Rooman ryosto
oli
kesakuussa
455
kaksi viikkoa kestanyt
Rooman
kaupungin miehitys ja ryosto, jonka suorittivat
vandaalit
kuninkaansa
Geiserikin
johdolla.
[1]
Taman ryoston on sanottu olleen Roomalle tuhoisampi kuin
visigoottien
suorittama
vuoden 410 Rooman ryosto
, jonka varjoon se on jaanyt. Vandaalien hyokkays oli seurausta
Petronius Maximuksen
julistautumisesta
Rooman keisariksi
.
Geiserikin johtamat vandaalit olivat valloittaneet paaosan
Lansi-Roomalle
kuuluneesta
Pohjois-Afrikasta
vuosina 429?439 ja perustaneet sinne
kuningaskunnan
, jonka paakaupunkina oli
Karthago
. Koska viljantoimitukset Afrikasta olivat elintarkeita
Italialle
eika vandaaleja saatu lyotya takaisin, oli Lansi-Rooman keisari
Valentinianus III
joutunut tunnustamaan vandaalikuningaskunnan ja solmimaan sen kanssa liittosuhteen. Yhteistyon merkiksi Valentinianuksen nelivuotias tytar
Eudocia
kihlattiin 440-luvun alussa kuningas Geiserikin pojan
Hunerikin
kanssa, mutta Eudocia jai perheensa luo, kunnes olisi tarpeeksi vanha solmimaan avioliiton.
[2]
Keisari Valentinianus murhattiin maaliskuussa 455, ja murhasalaliittoa johtanut senaattori Petronius Maximus julistautui uudeksi keisariksi. Vahvistaakseen asemaansa Petronius Maximus pakotti Valentinianuksen lesken, keisarinna
Licinia Eudoxian
, menemaan naimisiin kanssaan, ja Valentinianuksen tytar Eudocia naitettiin samalla Petronius Maximuksen pojalle
Palladiukselle
. Talloin Eudoxia ja Eudocia tiettavasti pyysivat Geiserikilta apua paastakseen eroon vallananastajasta. Geiserik oli valmis lahtemaan sotaan, silla hanen poikansa ja Eudocian valinen avioliittosopimus oli petetty ja hanen sukunsa oli samalla menettanyt vaikutusvaltansa Rooman keisariperheeseen seka tuleviin keisarivalintoihin.
[2]
[3]
Geiserikia myos houkutteli mahdollisuus ryostelyyn.
[3]
Lisaksi han aikoi kostaa roomalaisten
kolmannessa puunilaissodassa
suorittaman
Karthagon havityksen
.
[4]
Geiserikin varustama vandaalien laivasto kukisti Rooman laivaston ja rantautui
Ostiaan
Rooman lahelle. Paavi
Leo I Suuri
kiiruhti vandaaleja vastaan ja sai Geiserikin lupaamaan, etta Rooman asukkaita ei vahingoitettaisi eika kaupunkia tuhottaisi.
[4]
Rooman kauhistuneet asukkaat yrittivat puolestaan pelastaa kaupunkinsa hankkiutumalla eroon keisari Petronius Maximuksesta, joka syrjaytettiin kansannousulla ja surmattiin 31. toukokuuta kivittamalla tai repimalla kappaleiksi.
[3]
[5]
[2]
Geiserikin johtamat vandaalit tunkeutuivat Roomaan kaksi paivaa myohemmin, 2. kesakuuta, kohtaamatta juurikaan vastarintaa.
[4]
[3]
Vandaalit ryostelivat ja havittivat Roomaa kahden viikon ajan.
Palatium
-kukkulan keisarillisten palatsien kaikki aarteet ja jalometallit ryostettiin.
Capitoliumilla
sijainneesta
Juppiterin temppelista
irrotettiin jopa sen
pronssinen
katto, koska se oli paallystetty
kullalla
.
[2]
[3]
Forum Romanumilta
vietiin patsaita.
[4]
Myos monia kirkkoja ryostettiin.
Tituksen
aikana
vallatusta Jerusalemista
Roomaan tuotu ryostosaalis paatyi sekin vandaaleille.
[3]
Kaupunki havitettiin huomattavasti pahemmin kuin vuoden 410 ryostossa.
[2]
Lahtiessaan paluumatkalle vandaalit tayttivat laivansa Roomasta ryostetylla kullalla ja muilla arvoesineilla. Tuhansia Rooman asukkaita vangittiin ja vietiin orjiksi.
[2]
Ylhaissaatyisia roomalaisia vangittiin myos lunnaiden toivossa.
[4]
Eudoxia seka taman tyttaret Eudocia ja
Placidia
vietiin vankeina vandaalikuningaskuntaan.
[2]
Toisen tiedon mukaan he olivat jo aiemmin paenneet sinne turvaan Petronius Maximukselta.
[3]
Eudoxia ja Placidia paasivat myohemmin muuttamaan
Konstantinopoliin
, Eudocia jai Hunerikin puolisoksi.
[2]
Vuoden 455 Rooman ryosto innoitti ranskalaista piispaa
Henri Gregoirea
taman keksiessa vuonna 1794 vandaaleihin viittaavan sanan
vandalismi
(
ransk.
vandalisme
). Han rinnasti
Ranskan vallankumouksen
aikaisen taide- ja kulttuuriaarteiden havittamisen Geiserikin ryostoretkeen.
[3]
Keskiajan
historioitsijoilla oli tapana yhdistaa kaikki
myohaisantiikin
aikana tapahtuneet havitykset vandaalien tekemiksi, vaikka vandaalien toiminta ei liene sinallaan poikennut tuon ajan yleisesta sodankaynnista.
[2]
- ↑
Vandal
(englanniksi)
Encyclopædia Britannica
. Viitattu 10.12.2021.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
Maijastiina Kahlos:
Roomalaiset ja barbaarit
, s. 172, 175?176, 180, 182?185. Otava, Helsinki 2020.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
Arto Kivimaki & Pekka Tuomisto:
Rooman keisarit
, s. 389?392. Karisto, Hameenlinna 2001.
- ↑
a
b
c
d
e
Gummeruksen suuri maailmanhistoria: Ihmiskunnan kronikka 97?1494
, s. 231. Gummerus, Jyvaskyla?Helsinki 1988.
- ↑
Petronius Maximus
(englanniksi)
Encyclopædia Britannica
. Viitattu 10.12.2021.