|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
sanakirja
Sanakirja
on
hakuteos
, jossa on esitetty jonkin
kielen
tai kielimuodon maaratavoin valittujen, tavallisesti aakkosjarjestyksessa esitettyjen
sanojen
merkitykset, vieraskieliset vastineet tms.
Kaanteissanakirjassa
hakusanat on aakkostettu hakusanan lopusta lahtevaan aakkosjarjestykseen.
Suursanakirja
on hakusanamaaraltaan ja sivumaaraltaan laaja sanakirja.
Taskusanakirja
on taskukokoinen, yleensa vain keskeisimmat sanat sisaltava sanakirja. Internetissa on taysin ilmaisia sanakirjoja, tosin yleensa sisalloiltaan suppeampia kuin painetut sanakirjat.
Jos kielta ei kirjoiteta fonemaattisesti tai muuten erillisin kirjaimin, kuten
kiina
tai
viittomakielet
,
sanajarjestys
pitaa toteuttaa toisella tavalla.
Sanasto ei ole yksiselitteisesti sama kuin sanakirja vaan se on (1) jonkin kielen, kielimuodon, alueen, alan, ajanjakson tai yksilon sanat, sanavarat, leksikko, (2) suppeahko, varsinkin erikoisalan sanakirja, leksikko, tai (3) jonkin kirjan sanahakemisto.
Sanakirjan artikkelit sijoitetaan asianomaisen kielen kayttamaan aakkosjarjestykseen. Sana(kirja)-artikkelin aloittaa
hakusana
. Hakusana edustaa lekseemia, joka on kaikki sanan taivutusmuodot kasittava abstraktio. Hakusanoiksi valitaan yleensa ns. perusmuodot sanoista, mutta etenkin
verbien
hakusanojen suhteen on olemassa erilaisia konventioita eri kielissa.
Sana
on kielen pienin itsenainen, yhdeksi kirjainjaksoksi kirjoitettava, merkityssisaltoinen osa. Sana voi tarkoittaa myos sanetta, joka on tekstin (tai puheen) perusmuotoinen tai taivutettu osa.
Kaksi- tai useampikielisessa sanakirjassa
lahdekieli
on hakusanojen ja esimerkkien kieli. Usein sanakirjoissa annetaan myos lausumisohjeita, etenkin kielissa, joissa sanan kirjoitusasu ei yksiselitteisesti maarita sen lausumista (esim. engl. read).
Kohdekieli
on kieli, jolla hakusanojen vastineet annetaan ja johon esimerkit kaannetaan kaksikielisessa tai useampikielisessa sanakirjassa. (Hairitsevasti kohdekieli voi merkita myos kuvauksen kohteena olevaa kielta.)
Selitysten jalkeen sana-artikkelissa on yleensa
esimerkisto
eli sanan kayttoa ja merkityksia valaisevat esimerkit kokonaisuutena. Jos selitettavan sanan
semantiikka
on monisyinen, merkitysryhmien erottelemiseen yleensa kaytetaan erilaisia apumerkkeja. Nama apumerkit ovat keskenaan hierarkkisessa suhteessa. Esimerkiksi seuraava hierarkia erottelee paljon merkitysryhmia: roomalaiset numerot > isot kirjaimet > arabialaiset numerot > pienet kirjaimet > puolipiste > pilkku.
Sahkoinen sanakirja
on tietokonekayttoinen sanakirja, esimerkiksi Internet- tai CD-ROM-sanakirja. Siina hakusana on se sana tai sananmuoto, jolla tietoa haetaan esimerkiksi sahkoisesta sanakirjasta tai tietokannasta.
Sanakirjaa voi kayttaa monella tavalla, joten seuraava jaottelu on vain ylimalkainen.
Deskriptiivinen sanakirja
kuvailee kielenkayttoa antamatta ohjeita tai suosituksia. Sita vastoin
normatiivinen sanakirja
antaa ohjeita tai suosituksia kielenkaytosta.
Oikeinkirjoitussanakirjan
paatarkoitus on osoittaa sanojen norminmukainen
oikeinkirjoitus
.
Yksikielisessa sanakirjassa hakusanojen ja selitteiden kieli on sama tai ne edustavat saman kielen eri kielimuotoja ja jossa ei anneta muunkielisia vastineita.
Nykykielen sanakirja
kuvaa kirjoittamishetkensa aikaista kielimuotoa.
Uudissanakirja
esittelee hiljattain kieleen tulleita sanoja ja vanhojen sanojen uusia merkityksia.
Historiallinen sanakirja
kuvaa kirjoittamisajankohtaansa vanhempaa kielimuotoa.
Kuvitetussa sanakirjassa
on kuvia, mutta
kuvasanakirjassa
kuvat ovat olennainen osa merkityksenselitysta.
Selittavassa sanakirjassa
hakusanojen merkitykset kuvataan ensisijaisesti selitteiden avulla.
Murresanakirja
on kielen jotakin alueellista murretta tai kaikkia sen murteita kuvaava sanakirja.
Slangisanakirja
selittaa slangisanoja yleiskielella tai antaa yleiskielen sanoille slangivastineita.
Sivistyssanakirja
eli vierassanakirja ”kaantaa” vierasperaisia sanoja, erikoislainoja ja sitaattilainoja.
Tieteellinen sanakirja
on tieteelliseen kayttoon tarkoitettu sanakirja tai ylipaataan tieteellisten periaatteiden mukaan tehty sanakirja. Esimerkiksi
etymologinen sanakirja
selittaa sanojen alkuperan ja
frekvenssisanakirja
eli taajuussanakirja kuvaa sanojen yleisyytta.
Valenssisanakirja
on sanakirja, joka esittaa, millaisten muiden sanojen ja sananmuotojen kanssa jokin sana (tav. verbi) esiintyy lauseessa.
Aktiivinen sanakirja
on tekstin tuottamiseen tarkoitettu sanakirja ja
passiivinen sanakirja
tekstin ymmartamiseen tarkoitettu, tavallisesti kaksikielinen sanakirja.
Kaksikielisessa sanakirjassa hakusanat ja niita kuvaavat esimerkit ovat yhdella kielella ja hakusanojen vastineet ja esimerkkien kaannokset toisella kielella. Monikielisessa sanakirjassa hakusanat ja niita kuvaavat esimerkit ovat yhdella kielella ja hakusanojen vastineet (ja esimerkkien kaannokset) vahintaan kahdella muulla kielella. Myos viittomakieli on kieli, joten
viittomakielen sanakirja
selittaa viittomien merkityksen tai antaa niiden vastineet toisella kielella.
Koulusanakirja
on koululaisille tarkoitettu ja
opiskelusanakirja
kielta opiskelevalle tarkoitettu suppea tai suppeahko sanakirja.
Tulkkisanakirja
on tavallisimpia sanoja ja sanontoja esittava, yleensa aihepiireittain eteneva kaksi- tai monikielinen pienehko sanakirja.
Perussanakirja
on kielen keskeisen sanaston esittava sanakirja, ja
yleiskielen sanakirja
kuvaa paaasiassa yleiskielta (vastakohtana erikoisaloja tai tiettyja kielimuotoja kuvaaville sanakirjoille).
Ammattikielen sanakirja
eli erikoisalan sanakirja on jonkin erikoisalan kuten tekniikan tai laaketieteen sanastoa kuvaava sanakirja. Erikoisalan
sanasto
on suppeahko erikoisalan sanakirja.
Tietosanakirja
eli ensyklopedia on hakuteos, jossa on aakkostettujen hakusanojen mukaan jarjestetty kokoelma lyhyehkoja kirjoituksia tietyilta tiedonaloilta.
Lyhennesanakirja
selittaa hakusanoina olevat lyhenteet tai painvastoin antaa hakusanoina oleville ilmauksille lyhennevastineet.
Synonyymisanakirja
esittaa synonyymeja ja lahimerkityksisia sanoja, ja
antonyymisanakirja
esittaa vastakohtailmauksia.
Kasitesanakirja
eli
tesaurus
, joka on myos suursanakirja, esittaa semanttisesti yhteen kuuluvat sanat (esimerkiksi synonyymit, hyponyymit ja hyperonyymit) systemaattisesti ryhmittain.
Idiomisanakirja
on
idiomeja
esittava sanakirja. Sen sijaan
fraasisanakirja
on sanontoja esittava sanakirja, mutta usein fraasisanakirja ja idiomisanakirja tarkoittavat samaa asiaa.
- Tyysteri, Laura & Lehtosalo, Kaisa:
Hyva sanakirja ? tieteellisia, kaytannollisia ja eettisia nakokulmia leksikografiaan
. Suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus, Turun yliopisto, 2014.