Semantiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Semantiikka eli merkitysoppi tutkii esimerkiksi sanojen ja ajatusten merkitysta . Kielen merkitysta tutkiessaan se on kielitieteen alalaji, joka tutkii esimerkiksi sanan , virkkeen tai kokonaisten tekstien merkitysta ja viittauksia. [1] Semantiikalle oleellista ovat ilmaisujen valiset suhteet, kuten antonymia , homonymia , hyponymia , metonymia , polysemia ja synonymia .

Laajemmassa merkityksessa semantiikka on strukturalisti A. J. Greimasin mukaan kuvausmenetelmien kehittamista erilaisten merkkijarjestelmien ja diskurssien tutkimiseen kielitiedetta yleisemmalla tietoteoreettisella tasolla. [2]

Semantiikan lahella on semiotiikka eli merkkioppi, joka puolestaan tutkii kaikenlaisten merkkien, kuten kuvien ja symbolien merkityksia. Aloiltaan semantiikka ja semiotiikka ovat osin paallekkaisia. Pragmatiikkaa pidetaan joskus kielitieteellisen semantiikan osana, toisinaan taas osana kolmiosaista kokonaisuutta, johon kuuluvat syntaksi, semantiikka ja pragmatiikka.

Semantiikka tutkii myos erilaisia temaattisia rooleja seka totuusehtoja .

  1. Kielen osajarjestelmat Tampereen Yliopisto. Arkistoitu 9.11.2014. Viitattu 9.11.2014.
  2. Tarasti, Eero 1979. Esipuhe teokseen A.J. Greimas: Strukturaalista semantiikkaa, s. 4

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Tama kieliin tai kielitieteeseen liittyva artikkeli on tynka . Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.