Samuel Josef Agnon
, alkuperainen nimi
Shmuel Josef Czaczkes
,
[1]
(
17. heinakuuta
1888
Buczacz
(nyk.
But?at?
),
Itavalta-Unkari
(nyk.
Ukraina
) ?
17. helmikuuta
1970
Rehovot
,
Israel
[a]
) oli
israelilainen
kirjailija. Han sai
Nobelin kirjallisuuspalkinnon
vuonna 1966 yhdessa
Nelly Sachsin
kanssa.
[2]
Ukrainan-juutalainen
[3]
Agnon oli alkuperaiselta nimeltaan Shmuel Josef Czaczkes. Han syntyi But?at?in (Бучач; puol. Buczacz, jidd.: Butshotsh [????????]) kaupungissa, silloisen
Itavalta-Unkarin
Galitsian
maakunnassa. Galitsian alue oli kuulunut Puolaan ennen
Puolan ensimmaista jakoa
(1772) seka vuosina 1918-1939, nykyaan se kuuluu
Ukrainaan
. Butshatshissa oli
holokaustiin
asti suuri
juutalaisvaesto
, joka kasitti 1930-luvulla yli puolet kaupungin asukkaista
[4]
.
Agnonin isa Shalom Mordechai Halevy oli koulutukseltaan
rabbiini
ja kuului
hasidiyhteisoon
mutta tyoskenteli turkisalalla.
[5]
Nuori Samuel ei kaynyt koulua, vaan hanen vanhempansa opettivat hanta kotona.
[5]
Kahdeksanvuotiaana han osasi kirjoittaa ja lukea
hepreaa
ja
jiddi?ia
ja luki ahkerasti juutalaisen sivistysliikkeen
Haskalan
hepreankielisia kirjailijoita
lahde?
. Viisitoistavuotiaana han kirjoitti ensimmaiset
runonsa
, jotka julkaistiin sanomalehdessa. Muutettuaan pois But?at?ista han ei enaa kirjoittanut jiddishiksi.
[5]
Han kavi kotikaupungissaan myohemmin 1913 kahdesti ja kolmannen ja viimeisen kerran vuonna 1930, jolloin han kiersi Galitsiaa ja viipyi kaupungissa viikon. Han palaa tuotannossaan But?at?iin. Kaupunki on esimerkiksi hanen romaaninsa
Yovieras
tapahtumapaikka.
[3]
Agnon muutti 1907 sionistisen maahanmuuttoliikkeen yhteydessa Palestiinan
Jaffaan
,
[5]
joka oli talloin
ottomaanien valtakunnan
satamakaupunki. Hanen ensimmainen julkaistu kertomuksensa siella oli
Hylatyt vaimot
(hepreaksi ”agunot”), jonka han kirjoitti salanimella Agnon', kertomuksensa nimen mukaan. Agnonista tuli hanen kirjailijanimensa ja virallinen sukunimensa vuonna 1924.
[5]
Vuonna 1912 Agnon muutti
Saksaan
, missa han solmi vuonna 1920 avioliiton
Esther Marxin
kanssa. Saksassa han tutustui liikemies Salman Schockeniin, josta tuli hanen kustantajansa ja mesenaattinsa. Tasta lahtien kaikki hanen teoksensa julkaistiin Schockenin kustannusyhtiossa.
[5]
Han julkaisi myos useita novelleja hepreankielisessa paivalehdessa nimelta
Haaretz
, joka myos oli Schockenin omaisuutta. Saksassa Agnon kokosi yhdessa tunnetun juutalaisen ajattelijan
Martin Buberin
kanssa kirjan hasidien tarinoista
(Die Erzahlungen der Chassidim)
.
[6]
Vuonna 1924 tulipalo tuhosi kaikki hanen kasikirjoituksensa, ja myohemmin samana vuonna han palasi
Jerusalemiin
lopullisesti ja asettui asumaan Talpiotin kaupunginosaan.
[5]
Agnonin kertomus
Morsiuskatos
ilmestyi 1931,
[5]
ja hanesta tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hanelle myonnettiin kahdesti seka
Bialik-palkinto
etta
Israelin valtion kirjallisuuspalkinto
.
[7]
Vuonna 1966 han sai ensimmaisena israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessa
Ruotsissa
asuvan saksanjuutalaisen runoilijan
Nelly Sachsin
kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensa nain: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari
Titus
tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, mina satuin syntymaan yhdessa maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitanyt itseani syntyperaisena jerusalemilaisena.”
[8]
Agnon kuoli Israelissa vuonna 1970. Hanen tyttarensa
Emunah Yaron
jatkoi hanen jalkeenjaaneitten kasikirjoitustensa kokoamista ja julkaisua. Suurin osa hanen teoksistaan on julkaistu hanen kuolemansa jalkeen. Agnonin arkisto siirrettiin Jerusalemin Kansalliskirjastoon. Hanen talostaan tuli Jerusalemin kaupungin omistama museo, jossa pidetaan kirjallisuus- ja kulttuuritilaisuuksia. Agnonista on tehty enemman tutkielmia kuin kenestakaan muusta israelilaisesta kirjailijasta. Kuuluisimmat Agnon-asiantuntijat ovat
Baruch Kurzweil
,
Dov Sadan
ja
Dan Laor
.
lahde?
Agnonin kaikkien teosten lahde on juutalaisuus, sen tavat, usko ja kieli. Agnon kasittelee naita taiteessaan omaperaisella, ainutlaatuisella tavalla. Han sai myos vaikutteita saksalaisesta kirjallisuudesta ja vasta kehittyvasta uudesta heprealaisesta kirjallisuudesta. Melkein kaikissa hanen teoksissaan kuvataan ristiriitaa vanhan ja uuden valilla,
itaeurooppalaisen
juutalaisen elaman tuhoa ja
Palestiinaan
pelastuneiden vaikeaa sopeutumista uudenlaiseen juutalaisuuteen. Hanen kirjojensa tapahtumat sijoittuvat niihin neljaan hyvin erilaiseen yhteiskuntaan ja seutuun, joissa han eli: Galitsiaan (
Morsiuskatos
), Saksaan (
Fernheim
),
Jaffaan
(
Uskollisuuden vala
) ja Jerusalemiin (
Shira
). Monissa hanen kuvauksissaan on unenomainen tunnelma, ja lukija jaa miettimaan, onko se totta vai fantasiaa.
lahde?
Romaanissa
Yovieras
(1938) anonyymi kertoja kuvaa vierailuaan Galiziassa monen vuoden poissaolon jalkeen ja kohtaa siella lohduttoman autiuden. Kirja perustuu Agnonin omaan vierailuun syntymakaupungissaan Buczaczissa kolmekymmentaluvulla.
[5]
Agnonin merkittavimpana teoksena pidetaan romaania
Yesteryear
(1945) (
Eilen ja toissapaivana
), joka on monumentaalinen
eeppinen
romaani ja sijoittuu tapahtumiensa osalta vuosisadan alun Palestiinaan.
[5]
Romaani on naennaisesti realistinen kuvaus idealistisista maahanmuuttajista ja heidan vaikeuksistaan, mutta samalla se pursuaa mielikuvituksellisia sivujuonia,
paradokseja
,
surrealistisia
ja
kafkamaisia
vertauskuvia, ja kaiken taustalla on Agnonin kitkera surumielinen
huumori
, joka heijastaa
holokaustin
aikaa, jolloin han kirjoitti teoksen.
lahde?
Han ei kuitenkaan koskaan kasitellyt tuotannossaan holokaustia suoraan
[5]
.
Romaanien lisaksi Agnon julkaisi useita kertomuksia ja
novelleja
, hassidien
legendoja
ja juutalaista
kansantarustoa
, jotka on koottu antologioihin.
Agnonin heprean kieli on sekoitus juutalaisen
Raamatun
,
keskiajan
ja nykyajan hepreaa seka hanen omaa ainutlaatuista kielellista kekseliaisyyttaan.
[5]
Agnonin synnyinkaupungissa
But?at?issa
on nykyisin Agnonin mukaan nimetty kirjallisuuskeskus.
[3]
- Kun vaara oikaistaan: kertomuksia
, valinnut ja heprean kielesta suomentanut Jussi Aro, WSOY 1967 Sarja: Aikamme kertojia
- Uskollisuuden vala
(
?vuat emunim
), suomentanut Jussi Aro, WSOY 1966 Sarja: Aikamme kertojia
- The Bridal Canopy
(1931)
- Of Such and Of Such
- At the Handles of the Lock
(1923)
- A Guest for the Night
(1938)
- Yesteryear
(1945)
- Near and Apparent
- Thus far
- The fire and the wood
- Days of Awe
(1938)
- Present at Sinai: The Giving of the Law
(1959)
- Shira
(1971)
- A City and the Fullness Thereof
(1973)
- In Mr. Lublin's Shop
(1974)
- Within the Wall
(1975)
- From Myself to Myself
(1976)
- Book, Writer and Story
(1978)
- The Beams of Our House
(1979)
- Dear Esther: Letters 1924?1931
(1983)
- A Shroud of Stories
(1985)
- The Correspondence between S.Y.Agnon and Z.Schocken
(1991)
- ↑
Joidenkin lahteiden mukaan kuolinpaikka Jerusalem.
[1]
|
|---|
| | 1901?1925
| |
|---|
| | 1926?1950
| |
|---|
| | 1951?1975
| |
|---|
| | 1976?2000
| |
|---|
| | 2001?
| |
|---|
|
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|