Route 66

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Route 66
Will Rogers Highway
Maa   Yhdysvallat ( Kalifornia , Arizona , New Mexico , Texas , Oklahoma , Kansas , Missouri , Illinois )
Pituus 3 940 km
Alkupiste Santa Monica , Kalifornia
Paatepiste Chicago , Illinois (3 940 km)
Muodostettu 26. marraskuuta 1926
Lakkautettu 26. kesakuuta 1985

Route 66 , U.S. Route 66 oli tunnettu valtatie Yhdysvalloissa . 11. marraskuuta 1926 perustettu Valtatie 66 oli yksi alkuperaisia liittovaltion valtateita, vaikka kyltit pystytettiin vasta seuraavana vuonna. Se kulki alun pitaen Chicagosta , Illinoisista Missourin , Kansasin , Oklahoman , Texasin , New Mexicon ja Arizonan lapi paattyen Santa Monican hiekkarannoille Kaliforniaan . Reitin kokonaispituus oli 2 448 mailia (3 940 km).

Maalaus tiessa entisen Route 66:n varrella

Route 66 oli tarkea vaellusreitti lanteen ja vahvisti reitin varrella olleiden yhdyskuntien taloutta. Maantie toi vaurautta, ja ihmiset olivat valmiita taistelemaan tien puolesta Interstate Highway Systemin kayttoonoton yhteydessa. Route 66 lakkautettiin virallisesti vuonna 1985. Talloin paatettiin ettei tiella enaa ollut merkitysta, koska Interstate Highway System oli korvannut sen. Tiesta loytyy viela osia nimella Historic Route 66. Maisemareitti kiemurtelee eri osavaltioissa Chicagosta Santa Monicaan. Tama jo osin kaytosta poistettu reitti on merkitty uudelleen karttoihin talla uudella nimella.

Valtatien historiaa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Synty ja nousu

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Vanha neonvalo Route 66:n varrelta

Tien puolesta puhui Cyrus Avery jo vuonna 1923, kun ensimmaiset puheet kansallisesta valtatiejarjestelmasta alkoivat. Route 66 perustettiin 1927 yhtena alkuperaisista U.S. Highway -teista, vaikkei sita oltu kokonaan paallystetty ennen vuotta 1938. Averylla sanotaan olleen paahanpinttyma siita, etta tien numeron piti olla ”pyorea”. Han olikin ehdottanut tien numeroksi 60. Tasta numerosta syntyi kuitenkin kiistaa erityisesti Kentuckyn edustajien taholta. He vaativat Virginian Virginia Beachin ja Kalifornian Los Angelesin valisen tien numeroksi US 60. Vaittelyn jalkeen Avery tyytyi nykyiseen numeroon, joka oli vapaana, koska han mielsi numeron helpoksi muistaa ja lausua.

Kun tiejarjestelma oli lopulta virallistettu, Avery perusti U.S. Highway 66 Associationin. Jarjeston tehtavana oli edistaa reitin paallystamista koko matkalta seka edistaa tien kayttoa. Vuonna 1928 vastaperustettu yhdistys teki ensimmaisen julkisuustempauksensa: maratonkilpailun Los Angelesista New York Cityyn . Kilpailun reitti Los Angelesista Chicagoon oli Route 66. Tempaus onnistui: useat julkisuuden henkilot, kuten Will Rogers , tervehtivat juoksijoita reitin varrella. Yhdistys jatkoi toimintaansa reitin varrella olevien yritysten aanitorvena kunnes se lakkautettiin vuonna 1976.

Reitin liikennemaarat kasvoivat nopeasti, koska se kulki suotuisan maaston lapi. Suuri osa maastosta oli kaytannossa aivan tasaista, mika lisasikin rahtiliikennetta osuudella. Suuri kuivuus 1930-luvulla Kansasissa ja Teksasissa ajoi monen maanviljelijaperheen hakemaan toita Kaliforniasta. Route 66 oli naiden ihmisten paaasiallinen kulkuvayla ja heita kutsuttiin alentavasti nimella ”Okies”. Suuren laman aikana valtatie helpotti sen varrella olevien yhdyskuntien tilannetta. Reitti kulki useiden pikkukaupunkien lapi ja liikenteen kasvaessa auttoi synnyttamaan monia pienia perheyrityksia, lahinna huoltamoita, baareja ja motelleja valtatien varrelle.

Route 66 oli ensimmainen kokonaan paallystetty valtatie vuonna 1938. Valtatie oli monin paikoin hyvin vaarallinen, useampi kohta saikin lisanimen ”Bloody 66”. Tieta parannettiin jatkuvasti ja useita vaarallisia kaarteita poistettiin. Kuitenkin eras osuus Arizonan ”Black Mountainsin” lapi oli niin mutkainen ja jyrkka, etta monet kulkijat palkkasivat paikallisia alkuaikoina ajamaan kulkuneuvonsa osuuden lapi. Osuus sailyi vuoteen 1953 saakka. Tastakin huolimatta Route 66 oli hyvin suosittu.

Toisen maailmansodan aikana Kalifornian sotateollisuus veti lisaa vakea lanteen. Route 66, joka jo muutenkin oli suosittu ja kokonaan asfaltoitu, muodostui paavaylaksi ja toimitti myos sotamateriaalia itaan. Fort Leonard Wood , Missourissa oli lahella valtatieta, joka siksi paikallisesti paranneltiin kaksivaylaiseksi sotilasliikenteen tarpeita vastaavaksi.

Route 66 Oatmanissa Arizonassa.

1950-luvulla Route 66:sta tuli Los Angelesiin suuntaavien lomailijoiden paareitti. Reitti kulki Arizonan Painted Desertin lapi ja lahelta Grand Canyonia . Matkailun nopea kasvu antoi sysayksen kaikenlaisille tienvarsinahtavyyksille kuten tiipiin-muotoisille motelleille, jaatelokojuille, intiaanitoiden myyntikojuille ja kaarmefarmeille. Meramec Caverns St. Louisin , (Missouri) lahella alkoi mainostaa itseaan ” Jesse Jamesin piilopaikkana”. Big Texan mainosti 72 unssin (noin 2 kiloa) pihviannosta ilmaiseksi, jos sen pystyi syomaan tunnissa. Tasta alkoi myos pikaruokakulttuuri : Red's Giant Hamburgers Springfieldissa Missourissa oli ensimmainen drive-thru -ravintola.

Reitin muutoksia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Neljaa osuutta muutettiin ratkaisevasti 1930-luvulla. Vuonna 1930 siirrettiin osuutta Illinoisissa Springfieldista St. Louisiin idemmaksi paikkaan, jossa nyt kulkee Interstate 55 . Reitti St. Louisista Missourin Gray Summitiin kulki ensin Market Streetia ja Manchester Roadia. Suunnitelmissa oli siirtaa reitti Watson Roadille (nykyinen Missouri State Highway 366), mutta Watson Road ei ollut viela valmistunut silloin.

U.S. 66 kaantyi pohjoiseen, Calumetiin Oklahomaan ja jatkoi sitten Gearyyn Kansasiin. Vuonna 1933 rakennettiin oikoreitti , joka ohitti seka Calumet’n etta Gearyn lyhentaen matkaa useilla maileilla. New Mexicon alueella rakennettiin oikoreitti vuonna 1937 Santa Rosasta Lagunaan . Tama saasti matkailijoille noin neljan tunnin ajomatkan. Edella mainittujen lisaksi rakennettiin useita ohitusteita joidenkin taajamien kohdalle. Naista mainittakoon Springfield, St. Louis, Joplin ja Oklahoma City .

Route 66:n kuolinisku tuli vuonna 1956 kun presidentti Dwight Eisenhower allekirjoitti uuden Interstate Highway Act -lain. Euroopassa taistellut Eisenhower oli ollut hyvin vaikuttunut Saksan Autobahneista . Eisenhower visioi vastaavanlaisen suuren ajonopeuden sallivan tieverkoston Yhdysvaltoihin.

Koko 60-vuotisen olemassaolonsa aikana Route 66 oli jatkuvan muutoksen kohteena. Tienrakennustaidon edistyessa oli insinoorien tavoitteena yha suoremmat yhteydet kaupunkien valille. Route 66 oli jo suurimmalta osaltaan laajennettu kaksikaistaiseksi.

Kun U.S. 66 lopulta suljettiin, ei sita korvannut vain yksi vaihtoehtoinen reitti. Interstate 55 valitti liikenteen Chicagosta St. Louisiin. Interstate 44 jatkoi Oklahoma Cityyn. Interstate 40 otti valtaosan, korvaten vanhan tien Barstowiin , Kaliforniaan. Interstate 15 jatkoi San Bernardinoon ja lopulta Interstate 10 Santa Monicaan, Tyynenmeren rannikolle.

Lakkautuksen jalkeen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kun maantien kaytto loppui, osia siita kaytettiin eri tavoin paikallisesti. Monessa kaupungissa se muodosti kauppaliiketien, joka liittyi moottoritiehen . Joitakin osia kaytettiin paikallisteina tai yksityisteina ja osia hylattiin taysin. Kuitenkin noin 80 prosenttia on viela ajettavassa kunnossa ja huolellisella reittisuunnittelulla voi ajaa melkein kokonaan alkuperaista reittia. Numero 66 on sailytetty useissa paikallisteiden nimissa.

Historic Route 66 -kyltti

Vuonna 1990 Route 66 -yhdistyksia perustettiin seka Arizonaan etta Missouriin. Samana vuonna Missourin osavaltio nimesi Route 66:n State Historic Routeksi. Ensimmainen Historic Route 66 -merkki pystytettiin Kearney Streetille Springfieldiin, Missouriin. Vastaavanlaiset merkit linjaavat osan 3860 km pitkasta reitista.

Amerikkalainen popkulttuuri

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Route 66 on ikuistettu kirjallisuuteen, musiikkiin ja televisio-ohjelmiin.

  • Vuonna 1940 kalifornialainen kirjailija John Steinbeck julkaisi Vihan hedelmat -kirjan, joka oli romaani lanteen matkaavista oklahomalaisista maanviljelijoista. Han viittaa kirjassaan Route 66:iin teiden aitina ( Mother Road ). Kirja voitti Pulitzer -palkinnon ja tie sai entista enemman julkisuutta.
  • Tie antoi nimensa myos suositulle TV-sarjalle Route 66 . Sarjaa tuotti CBS vuodesta 1960 vuoteen 1964. Sarjan paahenkilot Martin Milner ja George Maharis olivat ”Tod” ja ”Buzz”, kaksi nuorukaista, jotka ajelivat Corvettellaan etsien seikkailuja valtatielta. Todellisuudessa sarjassa ei liikuttu oikean Route 66:n reittia edes fiktiivisesti, saati kuvauksissa. Tekijanoikeussyista tuotantoyhtio luopui ajatuksesta kayttaa sarjan tunnusmusiikkina Bobby Troupin kuuluisaa savellysta, vaan sarjaan teki oman savellyksen Nelson Riddle . Riddlen pianoriffeissa voi kuulla lainauksen Troupilta.
  • Tie esiintyy yhdysvaltalaisessa vuoden 2001 kauhuelokuvassa Route 666 .

Vuosien varrella, U.S. Highway 66 on saanut monia lisanimia:

  1. The Great Diagonal Way — Tie oli ainoita vinosti kulkevia teita kartalla.
  2. The Main Street of America — Kannatusyhdistyksen kampanjalausekkeita.
  3. The Mother Road — John Steinbeckin kutsumana.
  4. The Will Rogers Highway — ”Virallinen” yhdistyksen kutsumanimi vuodelta 1952.

Entisia osia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Korvaavat tiet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Arizona Highways (July, 1981). Koko numero kertoo Route 66:sta.
  • Freeth, Nick. Route 66 . St. Paul, Minnesota: MBI Publishing, 2001. ISBN 0-7603-0864-0
  • Scott, Quinta and Kelly, Susan Croce. Route 66: A Highway and Its People . Norman, Oklahoma: University of Oklahoma Press, 1988. ISBN 0-8061-2291-9
  • Rittenhouse, Jack D. A Guide Book to Highway 66 . Albuquerque, New Mexico: University of New Mexico Press, 1989 (reprint of 1946 book). ISBN 0-8263-1148-2
  • Schneider, Jill. Route 66 Across New Mexico: A Wanderer's Guide . Albuquerque: University of New Mexico Press, 1991. ISBN 0-8263-1280-2
  • Walls, Michael. Route 66: The Mother Road . New York: St. Martin's Press, 2001. ISBN 0-312-28167-6

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]