-muusikoista. Hanen lauluaanensa on hyvin korkea, ja han laulaa usein gospel -musiikille tyypillisella antaumuksella. Muutamat hanen levytyksistaan myos ovat varsinaista gospel-musiikkia tyyliltaan ja sanoituksiltaan. Jamesin kitaransoitto on useihin muihin varhaisiin blueskitaristeihin verrattuna teknisesti varsin taitavaa, ja han ottaa monipuolisesti kayttoonsa otelaudan seka matalimmat etta korkeimmat aanet. Kitaraa soittaessaan James kaytti avointa E-viretta (E-H-E-G?-H-E = E-duurisointu vapailla kielilla) ja nappaili kielia verrattain nopealla tekniikalla, joka hyodynsi paaasiassa kolmea sormea.

Jamesin on oletettu saaneen vaikutteita falsettia hyodyntavaan laulutyyliinsa Tommy Johnson -nimiselta blues-muusikolta. Samoin Charlie Patton liikkui samoilla seuduilla, ja hanen soittotyylinsa arvellaan vaikuttaneen Jamesin nappailytekniikkaan. Ystavaltaan Henry Stuckeylta han omaksui avoimen E-vireen kayton. Stuckey oli itse oppinut taman ollessaan ensimmaisen maailmansodan aikaan Ranskassa . Usein Skip James on nimetty delta bluesin Bentonia-koulukunnan edustajaksi hanen kotikaupunkinsa mukaan.

Skip Jamesin vuoden 1931 nauhoituksia on sailynyt vain muutamia kappaleita vanhoilla levyilla. Savikiekkoina loydetyt 18 kappaletta on julkaistu CD-levylla , mutta monet kappaleista on siirretty erittain kuluneilta savikiekoilta parempien puutteessa. Naita levytyksia pidetaan kuitenkin bluesin tarkeimpiin kuuluvina. 1960-luvun nauhoitukset ovat saatavana monilla eri levyilla. Skip Jamesin tunnetuimpia kappaleita ovat ”Devil Got My Woman”, ”Hard Time Killin’ Floor Blues”, ”Jesus Is a Mighty Good Leader”, ”I’m So Glad” ja ”Special Rider Blues”. Skip Jamesin alkuperaiset savikiekkolevyt ovat Son Housen levyjen jalkeen levykerailijoiden eniten himoitsemia aanityksia harvinaisuutensa takia. Alkuperaisia savikiekkoja on arvioitu olevan jaljella vain 15 kappaletta. ^[1]

Seuraavat levyt sisaltavat vuoden 1931 nauhoitukset. Niissa on keskenaan identtinen sisalto kappaleiden jarjestysta lukuun ottamatta. Joissakin julkaisuissa myos aanenlaatua on pyritty parantamaan hairioaania poistamalla.

• Complete 1931 Session , Yazoo, 1986
• Complete Recorded Works (1931) , Document, 1990
• The Complete Early Recordings of Skip James ? 1930 , Yazoo, 1994
• Cypress Grove Blues , Snapper Music Group, 2004
• Illinois Blues , Universe, 2004
• The Complete 1931 Recordings , Body & Soul, 2005
• Hard Time Killin’ Floor , Yazoo, 2005

Vuosina 1964?1969 tehty materiaali. Osa naiden vuosien materiaalista on julkaisematta.

• Greatest of the Delta Blues Singers Biograph, 1964
• She Lyin Adelphi, 1964 (first released: Genes, 1996)
• Skip James Today! Vanguard, 1965
• Devil Got My Woman Vanguard, 1968
• I’m So Glad Vanguard, 1978
• Live: Boston, 1964 & Philadelphia, 1966 Document, 1994
• Skip’s Piano Blues , 1964 (Genes, 1998)
• Blues From the Delta Vanguard, 1998 (two unreleased recordings)
• The Complete Bloomington, Indiana Concert ? March 30, 1968 Document, 1999
• Skip’s Guitar Blues , 1964(?) (Genes, 1999)
• Studio Sessions: Rare and Unreleased , 1967 (Vanguard, 2003)
• Hard Time Killing Floor Blues Biograph, 2003†
• Heroes of the Blues: The Very Best of Skip James Shout!, 2003
• Hard Time Universe, 2003†

• Kuvitettu diskografia .

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat T?ekki Alankomaat Taiteenala MusicBrainz Henkilot Deutsche Biographie Trove Muut Europeana SNAC IdRef