Ryhavalas
(
Megaptera novaeangliae
) on
uurteisvalaiden
heimoon kuuluva, oman sukunsa ainoa laji. Sita tavataan kaikilla maailman merilla ja ne suosivat matalia rannikkovesia.
Ryhavalas tunnetaan erityisesti ruumiinkokoonsa nahden pitkista kylkievista, merirokoista ja poimuista kuonossa ja vatsassa seka ennen kaikkea kauniista laulannasta.
Ryhavalaan koko ihmiseen verrattuna.
Ryhavalas poikkeaa ulkonaoltaan selvasti muista uurteisvalaista. Niiden ylapuoli on musta, sinimusta tai tummanharmaa, alapuolella on myos valkoista, niilla on siipimaiset, varsin liikkuvat, ruumiinkokoon nahden erittain pitkat kylkievat (kolmasosan ruumiin pituudesta) seka pyoreampi ja tuhdimpi ulkomuoto kuin virtaviivaisilla sukulaisillaan. Myos pyrsto on keskiosaa leveampi ja se on notkea ja voimakas. Selkaeva on vain pieni tynka. Painoa niille kertyy keskimaarin 25?48 tonnia ja pituus vaihtelee 12?18
[2]
metrin valilla. Kuten monilla muillakin valailla, naaras on urosta suurempi.
Ryhavalailla on ihossaan niin kutsuttuja ektoparasiiteja, eli elaimia, jotka kiinnittyvat ihoon valiaikaisesti (kuten nahkiaiset) tai pysyvasti (merirokot). Vatsapuolella ja kuonossa niilla on myos paljon poimuja. Suuta reunustavissa kyhmyissa on herkkia
tuntokarvoja
. Ryhavalaalla on kaksiosainen hengitysaukko.
Ryhavalas esiintyy kaikilla maailman valtamerilla. Nykyisin kanta on vahvin
Atlantin
lansiosissa. Ryhavalas viettaa kesat viileammissa vesissa korkeammilla leveysasteilla ja lisaantyy talvisin trooppisilla ja subtrooppisilla vesilla. Poikkeuksena on kanta
Arabianmerella
, joka pysyy trooppisilla vesilla vuoden ympari. Laji puuttuu
Valimeren
itaosista.
Ryhavalas ui noin 25 000 kilometria vuodessa edestakaisin, 5 000 kilometria keskimaarin lisaantymis- ja ruuanetsintaseutujensa valilla. Reitit ovat saannollisia, eivatka valaat yleensa seikkaile. Aikaisempi ennatys, 6 000 kilometria, rikkoutui, kun amerikkalaiset valtameritutkijat tekivat
DNA-testin
valaalle, jonka huomasivat
Madagaskarilla
. Valas oli lahtenyt
Brasiliasta
ja oli uinut 10 000 kilometrin matkan, mutta tutkijat eivat viela tieda syyta talle kaytokselle.
[3]
Pohjois-Atlantin itaosassa valaat vaeltavat kesaisin pitkin Norjan rannikkoa pohjoiseen ja palaavat syksylla takaisin trooppisille alueille. Ryhavalaita harhautuu joskus myos
Itamerelle
.
[4]
Suomen vesilla ryhavalas on tavattu varmuudella kolme kertaa. Vuonna 1978 ”Valpuri”-valas seikkaili Itamerella yli puoli vuotta, kunnes se kuoli talvella ilmeisesti nalkaan.
[5]
[6]
Peramerella tehtiin
ryhavalashavainto kesalla 2006
.
[7]
Tama ”Veetiksi” kutsuttu nuori yksilo loydettiin lopulta kuolleena
Riianlahdelta
sen tormattya alukseen.
[7]
Toukokuussa 2018 nahtiin ”Lotaksi” nimetty ryhavalas
Merenkurkussa
ja
Rauman
edustalla.
[8]
Ryhavalas nayttaa hyppytaitojaan.
Ryhavalaat ovat kuuluja pitkista, jopa 8 000 kilometria kasittavista ruoka- ja lisaantymisvaelluksistaan. Trooppisilla ja lampimilla lisaantymisalueilla urokset ottavat toisistaan mittaa monella eri tavalla: laulamalla, uhkailueleilla, pelotteluaanilla, pienimuotoisilla takaa-ajoilla ja jopa laiskimalla evilla ja pyrstoilla toisiaan. Ne saattavat myos jopa puskea ja tonia kuonoillaan ja ponnahtaa ilmaan hypatakseen sielta toisen uroksen paalle. Kiihkean, parikin kuukautta kestavan lisaantymisvaiheen aikana valaat eivat ruokaile. Ne ovatkin tata ennen varastoineet rasvaa elimistoihinsa, tosin niilla on erittain paksu ihonalainen rasvakerros jo omasta takaa.
Emo imettaa 4?5 metrista poikastaan vahintaan puolen vuoden ajan. Naaras saattaa olla yhta aikaa tiineena ja nuoren poikasen emo. Ryhavalaat eivat ole yksiavioisia, eli parittelukumppanit vaihtelevat.
Ryhavalaat tekevat pitkia ruokavaelluksia kylmavetisille alueille etelaan. Pintavedesta ne pyytavat paaasiassa
krilleja
tai
kalaparvia
mutta myos pienelainplanktonia. Kuten muutkin uurteisvalaat, ryhavalas ui kita avoinna pienelainparven lapi, sulkee sitten suunsa ja painaa kielensa vasten kitalakea siiviloiden veden pois pitkien
hetuloidensa
lapi, seuloen samalla ravinnon talteen. Se laajentaa muidenkin uurteisvalaiden tapaan kitaansa kurkun uurteiden avulla. Ryhavalaat voivat kalastaa myos ilmakuplaverkon avulla saalista; talloin ne uivat parven alapuolelle ja puhaltavat ilmaa ulos. Tama hataannyttaa kalat ja nain kuplaverkon keskelle keraantyy runsaammin ravintoelaimia, jotka valas sitten pintaan noustessaan hotkaisee suuhunsa.
Ihminen on huomattavasti vaikuttanut kaikkien ryhavalaskantojen pienenemiseen. On arvioitu, etta valaanpyynti havitti jopa 90 prosenttia ryhavalaskannasta.
[2]
Viela 1800-luvulla maailman merissa eli 100 000 ryhavalasta, mutta pian taman jalkeen ne pyydystettiin lahes sukupuuttoon. Pelkastaan vuosien 1905 ja 1965 valilla tapettiin noin 168 000 ryhavalasta. Jo 1960-luvun alussa kokonaismaara oli pienentynyt alle 10 000 yksiloon. Laji rauhoitettiin vuonna 1966. Kannat ovat siita pitaen kasvaneet 4?9 prosentin vuosivauhtia nykyiseen noin 25 000 yksiloon. Ihmisen lisaantynyt toiminta rannikkovesilla seka monen kilometrin mittaiset kalaverkot aiheuttavat ryhavalaille merkittavaa haittaa. Lisaksi merien aanisaasteen lisaantyminen hairitsee valaiden keskinaista yhteydenpitoa ja suunnistamista, mika on niille erittain vakava uhka.
Ryhavalaista vain urokset laulavat ja nekin vain lisaantymisaikaan. Talloin yhtamittaista laulantaa saattaa kestaa jopa vuorokauden ajan, mutta yleensa yksittainen laulu kestaa 5?40 minuuttia. Aikoinaan merenkavijat luulivat tata
merenneidon
tai aaveen lauluksi.
Laulut koostuvat savelkorkeudeltaan vaihtelevista ulinoista, viserryksista, murahduksista ja voihkaisuista. Koska laulut ovat monimutkaisia, niiden arvellaan vahvasti sisaltavan runsaasti muutakin informaatiota kuin vain lisaantymiseen liittyvia viesteja. On jopa esitetty, etta niissa olisi mukana aikaisempien sukupolvien historiaa, jota siirretaan nuorille yksiloille.
Toisaalta seka urokset, naaraat etta poikaset aantelevat esimerkiksi varoitustarkoituksessa, ilmaistakseen lasnaolonsa toisille valaille ja kutsuakseen toisiaan koolle.
Ryhavalaiden laulua on aanitetty runsaasti CD-aanilevyille ja Norjassa laulantaa esitetaan jopa radioasemilla.
Elokuva
Star Trek IV: kotiinpaluu
rakentuu pitkalti ryhavalaiden ymparille; valaslaji on havinnyt ja sita etsimaan tulee voimakas ja vihamielinen muukalaislaji.
- Cajander, Veli-Risto et al:
Maailman luonto: nisakkaat 1
. Porvoo: WSOY, 1998.
ISBN 951-35-6493-2
.
- Jaaskelainen, Seija; Poyhonen, Otto & Pitkanen, Anneli (toim.):
Elainten maailma ? Meret
. Italia: Valitut Palat, 1993.
ISBN 951-8933-97-9
.
- ↑
Reilly, S.B., Bannister, J.L., Best, P.B., Brown, M., Brownell Jr., R.L., Butterworth, D.S., Clapham, P.J., Cooke, J., Donovan, G.P., Urban, J. & Zerbini, A.N.:
Megaptera novaeangliae
IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2
. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.8.2014.
(englanniksi)
- ↑
a
b
Humpback Whale Facts
WhaleFacts.org. Viitattu 26.5.2017.
(englanniksi)
- ↑
Ryhavalas teki uintiennatyksen
Helsingin Sanomat
. 13.10.2010. Viitattu 13.10.2010.
- ↑
Siivonen, Lauri:
Pohjolan nisakkaat
. Otava, 1974.
ISBN 951-1-01443-9
.
- ↑
Haukkovaara, Olli:
Suomen ja pohjoisen Itameren valaat
7.4.1997. Nisakasverkko-postituslista ja uutisryhma.
Arkistoitu
14.1.2012. Viitattu 6.1.2011.
[
vanhentunut linkki
]
- ↑
Suhonen, Laura: Perameren ryhavalas saattaa selvita.
Suomen Luonto
, 2006, nro 8, s. 17. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑
a
b
Halkka, Antti: Korppoon delfiinien visiitti jai lyhyeksi.
Suomen Luonto
, 2006, nro 12, s. 12. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑
Joensuu, Jenni:
Lansi-Suomen merivartiosto irrotti lohirysassa kiinni olleen ryhavalaan Rauman edustalla
Yle Uutiset
. 15.5.2018. Viitattu 14.10.2018.
|
|---|
| | Megaptera novaeangliae
| |
|---|
| | Balaena novaeangliae
| |
|---|
|