Saniaiset
(Pteridophytina, aiemmin Filicophytina) ovat
putkilokasveihin
kuuluvia
itiokasveja
ja
sanikkaisten
kaaren
merkittavin ryhma. Saniaisia tunnetaan 9 000?15 000
lajia
[2]
, joista Suomessa esiintyy 40, mukaan lukien kaksi havinnytta lajia.
[3]
Niiden koko vaihtelee muutaman senttimetrin kokoisista
kellusaniaisista
jopa 20 metrin korkuisiin
puusaniaisiin
. Maailman korkein saniainen on jopa kolmimetrisia lehtia kasvattava
Cyathea australis
, joka voi olla 24 metria korkea.
[4]
Boreaalisissa metsissa saniaisia kasvaa tyypillisesti
kenttakerroksessa
.
Saniaiset tuottavat
itioita
, ja niille on tyypillista
sukupolvenvuorottelu
, johon kuuluu kaksi vaihetta. Saniaisten itioista kehittyy suvuttomasti pienia, levymaisia tai nauhamaisia
alkeisvarsikkoja
eli
gametofyytteja
. Tama
suvullinen polvi
sisaltaa siittio- ja munapesakkeet, joista hedelmoityksen jalkeen kehittyy varsinaisia
johtojanteellisia
saniaisia, jotka muodostavat
itiopolven
eli
sporofyytin
. Saniaiset eivat siten kuki tai tuota
siemenia
, kuten
siemenkasvit
.
Saniaisten itiopolven
lehdet
vaihtelevat suuresti muodoltaan ja kooltaan; usein ne ovat parilehdykkaisia. Tyypillisesti uusien lehtien versot ovat kaariytyneet tiiviisti, ja lehden seka jokaisen lehdykan herkka kasvupiste on kaaron suojassa.
Maavarsi
, joka on joskus maanalainen, imee ravinteita ja ankkuroi kasvin maahan. Saniaisilla on
yksisirkkaisten
kasvien tapaan hajajuuret paajuuren sijaan.
Itiopesakkeet
, jotka ovat ition sisaltavia pienia koteloita, sijaitsevat usein ryhmissa, joita peittaa
katesuomu
. Usein itiopesakkeella on erityinen avautumismekanismi: kuivuessaan pesake kutistuu, ohuin seina painuu sisaan ja pesakkeen sivut repeavat pienimuotoisessa rajahdyksessa levittaen samalla itiot ymparistoon. Yksi lehti saattaa tuottaa keskimaarin 50 mikrometrin kokoisia itioita koosta riippuen 750 tuhannesta 750 miljoonaan. Itiot ovat sitkeahenkisia ja leviavat usein kauas; niita on loydetty ilmakehasta useiden kilometrien korkeudesta. Siksi monet saniaisheimot ovat levinneet maailmanlaajuisesti.
Alkeisvarsikko koostuu yhteyttavasta
sekovarresta
, joka sisaltaa sukusolupesakkeet, seka juurenkaltaisista juurtumahapsista. Se on yhden solukerroksen paksuinen ja 1?3 millimetrin levyinen. Hedelmoitys vaatii onnistuakseen kosteutta.
Saniaiset kasvavat usein metsien aluskasvillisuutena, silla ne viihtyvat melko varjoisilla ja kosteilla paikoilla. Eraat saniaislajit kasvavat
epifyytteina
puiden varsilla ja eraat kelluvina
vesikasveina
.
Laajasti kasitettyna ryhmana saniaisiin kuuluvat varsinaisten saniaisten lisaksi aiemmin erillisina ryhmina pidetyt
haarusanikkaiset
ja
kortteet
. Uusien tutkimusten mukaan kortteet sijoittuvat saniaisten sukupuun sisalle
kaarmeenkielimaisten
saniaisten ja kehittyneimpien saniaisten ryhmien valiin.
[1]
Alempaan katsaukseen on koottu esimerkkeja eri saniaisryhmista mukaan lukien kaikki
luokat
ja
lahkot
seka suomenkielisessa kasvinimistossa (
[5]
[6]
) tunnettuja heimoja ja sukuja.
[1]
[7]
- Equisetidae
- Ophioglossidae
- Marattiidae
- Polypodiidae
- ↑
a
b
c
Smith, A., et al: A classification for extant ferns. (pdf)
(englanniksi)
(taksonomian lahde)
- ↑
Encyclopædia Britannica, 2007
- ↑
Hamet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.):
Retkeilykasvio
. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998.
ISBN 951-45-8167-9
.
- ↑
Guinness World Records Limited:
Guinness World Records 2007
, s. 32. Sanoma Magazines, 2006.
ISBN 951-32-2093-1
.
- ↑
Finto: Kassu ? Kasvien suomenkieliset nimet.
- ↑
Suomen Lajitietokeskus: Polypodiopsida
- ↑
Maarten J. M. Christenhusz, Xian-Chun Zhang & Harald Schneider: A linear sequence of extant families and genera of lycophytes and ferns.
Phytotaxa
, 2011, 19. vsk, s. 7?54.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
https://laji.fi/taxon/MX.289409