Rooman ryosto oli 24. elokuuta 410 alkanut tapahtuma, jossa kuningas Alarikin johtamat visigootit ryostivat kolmen paivan ajan Rooman kaupunkia. Vaikka Lansi-Rooman paakaupunki olikin jo aiemmin siirretty Ravennaan , oli Rooman ryosto tarkea symbolinen virstanpylvas Rooman valtakunnan tuhoon johtaneessa kehityksessa. Rooma joutui vihollisen valtaamaksi ensimmaista kertaa lahes kahdeksaansataan vuoteen.

Alarik piiritti Roomaa kolme kertaa vuosina 408?410 painostaakseen Rooman senaattia ja keisari Honoriusta . Kun neuvottelut Honoriuksen kanssa eivat edenneet toivotusti, Alarik toteutti lopulta uhkauksensa ryostamalla Rooman.

Rooman armeijat eivat kyenneet enaa estamaan ” barbaarikansojen ” tyontymista yha syvemmalle valtakunnan alueelle. Alarikin johtamat visigootit tulivat Italiaan ensi kerran jo vuonna 401, mista seurasi kaksi vuotta kestanyt sota . ^[1] Eraiden myohempien historiantutkijoiden mukaan Alarik oli visigoottien kuningas, joka etsi koko kansalleen uutta asuinpaikkaa, mutta toisen tulkinnan mukaan han oli pelkastaan palkkasoturijoukkoa komentanut taitava sotapaallikko. ^[2] Lansi-Rooman paakaupunki oli jo aiemmin siirretty Roomasta Mediolanumiin (nyk. Milano ). Alarikin piiritettya Mediolanumia keisari Honorius siirsi paakaupungin vuonna 402 edelleen Ravennaan, jota oli helpompi puolustaa. ^{[1] [3]} Barbaarisyntyinen roomalainen sotapaallikko Stilicho loi Alarikin vuonna 402 Pollentian ja Veronan taisteluissa , mika pakotti taman peraantymaan Italiasta. Vuosina 405?406 Stilicho kukisti toisen Italiaan hyokanneen goottipaallikon, Radagaisuksen . ^{[1] [2] [3]}

Stilicho solmi vuonna 404 tai 405 liiton Alarikin kanssa, jolloin Alarik sai Lansi-Roomassa magister militumin eli korkean sotilaskomentajan arvon. Stilichon tarkoituksena lienee ollut valloittaa Alarikin avulla Illyria Ita-Roomalta , mutta suunnitelma ei toteutunut. Vietettyaan pari vuotta Epeiroksessa odottamassa Stilichoa turhautunut Alarik lahti loppuvuodesta 407 joukkoineen uudelleen Italiaan ja vaati 4 000 naulaa kultaa korvauksena vaivoistaan. Stilicho suositteli senaattia maksamaan summan. Barbaarivastaisten senaattorien ryhma onnistui kuitenkin hankkiutumaan eroon Stilichosta syyttamalla tata salaliitosta Alarikin kanssa Honoriusta vastaan. Stilicho teloitettiin keisarin maarayksesta elokuussa 408. ^[1] Valtaan noussut ryhma yllytti sotilaita surmaamaan Rooman armeijassa palvelleiden barbaarisotureiden perheet, ^[4] minka seurauksena noin 10 000 germaania siirtyi Rooman armeijasta Alarikin armeijaan. ^[1] Alarikin joukkoihin liittyi myos muita ei-roomalaisia ja karanneita orjia, joista monet saattoivat olla roomalaisten vangeiksi joutuneita Radagaisuksen sotilaita. ^[2]

Alarik vaati nyt Roomalta virallista sotilaskomentajan asemaa ja vuosittaista rahallista korvausta hintana rauhasta. ^[3] Painostaakseen Rooman senaattia han alkoi piirittaa Rooman kaupunkia talvella 408?409. ^[1] Alarik lopetti ensimmaisen piirityksen, kun senaatti maksoi hanen toivomansa summan ja lahetti Ravennaan lahetyston pyytamaan Honoriusta neuvottelemaan visigoottien kanssa. Neuvottelut vastahakoisen keisarin kanssa etenivat kuitenkin huonosti, joten Alarik piiritti Rooman uudelleen vuonna 409 ja julisti joulukuussa hanelle myotamielisen senaattori Priscus Attaluksen vastakeisariksi. ^{[4] [1]} Nalan piinatessa Roomaa senaatti taipui tunnustamaan Attaluksen keisariuden, jolloin Alarik lopetti toisen piirityksen. ^{[4] [2]} Attalus antoi Alarikille arvonimen magister utriusque militiae . ^[4]

Alarik halusi edelleen neuvotella Honoriuksen kanssa, joten kesalla 410 han pani Attaluksen viralta ja piiritti Rooman kolmannen kerran. ^[4] Alarikin ollessa matkalla Ravennaan vahvistamaan sopimusta Honoriuksen kanssa roomalaismielinen goottipaallikko Sarus hyokkasi hanen kimppuunsa. Alarik oletti Honoriuksen olleen hyokkayksen takana ja paatti kostona ryostaa Rooman. ^[1]

Alarikin joukot valtasivat Rooman 24. elokuuta 410. He saapuivat Via Salaria -tieta pitkin ja tunkeutuivat kaupunkiin Aurelianuksen muuriin kuuluneen Salarian portin kautta. ^[5] Jokin tuntemattomaksi jaanyt taho ? mahdollisesti petollinen sotilaskomentaja tai kapinallisten orjien joukko ? avasi portit visigooteille. ^[3] Gootit ryostivat ja tuhosivat kaupunkia kolme paivaa. ^{[1] [4]} He kuitenkin kohtelivat kaupungin asukkaita melko inhimillisesti ja polttivat vain joitain rakennuksia. ^[4] Areiolaisena kristittyna Alarik saasti Rooman kirkot. ^[6] Kristityn historioitsijan Orosiuksen mukaan Alarik kaski sotilaidensa jattaa rauhaan pyhille paikoille paenneet ja pidattaytya muutenkin verenvuodatuksesta, mutta antoi heille luvan ottaa niin paljon sotasaalista kuin he halusivat. ^[2] Monet kaupungin asukkaista pakenivat. ^[7]

Rooman vakiluku laski ryoston jalkeen voimakkaasti, vaikka tarkeimmat monumentit sailyivat. ^[7] Paljon goottien aiheuttamaa aineellista vahinkoa merkittavampi oli kuitenkin roomalaisten kokema henkinen isku. Rooman ryostoa pidettiin lahes maailmanlopun enteena. ^[1] Se osoitti roomalaisille, etteivat he enaa olleet sotilaallisesti ylivertaisia ”barbaareina” pitamiinsa kansoihin nahden. ^[3] Rooma joutui vihollisen kasiin ensimmaista kertaa lahes kahdeksaansataan vuoteen. ^[1] Edellisen kerran sen olivat tiettavasti ryostaneet Brennuksen johtamat gallialaiset vuonna 387 tai 390 eaa., ja hekaan eivat olleet onnistuneet valtaamaan kaupungin ytimessa olevaa Capitolium -kukkulaa. ^[8]

Alarikille Rooman ryosto ei antanut paljoakaan aihetta tyytyvaisyyteen, silla ensisijaisesti han oli halunnut tehda tuottoisan sopimuksen Honoriuksen kanssa, ja Rooman uhkaaminen oli ollut vain kiristyskeino. Alarik kuoli myohemmin samana vuonna ehtimatta aloittaa seuraavaa suunnitelmaansa, hyokkaysta Afrikkaan . ^[1] Rooman valtauksen yhteydessa visigootit olivat ottaneet panttivangiksi Honoriuksen siskon Galla Placidian , joka myohemmin meni naimisiin Alarikin seuraajan Ataulfin kanssa. ^[2] Tarinan mukaan kuullessaan uutisen Rooman kukistumisesta keisari Honorius luuli aluksi viestintuojan tarkoittavan, etta hanen samanniminen lemmikkikukkonsa oli kuollut. ^[1]

Jotkut roomalaiset vaittivat, etta kaupungin ryosto oli ollut seurausta kristinuskon omaksumisesta, silla vaaran uskon seurauksena jumalat olivat hylanneet Rooman. Taman vuoksi varsinkin kristityt aikalaiskirjoittajat pyrkivat vahattelemaan tapahtuman merkitysta. Muun muassa kirkkoisa Augustinus vastasi teoksessaan Jumalan valtio Rooman ryoston jalkeen kristinuskoa kohtaan esitettyihin syytoksiin. Toisaalta kirkkoisa Hieronymus kirjoitti: ”Jos Rooman kaupunki voi tuhoutua, voiko mikaan enaa pysya turvassa?” ^[2]

Seuraavan kerran Rooma joutui ryostetyksi vuonna 455, jolloin asialla olivat vandaalit . ^[7]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rooman ryosto (410) Wikimedia Commonsissa