|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Route 66
,
U.S. Route 66
oli tunnettu valtatie
Yhdysvalloissa
. 11. marraskuuta 1926 perustettu Valtatie 66 oli yksi alkuperaisia liittovaltion valtateita, vaikka kyltit pystytettiin vasta seuraavana vuonna. Se kulki alun pitaen
Chicagosta
,
Illinoisista
Missourin
,
Kansasin
,
Oklahoman
,
Texasin
,
New Mexicon
ja
Arizonan
lapi paattyen
Santa Monican
hiekkarannoille
Kaliforniaan
. Reitin kokonaispituus oli 2 448 mailia (3 940 km).
Maalaus tiessa entisen Route 66:n varrella
Route 66 oli tarkea vaellusreitti lanteen ja vahvisti reitin varrella olleiden yhdyskuntien taloutta. Maantie toi vaurautta, ja ihmiset olivat valmiita taistelemaan tien puolesta
Interstate Highway Systemin
kayttoonoton yhteydessa. Route 66 lakkautettiin virallisesti vuonna 1985. Talloin paatettiin ettei tiella enaa ollut merkitysta, koska Interstate Highway System oli korvannut sen. Tiesta loytyy viela osia nimella Historic Route 66. Maisemareitti kiemurtelee eri osavaltioissa Chicagosta Santa Monicaan. Tama jo osin kaytosta poistettu reitti on merkitty uudelleen karttoihin talla uudella nimella.
Vanha
neonvalo
Route 66:n varrelta
Tien puolesta puhui
Cyrus Avery
jo vuonna 1923, kun ensimmaiset puheet kansallisesta valtatiejarjestelmasta alkoivat. Route 66 perustettiin 1927 yhtena alkuperaisista
U.S. Highway
-teista, vaikkei sita oltu kokonaan paallystetty ennen vuotta 1938. Averylla sanotaan olleen paahanpinttyma siita, etta tien numeron piti olla ”pyorea”. Han olikin ehdottanut tien numeroksi 60. Tasta numerosta syntyi kuitenkin kiistaa erityisesti
Kentuckyn
edustajien taholta. He vaativat
Virginian
Virginia Beachin
ja Kalifornian
Los Angelesin
valisen tien numeroksi US 60. Vaittelyn jalkeen Avery tyytyi nykyiseen numeroon, joka oli vapaana, koska han mielsi numeron helpoksi muistaa ja lausua.
Kun tiejarjestelma oli lopulta virallistettu, Avery perusti U.S. Highway 66 Associationin. Jarjeston tehtavana oli edistaa reitin paallystamista koko matkalta seka edistaa tien kayttoa. Vuonna 1928 vastaperustettu yhdistys teki ensimmaisen julkisuustempauksensa: maratonkilpailun Los Angelesista
New York Cityyn
. Kilpailun reitti Los Angelesista Chicagoon oli Route 66. Tempaus onnistui: useat julkisuuden henkilot, kuten
Will Rogers
, tervehtivat juoksijoita reitin varrella. Yhdistys jatkoi toimintaansa reitin varrella olevien yritysten aanitorvena kunnes se lakkautettiin vuonna 1976.
Reitin liikennemaarat kasvoivat nopeasti, koska se kulki suotuisan maaston lapi. Suuri osa maastosta oli kaytannossa aivan tasaista, mika lisasikin rahtiliikennetta osuudella. Suuri kuivuus 1930-luvulla Kansasissa ja Teksasissa ajoi monen maanviljelijaperheen hakemaan toita Kaliforniasta. Route 66 oli naiden ihmisten paaasiallinen kulkuvayla ja heita kutsuttiin alentavasti nimella ”Okies”.
Suuren laman
aikana valtatie helpotti sen varrella olevien yhdyskuntien tilannetta. Reitti kulki useiden pikkukaupunkien lapi ja liikenteen kasvaessa auttoi synnyttamaan monia pienia perheyrityksia, lahinna huoltamoita, baareja ja motelleja valtatien varrelle.
Route 66 oli ensimmainen kokonaan paallystetty valtatie vuonna 1938. Valtatie oli monin paikoin hyvin vaarallinen, useampi kohta saikin lisanimen ”Bloody 66”. Tieta parannettiin jatkuvasti ja useita vaarallisia kaarteita poistettiin. Kuitenkin eras osuus Arizonan ”Black Mountainsin” lapi oli niin mutkainen ja jyrkka, etta monet kulkijat palkkasivat paikallisia alkuaikoina ajamaan kulkuneuvonsa osuuden lapi. Osuus sailyi vuoteen 1953 saakka. Tastakin huolimatta Route 66 oli hyvin suosittu.
Toisen maailmansodan
aikana Kalifornian sotateollisuus veti lisaa vakea lanteen. Route 66, joka jo muutenkin oli suosittu ja kokonaan asfaltoitu, muodostui paavaylaksi ja toimitti myos sotamateriaalia itaan.
Fort Leonard Wood
, Missourissa oli lahella valtatieta, joka siksi paikallisesti paranneltiin kaksivaylaiseksi sotilasliikenteen tarpeita vastaavaksi.
Route 66 Oatmanissa Arizonassa.
1950-luvulla Route 66:sta tuli Los Angelesiin suuntaavien lomailijoiden paareitti. Reitti kulki Arizonan Painted Desertin lapi ja lahelta
Grand Canyonia
. Matkailun nopea kasvu antoi sysayksen kaikenlaisille tienvarsinahtavyyksille kuten tiipiin-muotoisille motelleille, jaatelokojuille, intiaanitoiden myyntikojuille ja kaarmefarmeille.
Meramec Caverns
St. Louisin
, (Missouri) lahella alkoi mainostaa itseaan ”
Jesse Jamesin
piilopaikkana”.
Big Texan
mainosti 72 unssin (noin 2 kiloa) pihviannosta ilmaiseksi, jos sen pystyi syomaan tunnissa. Tasta alkoi myos
pikaruokakulttuuri
:
Red's Giant Hamburgers
Springfieldissa
Missourissa oli ensimmainen
drive-thru
-ravintola.
Neljaa osuutta muutettiin ratkaisevasti 1930-luvulla. Vuonna 1930 siirrettiin osuutta Illinoisissa
Springfieldista
St. Louisiin idemmaksi paikkaan, jossa nyt kulkee
Interstate 55
. Reitti St. Louisista Missourin
Gray Summitiin
kulki ensin Market Streetia ja Manchester Roadia. Suunnitelmissa oli siirtaa reitti Watson Roadille (nykyinen Missouri State Highway 366), mutta Watson Road ei ollut viela valmistunut silloin.
U.S. 66 kaantyi pohjoiseen,
Calumetiin
Oklahomaan ja jatkoi sitten
Gearyyn
Kansasiin. Vuonna 1933 rakennettiin
oikoreitti
, joka ohitti seka Calumet’n etta Gearyn lyhentaen matkaa useilla maileilla.
New Mexicon
alueella rakennettiin oikoreitti vuonna 1937
Santa Rosasta
Lagunaan
. Tama saasti matkailijoille noin neljan tunnin ajomatkan. Edella mainittujen lisaksi rakennettiin useita ohitusteita joidenkin
taajamien
kohdalle. Naista mainittakoon Springfield, St. Louis,
Joplin
ja
Oklahoma City
.
Route 66:n kuolinisku tuli vuonna 1956 kun presidentti
Dwight Eisenhower
allekirjoitti uuden Interstate Highway Act -lain. Euroopassa taistellut Eisenhower oli ollut hyvin vaikuttunut Saksan
Autobahneista
. Eisenhower visioi vastaavanlaisen suuren ajonopeuden sallivan tieverkoston Yhdysvaltoihin.
Koko 60-vuotisen olemassaolonsa aikana Route 66 oli jatkuvan muutoksen kohteena. Tienrakennustaidon edistyessa oli insinoorien tavoitteena yha suoremmat yhteydet kaupunkien valille. Route 66 oli jo suurimmalta osaltaan laajennettu kaksikaistaiseksi.
Kun U.S. 66 lopulta suljettiin, ei sita korvannut vain yksi vaihtoehtoinen reitti. Interstate 55 valitti liikenteen Chicagosta St. Louisiin.
Interstate 44
jatkoi Oklahoma Cityyn.
Interstate 40
otti valtaosan, korvaten vanhan tien
Barstowiin
, Kaliforniaan.
Interstate 15
jatkoi
San Bernardinoon
ja lopulta
Interstate 10
Santa Monicaan, Tyynenmeren rannikolle.
Kun maantien kaytto loppui, osia siita kaytettiin eri tavoin paikallisesti. Monessa kaupungissa se muodosti kauppaliiketien, joka liittyi
moottoritiehen
. Joitakin osia kaytettiin paikallisteina tai yksityisteina ja osia hylattiin taysin. Kuitenkin noin 80 prosenttia on viela ajettavassa kunnossa ja huolellisella reittisuunnittelulla voi ajaa melkein kokonaan alkuperaista reittia. Numero 66 on sailytetty useissa paikallisteiden nimissa.
Historic Route 66 -kyltti
Vuonna 1990 Route 66 -yhdistyksia perustettiin seka Arizonaan etta Missouriin. Samana vuonna Missourin osavaltio nimesi Route 66:n State Historic Routeksi. Ensimmainen Historic Route 66 -merkki pystytettiin Kearney Streetille Springfieldiin, Missouriin. Vastaavanlaiset merkit linjaavat osan 3860 km pitkasta reitista.
Route 66 on ikuistettu kirjallisuuteen, musiikkiin ja televisio-ohjelmiin.
- Vuonna 1940 kalifornialainen kirjailija
John Steinbeck
julkaisi
Vihan hedelmat
-kirjan, joka oli romaani lanteen matkaavista oklahomalaisista maanviljelijoista. Han viittaa kirjassaan Route 66:iin teiden aitina (
Mother Road
). Kirja voitti
Pulitzer
-palkinnon ja tie sai entista enemman julkisuutta.
- Vuonna 1946 jazz-saveltaja ja pianisti
Bobby Troup
kirjoitti tunnetuimman teoksensa,
Route 66
, ajettuaan itse reitin Kaliforniaan. Kappaleen nimen keksi Troupen ensimmaisen vaimo Cynthia, joka oli ollut mukana automatkalla. Han esitteli kappaleensa
Nat King Colelle
, joka sai siita eraan suurimmista hiteistaan. Laulusta on tullut hitti myos
Chuck Berrylle
ja sen ovat levyttaneet myos monet tunnetut artistit, kuten
The Rolling Stones
,
Depeche Mode
ja
Manhattan Transfer
. Suomalaisista artisteista
M. A. Numminen
on esittanyt kappaleen nimelta ”Route 66”.
Jussi Raittinen
levytti vuonna 1975 kappaleesta suomenkielisen version ”Valtatie 66”, joka ei tosin kerro Route 66:sta vaan Suomen
Kantatie 66
:sta (
Orivesi
?
Lapua
). Samaisen kappaleen on levyttanyt myos
Sami Saari
Vapaa-levylleen, vuonna 2009.
- Tie antoi nimensa myos suositulle TV-sarjalle
Route 66
. Sarjaa tuotti
CBS
vuodesta 1960 vuoteen 1964. Sarjan paahenkilot
Martin Milner
ja
George Maharis
olivat ”Tod” ja ”Buzz”, kaksi nuorukaista, jotka ajelivat
Corvettellaan
etsien seikkailuja valtatielta. Todellisuudessa sarjassa ei liikuttu oikean Route 66:n reittia edes fiktiivisesti, saati kuvauksissa. Tekijanoikeussyista tuotantoyhtio luopui ajatuksesta kayttaa sarjan tunnusmusiikkina Bobby Troupin kuuluisaa savellysta, vaan sarjaan teki oman savellyksen
Nelson Riddle
. Riddlen pianoriffeissa voi kuulla lainauksen Troupilta.
- Tie esiintyy yhdysvaltalaisessa vuoden 2001 kauhuelokuvassa
Route 666
.
- Autot
-elokuvassa mainitaan tie 66, joka oli korvattu
Interstate 40
-tiella.
- Overwatch
-videopelissa esiintyy kartta nimelta "Route 66".
Vuosien varrella, U.S. Highway 66 on saanut monia lisanimia:
- The Great Diagonal Way — Tie oli ainoita vinosti kulkevia teita kartalla.
- The Main Street of America — Kannatusyhdistyksen kampanjalausekkeita.
- The Mother Road — John Steinbeckin kutsumana.
- The Will Rogers Highway — ”Virallinen” yhdistyksen kutsumanimi vuodelta 1952.
- Arizona Highways
(July, 1981). Koko numero kertoo Route 66:sta.
- Freeth, Nick.
Route 66
. St. Paul, Minnesota: MBI Publishing, 2001.
ISBN 0-7603-0864-0
- Scott, Quinta and Kelly, Susan Croce.
Route 66: A Highway and Its People
. Norman, Oklahoma: University of Oklahoma Press, 1988.
ISBN 0-8061-2291-9
- Rittenhouse, Jack D.
A Guide Book to Highway 66
. Albuquerque, New Mexico: University of New Mexico Press, 1989 (reprint of 1946 book).
ISBN 0-8263-1148-2
- Schneider, Jill.
Route 66 Across New Mexico: A Wanderer's Guide
. Albuquerque: University of New Mexico Press, 1991.
ISBN 0-8263-1280-2
- Walls, Michael.
Route 66: The Mother Road
. New York: St. Martin's Press, 2001.
ISBN 0-312-28167-6