Sambir
(
ukr.
Самб?р
,
puol.
Sambor
) on kaupunki
Lvivin alueella
Lansi-
Ukrainassa
,
Dnestr
-joen ylajuoksulla, melko lahella
Puolan
rajaa.
[1]
[2]
[4]
Sambir on maaseutuvaltaisen
Sambirin piirin
(224 126 as., 2021) hallinnollinen keskus.
[1]
[5]
[6]
Kaupungin asukasluvuksi arvioitiin 34 444 (2021).
[6]
Sambir sijaitsee noin 73 kilometria aluekeskus
Lvivsta
lansilounaaseen.
[4]
Puolan rajalle on Sambirista runsas 40 kilometria.
[4]
Kaupunki on myos
Ukrainan rautateiden
risteyspaikkakunta ja siella on rautatieasema; rautateitse Puolan rajalle on 54 kilometria.
[4]
[7]
Kun tataarit paljolti tuhosivat 1100-luvulla perustetun
Staryi Sambirin
(suom. Vanha Sambir) vuonna 1241, henkiinjaaneet asettuivat Pohunyt?in (
ukr.
Погонич
) linnoitettuun asutukseen (18 kilometria Dnestrin alajuoksun suuntaan, eli itaan
[4]
) ja antoivat sille nimen Sambir, Novyi Sambir (uusi Sambir), tai Nove Misto (uusi kaupunki).
[1]
Sambir oli osa
Galitsian ja Volynian ruhtinaskuntaa
vuoteen 1349 saakka. Sitten
Puola-Liettuaa
(1387?1772) ja
Itavallan keisarikuntaa
(tai
Itavalta-Unkarin
keisarikuntaa, jne, 1772?1918). Kaupunkioikeudet sille myonnettiin 1390. Kaupunki oli Puolan alaisuudessa (1919?1939). Toisen maailmansodan jalkeen siita tuli osa
Ukrainan SNT:aa
.
[1]
Nykyaan kaupunki on teollisuustoiminnan ja liikenteen keskus seudullaan. Kaupungin teollisuuslaitoksissa tuotetaan radioteknisia osia, instrumentteja, lasia, kalusteita, vaatteita, sokeria ja tienrakennuskoneita. Keskseisiin arkkitehtonisiin kohteisiin kuuluvat goottinen roomalaiskatolinen kirkko (1530?1568),
Stefan Batoryn
metsastysmaja (1500-luku), kaupunginmuurin rauniot (1500-1600 -luvut), kaupungintalo (1668) korkeine renessanssitornineen, teologinen seminaari (1679), bysanttilainen katedraali (1738, kunnostettun 1893?94), Jesuiittakirkko (1751), 1700-luvulta oleva puisto, seka 1700- ja 1800-luvuilla rakennetut asuintalot. Melko askettain on avattu Les Kurbasin muistomuseo (1987) ja historiallis-etnografinen museo (1989).
[1]
- ↑
a
b
c
d
e
Sambir
(julkaistu alkujaan teoksessa Encyclopedia of Ukraine, vol. 4, 1993)
Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com
. Canadian Institute of Ukrainian Studies, University of Alberta/University of Toronto. Viitattu 15.3.2022.
(englanniksi)
- ↑
L. V. Smutok:
Sambir
Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja)
. Viitattu 15.3.2022.
(ukrainaksi)
- ↑
a
b
c
d
e
Je. L. Makarevit? (redaktor):
Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova
1:700 000. Minsk, Valko-Venaja: Izdatelstvo Jansejan, 2005.
ISBN 985-6501-12-1
.
(venajaksi)
- ↑
Novi raiony: karty + sklad
17.7.2020. minregion.gov.ua. Viitattu 15.3.2022.
(ukrainaksi)
- ↑
a
b
Marija Timoninoija & Olena Vy?nevska (editors):
T?yselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sit?nja 2021 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2021
(pdf)
(Ukrainan paikkakuntien viralliset vakilukuarviot 1.1.2021) 2021. Kiova: Der?avna slu?ba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua.
Arkistoitu
14.2.2022. Viitattu 15.3.2022.
(ukrainaksi)
,
(englanniksi)
- ↑
Atlas ?eleznyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva
, s. 78-79, Ukrainan lantinen osa. Venajan ja IVY-maiden rautatiekartasto, mittakaava 1:750 000...1:35 000 000. Omsk: FGUP Omskaja kartografit?eskaja fabrika, 2010.
ISBN 978-5-95230323-3
.
(venajaksi)
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Maantieteelliset
| |
---|
| Muut
| |
---|
|