Sijoitusrahasto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sijoitusrahasto on arvopapereista koostuva rahasto, jonka omistavat rahastoon sijoittaneet sijoittajat rahasto-osuuksiensa suhteessa. Sijoitusrahaston toimintaa hoitavat rahastoyhtio ja salkunhoitaja. Salkunhoitaja hankkii rahastoon arvopapereita kuten osakkeita , korkoinstrumentteja tai johdannaisia.

Sijoittaja tulee rahaston osuudenomistajaksi merkitsemalla (ostamalla) rahaston osuuksia merkintahetken arvolla. Halutessaan myyda osuutensa pois sijoittaja lunastaa ne rahastoyhtiolta. Talloin rahastoyhtio maksaa osuuksista niiden senhetkisen arvon. Rahasto-osuuden arvo lasketaan ja julkaistaan tavallisesti paivittain, joissain tapauksissa harvemmin. Rahasto-osuuden arvo nousee ja laskee sen mukaan, miten rahaston arvopaperien arvot ovat kehittyneet.

Osa sijoitusrahastoista on listattu porssiin . Naita rahastoja kutsutaan lyhenteella ETF . ETF-osuuksia ostetaan ja myydaan porssin kautta. ETF-osuuden arvo maaraytyy porssikaupankaynnissa.

Ensimmainen sijoitusrahasto perustettiin vuonna 1924 Yhdysvaltoihin. Ruotsiin saatiin sijoitusrahastolaki vuonna 1974. Kymmenen vuotta myohemmin rahastoista tuli Ruotsissa suosittuja. [1]

Suomessa ei ollut sijoitusrahastolakia ennen vuotta 1987. Lain puuttuessa pankit ehtivat 1980-luvulla perustaa Suomeen useita sijoitusyhtioita , jotka toimivat osakeyhtiomuodossa. [1]

Suomen ensimmaiset sijoitusrahastot aloittivat toimintansa 15.10.1987, kun uusi sijoitusrahastolaki oli astunut voimaan. Toiminnan alku oli kuitenkin vaikeaa muun muassa porssiromahdusten ja laman vuoksi. Suuri yleiso kiinnostui sijoitusrahastoista enemman vasta vuosina 1993?1994. [1]

Sijoitusrahastot Suomessa [1]
Vuosi Rahastoyhtioita Rahastoja
1988 6 11
1991 10 15
1992 11 18
1994 15 40

Sijoitusrahastojen tyypit

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Perinteiset rahastot voidaan jakaa kolmeen seuraavaan tyyppiin:

Osakerahastot

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Osakerahasto sijoittaa nimensa mukaisesti osakkeisiin. Osakerahastoja suositellaan usein pitkajanteiseen saastamiseen. Osakerahastojen tuotto-odotus on pitkalla aikavalilla korkein, mutta ne sisaltavat eniten riskia. Rahasto hajauttaa tehokkaasti yhtiokohtaisen riskin, mutta rahasto on silti altis markkinariskille. Rahastossa yhden osakkeen huono kehitys ei pilaa koko salkun tuottoa, kuten huonosti hajautetussa osakesalkussa voi kayda. Markkinariskin myota kuitenkin koko arvopaperimarkkinan tunnelmat vaikuttavat rahaston kehitykseen.

Rahaston saannoissa on yleensa rajattu osakesijoitukset jollekin maantieteelliselle alueelle, toimialalle tai tietyn tyyppisiin yrityksiin (kasvu-/arvoyritykset tai pienet/suuret yritykset). Toisaalta rahaston sijoitustapa voi olla rajattu (esim. aktiivisesti hoidetut rahastot vs. markkinaindeksia seuraavat rahastot ). Korkein riski on kehittyville markkinoille sijoittavissa rahastoissa, joiden kulut ovat yleensa kehittyneille markkinoille sijoittavia rahastoja korkeammat, mutta toisaalta tuottokin voi olla parempi. Osa osakerahastoja sijoittaa tietylle toimialalle, kuten laaketeollisuuteen. Toimialarahaston riski on laajemmin hajauttavaa rahastoa korkeampi. On olemassa myos osinkoa maksaviin osakkeisiin sijoittavia rahastoja.

Korkorahastot

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Paaartikkeli: Korkorahasto

Korkorahastojen on tarkoitus tuottaa suhteellisen vakaasti, koska ne seuraavaat korkomarkkinoiden kehitysta. Lyhyen koron rahastot eli rahamarkkinarahastot ovat riskiltaan korkorahastoista pieniriskisimpia. Kehitys on vakaata, mutta pienella riskilla saa vain sen tuoton, jonka rahamarkkinat tarjoavat eli usein ei kovin korkeaa tuottoa. Lyhyita korkosijoituksia kaytetaankin usein rahan ”pysakointipaikkana” odottamassa hankintoja tai parempaa sijoitushetkea osakemarkkinoille .

Korkorahastojen sijoituskohteina on luonnollisesti joukkolainoja, jotka voivat olla kuntien, valtioiden tai yritysten liikkeeseen laskemia. Yrityslainoihin liittyy luottoriski . Korkorahastoa, joiden sijoitusten duraatio on alle 12 kuukautta kutsutaan rahamarkkinarahastoksi. Yhdistelmarahasto sijoittaa varansa seka korko- etta osakemarkkinoille. Yhdistelmarahastot sijoittavat rahansa seka osake- etta korkomarkkinoille saantojensa puitteissa.

Markkinakorkojen nousu laskee rahastossa olevien korkosijoitusten arvoa. Korkojen noustessa korkorahastojen tuotto putoaa tai menee valiaikaisesti negatiiviseksi. Rahamarkkinarahastossa sijoitusten duraatio on niin lyhyt, ettei markkinakorkojen nousu laske lyhyen koron rahaston arvoa.

Finanssikriisi osoitti, etta rahamarkkinarahastot eivat aina ole aivan riskittomia. Rahaston sijoitukset, joiden korkoperiodi oli lyhyt 3 tai 6 kuukautta, mutta sijoitusaika pitka esim. 5 vuotta tuottivat yllatyksen rahastotuotoille, kun luottoriskiin suhtautuminen muuttui nopeasti negatiivisemmaksi.

Yhdistelmarahastot

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhdistelmarahaston on kuten nimikin kuvaa sijoitustoiminnassaan osakerahastojen ja korkorahastojen yhdistelma. Rahasto sijoittaa saantojensa mukaisella jakaumalla molempiin omaisuuslajeihin. Riski on vastaavasti korkorahastoja korkeampi, mutta osakerahastoa alempi.

Yhdistelmarahastoon sijoittavan on kuitenkin oltava tarkkana kulujen suhteen, silla yleensa erikseen hankittu korko- ja osakerahasto muodostuvat valmista yhdistelmarahastoa edullisemmaksi. Tama patee, jos yhdistelmarahasto ei aktiivisesti sijoita varojaan enemman osakkeisiin, niiden arvon noustessa ja painvastoin.

Muut rahastotyypit

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Osa rahastoista ei asetu luontevasti osake-korko -jaotteluun. Useimpiin sijoittajia kiinnostaviin sijoituskohteisiin sijoittamista varten on olemassa rahastoja. Raaka-ainerahastojen sijoituskohteena ovat suoraan eri hyodykkeet (raaka-aineet tai arvometallit, esim. kulta) tai naihin liittyvat johdannaiset. Vipurahastot pyrkivat sijoittamisessaan moninkertaistamaan sijoituskohteensa (tyypillisesti markkinaindeksi tai tietty raaka-aine tai valuutta) arvonvaihtelut. Nain rahasto mahdollistaa sijoittajalle korkeamman riskin ottamisen ilman velkaa. Hedgerahastot ovat aktiivisesti hoidettuja rahastoja, jotka pyrkivat positiiviseen absoluuttiseen tuottoon yleisesta markkinatilanteesta riippumatta. Ne pyrkivat siis tuottamaan myos laskevilla markkinoilla. Tallaisen rahaston sijoitustoiminta perustuu jonkin yleisesta markkinakehityksesta poikkeavan tuottomahdollisuuden hyodyntamiseen.

Rahastojen rahastot

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Rahastot voivat olla myos niin sanottujen rahastojen rahastoja. Tama tarkoittaa sita, etta rahastonhoitaja sijoittaa rahaston rahat toisten sijoitusrahastojen osuuksiin, ei kuitenkaan normaalisti ylla mainittujen muiden rahastojen osuuksiin. Rahasto ei siis tee suoria osake- tai korkosijoituksia.

Alarahastot (eli sijoituskohteena olevat rahastot) ovat yleensa saman rahastoyhtion tarjoamia. Nain rahaston sijoituksista suurempi osuus paatyy hallintokuluina rahastoyhtioille, vaikka esitteessa mainittu rahastojen rahaston hallinnointikustannus olisikin pieni.

Mikali sijoittaja ei itse halua tai osaa ottaa nakemysta, rahastojen rahastot ovat vaivaton mutta suhteessa kallis sijoitusmuoto.

Paaartikkeli: Osuuslaji

Rahastoilla voi olla erityyppisia osuuksia, tyypillisimmin tuotto- ja kasvuosuuksia . Monissa rahastoissa on myos osuuslajeja, jotka on suunnattu tietyn tyyppisille sijoittajille, kuten omat lajinsa instituutioille ja kuluttaja-asiakkaille. Osuuslajeilla voi olla eri minimimerkintasumma ja palkkiorakenne. Lisaksi osuuslaji voi olla porssikaupankaynnin kohteena ( ETF -rahastojen osuudet).

Kustannukset

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sijoitusrahastoon sijoittava saa pienella summalla kattavan hajautuksen, mutta vastaavasti maksaa tasta palkkioita rahastoyhtiolle . Lahes kaikki rahastot perivat hallinnointipalkkion. Lisaksi yleensa maksettavaksi tulee myos merkinta- ja lunastuspalkkio. Palkkioiden suuruus vaihtelee suuresti rahastoittain. Kustannustehokkaampi muoto sijoittajalle on indeksirahasto , jossa palkkiot ovat merkittavasti pienemmat.

Kaupankaynti

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sijoitusrahaston osuuksia voi merkita ja lunastaa yleensa kerran paivassa. Joissain rahastoissa merkinta tai lunastus on mahdollista vain harvemmin, esimerkiksi kerran tai kahdesti kuussa.

Sijoittaja voi halutessaan lunastaa rahansa pois paivan arvolla. Rahastoyhtiolla on velvollisuus lunastaa sijoittajan rahasto-osuudet. Mikali rahastolla ei ole tarvittavia varoja, niita on hankittava myymalla arvopapereita. Taman on tapahduttava ilman aiheetonta viivytysta, kuitenkin kahden viikon kuluessa lunastusmaarayksesta.

Rahastoon on tehtava tietty minimisijoitus, jonka suuruus vaihtelee huomattavasti. Rahastoon voi yleensa saastaa saannollisesti esimerkiksi kuukausittain. Kuukausittainen saastaminen pienentaa sijoittajan riskia pitkalla aikavalilla. Erityisen tarkeaa tuoton kannalta ovat saannolliset sijoitukset silloin, kun kurssit laskevat ja ovat alamaissa.

Sijoittajan kannattaa tutustua rahaston avaintietoesitteeseen , rahastosaantoihin ja viralliseen rahastoesitteeseen ennen sijoituspaatoksen tekemista.

Verotus Suomessa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Rahastoyhtion maksama voitto-osuus samoin kuin osuuksien lunastamisesta saatu luovutusvoitto ovat Suomessa veronalaista tuloa. Henkiloverotuksessa ne verotetaan paaomatulona . Tulonhankkimiskulut (kaytannossa osto- ja myyntipalkkion) saa vahentaa luovutusvoitosta. Voittoa laskettaessa voidaan todellisen hankintamenon sijasta kayttaa hankintameno-olettamaa .

Sijoitusrahastojen valvonta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Finanssivalvonta valvoo sijoitusrahastoja ja niita hoitavia rahastoyhtioita. Finanssivalvonta yllapitaa luetteloa Suomessa toimivista rahastoyhtioista ja niiden hoitamista sijoitusrahastoista. Finanssivalvonnan rekisterista kay myos ilmi ulkomaiset rahastoyhtiot (lakitermi: yhteissijoitusyritykset) ja niiden hoitamat sijoitusrahastot, jotka ovat notifioitu Suomeen.

Rahaston valinta ja kulut

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Morningstar -yhtion tutkimuksen mukaan yhtion omat tahdet auttavat valitsemaan tuottavamman rahaston mutta paras tuoton ennustaja on silti kulusuhde, joten sijoittajan tarkeimman rahastonvalintakriteerin pitaisi olla kulujen alhaisuus. Tutkimuksessa matalien kulujen rahastot voittivat korkeiden kulujen rahastot kaikilla aikavaleilla ja kaikissa rahastoluokissa, "jokaisella testatulla datapisteella". [2]

  1. a b c d Lindstrom, Kim:  Puoli vuosisataa porssin sisapiirissa , s. 111?132. Helsinki: Talentum Media Oy, 2013. ISBN 987-952-14-2047-4.
  2. How Expense Ratios & Star Ratings Predict Success , Russell Kinnel, Morningstar, 17-08-10. Mm.: "If there's anything in the whole world of mutual funds that you can take to the bank, it's that expense ratios help you make a better decision. In every single time period and data point tested, low-cost funds beat high-cost funds. ... In every asset class over every time period, the cheapest quintile produced higher total returns than the most expensive quintile. ... Investors should make expense ratios a primary test in fund selection. They are still the most dependable predictor of performance."

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]