Konduktiivisuus (tunnus σ) on materiaalin sahkonjohtokykya kuvaava suure . Konduktiivisuus on resistiivisyyden (tunnus ρ) kaanteissuure, siten etta σ=ρ ^-1 . Konduktiivisuuden SI-jarjestelman mukainen yksikko on 1/(Ω·m), tai vaihtoehtoisesti ilmaistuna S/m, siemensia per metri. Konduktiivisuutta ei tule sekoittaa konduktanssiin , joka on resistanssin kaanteissuure, ja joka kuvaa materiaalin ominaisuuden sijasta piirielementin ominaisuutta. ^[1]

Konduktiivisuudelle kaytetaan toisinaan myos nimea (sahkon)johtavuus . Samalla nimella viitataan kuitenkin toisinaan myos konduktanssiin , joten termin tarkka merkitys tulee paatella kontekstin mukaan. Myos nimia ominaissahkonjohtavuus tai ominaiskonduktanssi on kaytetty, mutta ne eivat ole standardien mukaisia. ^{[2] [1]} Ominaiskonduktanssi ei ole ominaissuure siina systemaattisessa mielessa, jota termiin nykyaan sovelletaan, eli se ei kuvaa aineen ominaisuutta massayksikkoa kohti.

Teollisuudessa usein kaytetty konduktiivisuuden yksikko on %I.A.C.S (International annealed copper standard). Kun standardi maaritettiin, valittiin puhtaan kuparin johtavuuden arvoksi 100 %I.A.C.S. Valmistus- ja raffinointimenetelmien kehittymisen ansiosta parhaiden kuparilaatujen johtavuus on nykyaan noin 102 %I.A.C.S. ^lahde?

Johtimien sahkonjohtavuutta heikentavat:

• metallissa olevat seosaineet ja epapuhtaudet
• johtimen lampotila (Metalleissa lampotilan kasvattaminen pienentaa sahkonjohtavuutta.)
• metallin kylmamuokkausaste ^selvenna

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Sahkoisten suureiden analogiat
• Sahkonkuljetusteoria
• Sahkojohde
• Sahkoeriste

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Voipio, Erkki:  Sahko- ja magneettikentat . Moniste 381. Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2 .