Kielen rakenne ja kirjoitus
Semantiikka
eli
merkitysoppi
tutkii esimerkiksi sanojen ja ajatusten
merkitysta
. Kielen merkitysta tutkiessaan se on
kielitieteen
alalaji, joka tutkii esimerkiksi
sanan
,
virkkeen
tai kokonaisten tekstien merkitysta ja viittauksia.
[1]
Semantiikalle oleellista ovat ilmaisujen valiset suhteet, kuten
antonymia
,
homonymia
,
hyponymia
,
metonymia
,
polysemia
ja
synonymia
.
Laajemmassa merkityksessa semantiikka on strukturalisti
A. J. Greimasin
mukaan kuvausmenetelmien kehittamista erilaisten merkkijarjestelmien ja
diskurssien
tutkimiseen kielitiedetta yleisemmalla
tietoteoreettisella
tasolla.
[2]
Semantiikan lahella on
semiotiikka
eli merkkioppi, joka puolestaan tutkii kaikenlaisten merkkien, kuten kuvien ja symbolien merkityksia. Aloiltaan semantiikka ja semiotiikka ovat osin paallekkaisia.
Pragmatiikkaa
pidetaan joskus kielitieteellisen semantiikan osana, toisinaan taas osana kolmiosaista kokonaisuutta, johon kuuluvat syntaksi, semantiikka ja pragmatiikka.
Semantiikka tutkii myos erilaisia
temaattisia rooleja
seka
totuusehtoja
.
- ↑
Kielen osajarjestelmat
Tampereen Yliopisto.
Arkistoitu
9.11.2014. Viitattu 9.11.2014.
- ↑
Tarasti, Eero 1979. Esipuhe teokseen A.J. Greimas: Strukturaalista semantiikkaa, s. 4