Seksuaalinen suuntautuminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa sita, mihin sukupuoleen ihminen tuntee emotionaalista tai eroottista vetovoimaa . [1]

Seksuaaliset suuntautumiset maaritellaan suhteessa ihmisen omaan sukupuoleen. [1] Heteroseksuaalisuus tarkoittaa yksilon tuntemaa vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. [2] Biseksuaalisuus tarkoittaa vetoa kummankin sukupuolen edustajiin. [3] Homoseksuaalisuus tarkoittaa vetoa omaan sukupuoleen. [4] Joskus myos aseksuaalisuutta pidetaan yhtena seksuaalisen suuntautumisen muotona, mutta tasta kasityksesta ei ole yksimielisyytta. [5] [6]

Jos halutaan viitata sosiaaliseen sukupuoleen tai sukupuoli-identiteetteihin , joita on enemman kuin kaksi, voidaan puhua myos panseksuaalisuudesta , jossa henkilo tuntee vetoa kaikkiin sukupuoliin. Lisaksi esimerkiksi Seta maarittelee myos biseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden sukupuoli-identiteetin nakokulmasta, jolloin biseksuaalisuus ja panseksuaalisuus ovat paallekkaisia. [7]

Historiaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Seksuaaliseen suuntautumiseen suhtautuminen on historian saatossa vaihdellut, kulttuurista riippuen. Stalstromin (1998) mukaan historiallinen tutkimus jakaa lansimaisen perinteen kahteen osaan: helleenis-roomalaiseen ja juutalais-kristilliseen. Edellinen piti homoseksuaalisuutta osana arkipaivaa, jalkimmainen suhtautuu siihen tuomitsevasti. Myos esimerkiksi laaketieteen, psykologian ja psykiatrian alueilla, ei-heteroseksuaalisuuteen suhtautuminen on vaihdellut, synti- ja rikosleimasta aina sairausleimaan asti. Tieteellinen tutkimus ja yhteiskuntakriittiset liikkeet ovat vaikuttaneet sairausleiman poistamiseen eri puolilla maailmaa [8] . Muun muassa Suomessa seka miesten etta naisten homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu vuoteen 1971 asti. [9] Sairausluokituksesta homoseksuaalisuus poistui Yhdysvalloissa vuonna 1974 ja Suomessa 1981 [9] . Suomessa seksuaali- ja sukupuolivahemmistojen oikeuksia pyrkii edistamaan Seta ry [10]

Syyt [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yleisesti seksuaalista suuntautumista pidetaan erillaan seksuaalisesta kayttaytymisesta, eli on vallalla kasitys, etta ihmisen seksuaalisia haluja eivat maaraa niinkaan teot, vaan joko synnynnaiset tai ympariston aikaansaamat mieltymykset. Seksuaalisen suuntautumisen syntytavasta ihmisyksilossa ei ole varmaa tietoa, vaikkakin biologiset selitysmallit ovat asiantuntijoiden keskuudessa suosituimpia [11] , kohdistuen perinnollisiin seka alkuraskauden aikaisiin tekijoihin, tai molempiin [12] . Varmaa sen sijaan on, etta seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta. Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on jatkumo, vaihdellen yksinomaan heteroseksuaalisesta kiintymyksesta yksinomaan homoseksuaaliseen kiintymykseen ja kaikkeen niiden valilta [13] .

Biologiset selitykset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tutkimusten kautta on loydetty useita biologisia tekijoita, joilla voi olla yhteys seksuaalisen suuntautumisen kehittymiseen. Naita ovat muun muassa geenit, sikioaikaisten hormonien vaikutus, seka aivorakenteen muutokset. Ainuttakaan yksittaista maaraavaa tekijaa ei ole loytynyt, ja talta osin tutkimus jatkuu edelleen. [14]

Vaikka tutkijat yleisesti ajattelevat etta seksuaalinen suuntautuminen ei ole yhden tekijan aikaansaama, vaan geenien, hormonaalisten seka ymparistotekijoiden yhteisvaikutusta, he kuitenkin tukevat biologista mallia seksuaalisen suuntautumisen synnylle.

Biologiset selitykset saavat tukea erilaisista sairauksista. Yksi sellainen on androgeeni-insensitiivisyyssyndrooma , jonka taydessa muodossa biologisen XY-miehen kehon kudokset ovat taysin immuuneja androgeeneille eli miehistaville hormoneille. Nama CAIS-naiset eivat kuitenkaan ole yksinomaan miehista kiinnostuneita, vaan ilmoittavat taajemmin XX-naisista poikkeavia seksuaalisia suuntautumisia. [15]

Toinen tutkijoita kiinnostava sairaus on kongenitaalinen adrenaalihyperplasia (CAH), jossa lisamunuaisen kuorikerros tuottaa liikamaaran androgeeneja. [16] CAH-naisilla on suuremmalla todennakoisyydella ei-heteroseksuaalinen suuntautuminen. [17]

Perinnolliset tekijat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Homomiehen veli on homoseksuaali yhdeksan prosentin todennakoisyydella, ja vastaava patee myos lesbonaisten siskoihin. Tama on enemman kuin keskivertovaestossa. Tama havainto ja myos kaksostutkimukset viittaavat perintotekijoiden osittaiseen merkitykseen homoseksuaalisuuden saatelyssa. Tutkimuksissa on havaittu homoseksuaalisuuden perinnollisyyden olevan satojen geenien pienten yksittaisvaikutusten summa. Miehilla ja naisilla ne ovat sita paitsi suurelta osin eri geeneja. [18]

Hormonaaliset tekijat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sikioajan hormoneilla saattaa olla joko ensisijainen vaikutus aikuisen seksuaalisen suuntautumisen kehittymiseen, tai yhteisvaikutus geenien tai ymparistotekijoiden kanssa [19] . Vuonna 2010 julkaistu Garcia-Falguerasin ja Swaabin tutkimus toteaa, etta kohdunsisainen altistuminen hormoneille on maaraava kriteeri [20] . Yleinen epailys on, etta raskausaikainen matala androgeenialtistus johtaa miehista kiinnostuneisuuteen (androfilia) ja korkea androgeenialtistus naisista kiinnostuneisuuteen (gynefilia) [21] .

Synnytyksen jalkeiset korkeat androgeenitasot saattavat johtaa enemman biseksuaaliseen kuin homoseksuaaliseen suuntautumiseen. Monissa tutkimuksissa on todettu sikioaikaisten androgeenien vaikutukset seksuaaliseen ja sosiaaliseen kayttaytymiseen muun muassa rhesus-apinoilla tehtyjen tutkimusten perusteella [22] [23] .

Tieteellisen katsauksen (2023) mukaan yli 90 % orientaatiosta olisi hormonien maaraamaa. Tama johtuu siita, etta kohdussa sukupuolihormonit maarittavat aivojen kehityksen. Esimerkiksi munasarjojen monirakkulaoireyhtyma on yleisempaa ei-heteronaisilla (p < 0.0001) ja estrogeeni nayttaisi lisaavan kiinnostusta miehiin. Sen sijaan eri miesryhmilla saattaa olla homoseksuaalisuuteen ohjaavia eri mekanismeja. Sosialisaatiolla voi olla vaikutusta, mutta se on lahes mitatonta yksiloille, jotka ovat varhain altistuneet miestyypillisesti androgeeneille. [24]

Poikalasten syntymajarjestys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on huomattu, etta mita useamman pojan aiti on synnyttanyt, sita todennakoisemmin pojasta tulee homoseksuaali. Vasenkatisyys nayttaa mitatoivan taman vaikutuksen [25] .

Tata Ray Blanchardin teoriaa poikien syntymajarjestyksesta tukee todistusaineisto sen sikioaikaisesta synnysta, vaikkakaan toistaiseksi tarkkaa todistetta sen syntymekanismista ei ole. Tutkimus kuitenkin ehdottaa immunologista alkuperaa, mika aiheutuisi aidin immuunireaktiosta tiettyyn ainesosaan pojan sikiokehityksessa raskauden aikana, mista tulee todennakoisempi reaktio aina kun poikia syntyy lisaa. Taman immuunireaktion seurauksena muutoksia myohemmin syntyneiden poikien sikioaikaisessa kehityksessa ajatellaan tapahtuvan. Tama prosessi alkaisi silloin, kun aidin immuunijarjestelma synnyttaisi vasta-aineita, jotka kulkeutuisivat kohtuun, ja siella aiheuttaisivat muutoksia sikion aivorakenteeseen, aiheuttaen kiinnostuksen pojassa myohemmin enemman miehiin kuin naisiin [26] .

Psykologiset teoriat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mitaan merkittavia todisteita ei ole, jotka viittaisivat siihen etta esimerkiksi kasvatuksella, tai lapsuudenaikaisilla kokemuksilla olisi merkitysta seksuaalisen suuntautumisen syntymisessa [12] . Myos monet psykologian ja psykiatrian asiantuntijaorganisaatiot ovat todenneet, etta yhta syyta seksuaaliselle suuntautumiselle ei voida loytaa, vaan kyse on monimutkaisesta ilmiosta, johon vaikuttavat seka biologiset etta ymparistotekijat [27] . Muun muassa American Psychiatric Association on todennut, etta aiemmin ei-heteroseksuaalisuuden syyna pidettiin huonoa perhedynamiikkaa tai hairioitynytta psykologista kehitysta, mutta tallaiset aiemmat kasitykset pohjautuivat vaaraan tietoon ja ennakkoluuloihin. [28]

Empiirinen tutkimus ei myoskaan tue esimerkiksi uskomuksia homoseksuaalisuudesta psykopatologiana . [8] Yhdysvalloissa homoseksuaalisuus oli vuonna 1952 merkitty sosiopaattiseksi hairioksi ja vuonna 1968 persoonallisuushairioiden alle. [29]

Seksuaalisen suuntautumisen maarittaminen ja arviointi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Perinteinen kaksinapainen nakemys seksuaalisesta suuntautumisesta perustuu paaasiassa Alfred Kinseyn ja kumppaneiden 1953 tekemille tutkimuksille, ja heidan kehittamalleen Kinseyn asteikolle (The Kinsey Heterosexual-Homosexual Scale, KHHS), jonka reunaehtoina ovat 100-prosenttinen heteroseksuaalisuus ja 100-prosenttinen homoseksuaalisuus. Yksilo sijoittuu johonkin kohtaan talla asteikolla.

Vuonna 1980 Klein laajensi seksuaalisen orientaation kasitetta ja kehitti uuden asteikon (Klein Sexual Orientation Grid, KSOG). Laajennetussa tulkinnassa seksuaalisen orientaation katsotaan koostuvan seitsemasta eri osa-alueesta:

  1. Seksuaalinen kayttaytyminen, eli kenen kanssa yksilo harrastaa seksia.
  2. Emotionaalinen suuntautuminen, eli kenesta han pitaa ja keta rakastaa.
  3. Seksuaaliset fantasiat, eli kenesta yksilo unelmoi.
  4. Seksuaalinen mielenkiinto, eli kehen mielenkiinto kohdistuu.
  5. Sosiaalinen suuntaus, eli kenen kanssa yksilo muodostaa parin.
  6. Elamantapa, sosiaalinen maailma ja yhteiso, eli missa ja kenen kanssa han kayttaa aikaansa.
  7. Oma identiteetti, eli miten han itse kokee oman suuntautumisensa.

Jokainen seitsemasta kohdasta pisteytetaan asteikolla 1-7, jossa 1 merkitsee vain vastakkaisen sukupuolen kanssa ja 7 vain saman sukupuolen kanssa.

Kleinin asteikon korvaavaksi asteikoksi on kehitetty myos niin sanottu SASO-asteikko (Sell Assessment of Sexual Orientation), jossa on 12 kysymysta: 6 kysymysta arvioi seksuaalista kiinnostusta, 4 arvioi seksuaalista kayttaytymista, ja 2 arvioi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvaa identiteettia [30]

Seksuaaliseen suuntautumisen arviointi ja maarittely ei ole ongelmatonta, silla on vaikeaa maaritella yksilon seksuaalista suuntautumista arviointiasteikolla, koska seksuaalisen suuntautumisen maaritelma ei ole yksiselitteinen. Yleisesti ottaen, siihen sisaltyy kolme aluetta, jotka otetaan arvioinnissa mukaan: seksuaalinen viehtymys, seksuaalinen kayttayminen, seka seksuaalinen identiteetti. Kuitenkaan selvaa yhteytta esimerkiksi henkilon itse maaritteleman seksuaalisen identiteetin, seka homo- ja heteroseksuaalisen kayttaytymisen maaralla ja niitten vaihtelulla ei ole. [31]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b Tarja Santalahti: Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus Duodecim Terveyskirjasto . Viitattu 28.9.2023.
  2. ↑ heteroseksuaalinen Duodecim Terveyskirjasto . Viitattu 29.6.2021.
  3. ↑ biseksuaalinen Duodecim Terveyskirjasto . Viitattu 29.6.2021.
  4. ↑ homoseksuaalinen Duodecim Terveyskirjasto . Viitattu 29.6.2021.
  5. ↑ Melby, Todd (November 2005). "Asexuality gets more attention, but is it a sexual orientation?". Contemporary Sexuality 39 (11): 1, 4?5.  
  6. ↑ Aseksuaalisuus 19.10.2022. Seta ry. Viitattu 7.4.2024.
  7. ↑ Sateenkaarisanasto 24.3.2021. Seta. Viitattu 29.6.2021.
  8. ↑ a b Stalstrom, Olli (1998). Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu . Valopaino Oy, s. 44, 324. ISBN 951-662-716-1 .  
  9. ↑ a b Hlbtiq-historiaa Suomessa Seta ry. Viitattu 12.2.2014.
  10. ↑ http://www.seta.fi/
  11. ↑ Frankowski BL (June 2004). " Sexual orientation and adolescents ". Pediatrics 113 (6): 1827?32. PMID 15173519 .  
  12. ↑ a b Submission to the Church of England’s Listening Exercise on Human Sexuality The Royal College of Psychiatrists. Viitattu 13 June 2013.
  13. ↑ Sexual orientation, homosexuality and bisexuality American Psychological Association. Arkistoitu August 8, 2013. Viitattu August 10, 2013.
  14. ↑ Julkaistu 'American Journal of Sociology:ssa' (Bearman, P. S. & Bruckner, H. (2002) Opposite-sex twins and adolescent same-sex attraction. American Journal of Sociology 107, 1179?1205.) ja on vain tilaajien saatavissa. Lopullinen vedosversio on saatavilla [1] ? merkittavia eroja julkaistun ja lopullisen vedosversion valilla ei ole.
  15. ↑ https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26133743/
  16. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5529473/
  17. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7082355/
  18. ↑ Huhtaniemi, Ilpo:  Hyva ja paha testosteroni . Helsinki: Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-130-8 .
  19. ↑ Wilson, G., & Q. Rahman, Born Gay: The Psychobiology of Human Sex Orientation , op. cit.
  20. ↑ Garcia-Falgueras, Alicia, & Swaab, Dick F., Sexual Hormones and the Brain: An Essential Alliance for Sexual Identity and Sexual Orientation , in Endocrine Development , vol. 17, pp. 22?35 (2010) (ISSN 1421-7082).
  21. ↑ https://link.springer.com/article/10.1007/s10508-022-02506-1
  22. ↑ C. L. Henley, A. A. Nunez & L. G. Clemens (April 2010). "Exogenous androgen during development alters adult partner preference and mating behavior in gonadally intact male rats". Hormones and behavior 57 (4-5): 488?495. doi : 10.1016/j.yhbeh.2010.02.007 . PMID 20171967 .  
  23. ↑ Jan Thornton, Julia L. Zehr & Michael D. Loose (May 2009). "Effects of prenatal androgens on rhesus monkeys: a model system to explore the organizational hypothesis in primates". Hormones and behavior 55 (5): 633?645. doi : 10.1016/j.yhbeh.2009.03.015 . PMID 19446080 .  
  24. ↑ Ashlyn Swift-Gallant, Toe Aung, Kevin Rosenfield, Khytam Dawood & David Puts: Organizational Effects of Gonadal Hormones on Human Sexual Orientation. ("well over 90% of variation in human sexual orientation is endocrine in origin") Adaptive Human Behavior and Physiology , 2023. Springer. Artikkelin verkkoversio .
  25. ↑ " Interaction of fraternal birth order and handedness in the development of male homosexuality " (2006). Hormones and Behavior 49 (3): 405?414. doi : 10.1016/j.yhbeh.2005.09.002 . PMID 16246335 .  
  26. ↑ Anthony F. Bogaert & Malvina Skorska (April 2011). "Sexual orientation, fraternal birth order, and the maternal immune hypothesis: a review". Frontiers in neuroendocrinology 32 (2): 247?254. doi : 10.1016/j.yfrne.2011.02.004 . PMID 21315103 .  
  27. ↑ Page 30 Case No. S147999 in the Supreme Court of the State of California, In re Marriage Cases Judicial Council Coordination Proceeding No. 4365(...) - APA California Amicus Brief ? As Filed (PDF) courts.ca.gov . Viitattu March 13, 2013.
  28. ↑ Sexual orientation, homosexuality and bisexuality American Psychological Association. Arkistoitu August 8, 2013. Viitattu August 10, 2013.
  29. ↑ https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp-rj.2022.180103
  30. ↑ Sell, R.L. (1997). "Defining and measuring sexual orientation: A review". Archives of Sexual Behavior 26 : 43?58.  
  31. ↑ Rust, Paula (2000). Bisexuality in the United States: A Social Science Reader . Columbia University Press, 167. ISBN 0-231-10226-7 .  

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seksuaalinen suuntautuminen .
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Seksuaalinen_suuntautuminen&oldid=22372637 ”