Saniaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saniaiset
Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris)
Kotkansiipi ( Matteuccia struthiopteris )
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
( Eichler , 1883) Cavalier-Smith , 1998
Luokat
Katso myos

  Saniaiset Commonsissa

Parikellussaniainen eli kellussaniainen ( Salvinia natans )
Cyathea dregei -saniaispuu kasvaa sademetsissa.

Saniaiset (Pteridophytina, aiemmin Filicophytina) ovat putkilokasveihin kuuluvia itiokasveja ja sanikkaisten kaaren merkittavin ryhma. Saniaisia tunnetaan 9 000?15 000 lajia [2] , joista Suomessa esiintyy 40, mukaan lukien kaksi havinnytta lajia. [3] Niiden koko vaihtelee muutaman senttimetrin kokoisista kellusaniaisista jopa 20 metrin korkuisiin puusaniaisiin . Maailman korkein saniainen on jopa kolmimetrisia lehtia kasvattava Cyathea australis , joka voi olla 24 metria korkea. [4] Boreaalisissa metsissa saniaisia kasvaa tyypillisesti kenttakerroksessa .

Saniaiset tuottavat itioita , ja niille on tyypillista sukupolvenvuorottelu , johon kuuluu kaksi vaihetta. Saniaisten itioista kehittyy suvuttomasti pienia, levymaisia tai nauhamaisia alkeisvarsikkoja eli gametofyytteja . Tama suvullinen polvi sisaltaa siittio- ja munapesakkeet, joista hedelmoityksen jalkeen kehittyy varsinaisia johtojanteellisia saniaisia, jotka muodostavat itiopolven eli sporofyytin . Saniaiset eivat siten kuki tai tuota siemenia , kuten siemenkasvit .

Saniaisten itiopolven lehdet vaihtelevat suuresti muodoltaan ja kooltaan; usein ne ovat parilehdykkaisia. Tyypillisesti uusien lehtien versot ovat kaariytyneet tiiviisti, ja lehden seka jokaisen lehdykan herkka kasvupiste on kaaron suojassa. Maavarsi , joka on joskus maanalainen, imee ravinteita ja ankkuroi kasvin maahan. Saniaisilla on yksisirkkaisten kasvien tapaan hajajuuret paajuuren sijaan.

Itiopesakkeet , jotka ovat ition sisaltavia pienia koteloita, sijaitsevat usein ryhmissa, joita peittaa katesuomu . Usein itiopesakkeella on erityinen avautumismekanismi: kuivuessaan pesake kutistuu, ohuin seina painuu sisaan ja pesakkeen sivut repeavat pienimuotoisessa rajahdyksessa levittaen samalla itiot ymparistoon. Yksi lehti saattaa tuottaa keskimaarin 50 mikrometrin kokoisia itioita koosta riippuen 750 tuhannesta 750 miljoonaan. Itiot ovat sitkeahenkisia ja leviavat usein kauas; niita on loydetty ilmakehasta useiden kilometrien korkeudesta. Siksi monet saniaisheimot ovat levinneet maailmanlaajuisesti.

Alkeisvarsikko koostuu yhteyttavasta sekovarresta , joka sisaltaa sukusolupesakkeet, seka juurenkaltaisista juurtumahapsista. Se on yhden solukerroksen paksuinen ja 1?3 millimetrin levyinen. Hedelmoitys vaatii onnistuakseen kosteutta.

Saniaiset kasvavat usein metsien aluskasvillisuutena, silla ne viihtyvat melko varjoisilla ja kosteilla paikoilla. Eraat saniaislajit kasvavat epifyytteina puiden varsilla ja eraat kelluvina vesikasveina .

Tieteellinen luokittelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Laajasti kasitettyna ryhmana saniaisiin kuuluvat varsinaisten saniaisten lisaksi aiemmin erillisina ryhmina pidetyt haarusanikkaiset ja kortteet . Uusien tutkimusten mukaan kortteet sijoittuvat saniaisten sukupuun sisalle kaarmeenkielimaisten saniaisten ja kehittyneimpien saniaisten ryhmien valiin. [1]

Alempaan katsaukseen on koottu esimerkkeja eri saniaisryhmista mukaan lukien kaikki luokat ja lahkot seka suomenkielisessa kasvinimistossa ( [5] [6] ) tunnettuja heimoja ja sukuja. [1] [7]


Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. a b c Smith, A., et al: A classification for extant ferns. (pdf) (englanniksi) (taksonomian lahde)
  2. Encyclopædia Britannica, 2007
  3. Hamet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.):  Retkeilykasvio . Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9 .
  4. Guinness World Records Limited:  Guinness World Records 2007 , s. 32. Sanoma Magazines, 2006. ISBN 951-32-2093-1 .
  5. Finto: Kassu ? Kasvien suomenkieliset nimet.
  6. Suomen Lajitietokeskus: Polypodiopsida
  7. Maarten J. M. Christenhusz, Xian-Chun Zhang & Harald Schneider: A linear sequence of extant families and genera of lycophytes and ferns. Phytotaxa , 2011, 19. vsk, s. 7?54. Artikkelin verkkoversio .
  8. https://laji.fi/taxon/MX.289409