SLAC National Accelerator Laboratory on vuonna 1962 perustettu Stanfordin yliopiston yhteydessa toimiva hiukkaskiihdytinlaboratorio Kaliforniassa Yhdysvalloissa. SLAC keskittyy muun muassa alkeishiukkasten kokeelliseen ja teoreettiseen tutkimukseen seka tuottaa rontgensateilya synkrotroni - ja vapaalelektronilaser-lahteillaan materiaalitutkimuksen tarpeisiin. ^[1]

SLACin joulukuussa 1991 avattu WWW-sivusto oli ensimmainen Pohjois-Amerikassa. ^[2]

SLACiin on rakennettu 10 metria maan alle 3,2 km pitka lineaarinen kiihdytin SLC, joka saatiin valmiiksi vuonna 1989. Kiihdytinputki koostuu kuparilevyista ja -sylintereista, joissa kiihdytetaan elektroneita ja positroneita klystroneista tulevien korkeaenergiaisten mikroaaltojen avulla. ^[3] Kiihdytin pystyy tuottamaa elektroni- ja positronisuihkuja 50 GeV:n suihkuenergioilla. ^[4] SLC:lla on tuotettu korkeaenergiaisessa elektroni-positroni-tormaytyksessa Z ⁰ -mittabosoneita . ^[5] Nykyaan SLC:ta kaytetaan PEP-II:n esikiihdyttimena. Kolmasosa alkuperaisesta lineaarikiihdyttimesta mahdollistaa rontgensateilya tuottavan vapaaelektronilaser Linac Coherent Light Sourcen (LCLS) toiminnan. ^[6]

SLACiin on rakennettu myos kaksi ympyranmuotoista tormaytinta, 1970-luvulla valmistunut SPEAR ja 1980-luvulla valmistunut PEP, joka on ymparysmitaltaan 2,2 km. PEP:ia on uudistettu siten, etta se koostuu nykyaan hiukkasia eri energioilla kiihdyttavasta kahdesta renkaasta ja kiihdytin uudelleennimettiin PEP-II:ksi. ^[7]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SLAC .

• SLAC (englanniksi)