Roberto Moreno
|
---|
|
Henkilotiedot
|
---|
Kansalaisuus
|
Brasilia
|
Formula 1
-ura
|
Aktiivivuodet
|
1982, 1987, 1989 - 1992, 1995
|
Talli(t)
|
Lotus
,
AGS
,
Coloni
,
EuroBrun
,
Benetton
,
Minardi
,
Jordan
,
Andrea Moda
,
Forti Corse
|
Kilpailuja
|
75
|
Maailmanmestaruuksia
|
0
|
Voittoja
|
0
|
Palkintosijoja
|
1
|
Paalupaikkoja
|
0
|
Nopeimpia kierroksia
|
1
|
MM-pisteita
|
15
|
Ensimmainen kilpailu
|
Hollannin Grand Prix 1982
|
Viimeinen kilpailu
|
Australian Grand Prix 1995
|
|
Infobox OK
|
Roberto "Pupo" Moreno
(s.
11. helmikuuta
1959
Rio de Janeiro
,
Rio de Janeiro
,
Brasilia
)
[1]
on brasilialainen kilpa-ajaja, joka tunnetaan entisena
F1
- ja
IndyCar/CART
-kuljettajana. Moreno joutui molemmissa sarjoissa usein tyytymaan huonoon tai korkeintaan keskivertoon kalustoon. Moreno vetaytyi kilparadoilta vuoden 2014 jalkeen. Han kilpaili viimeisella kaudellaan kotimaansa Brasilian vakioautosarjassa.
[1]
Morenon ensimmainen tilaisuus F1-sarjassa tuli, kun han paasi korvaamaan loukkaantunutta
Nigel Mansellia
Lotukselle vuoden 1982
Hollannin Grand Prix
'hin. Moreno oli kuitenkin huonosti valmistautunut ja karsiutui. Tama tahrasi Morenon maineen, jonka elpyminen kesti useita vuosia. Mainettaan Moreno pyrki paikkaamaan ajamalla 1980-luvun puolivalissa Yhdysvalloissa IndyCar-sarjaa.
1980-luvun loppupuolella Moreno palasi Formula 1 -sarjaan, mutta han ajoi pienissa talleissa, joissa kilpailuun asti paaseminenkin oli yleensa hyva saavutus. Kaudella 1987 Moreno ajoi ranskalaisen
AGS
:n toista autoa. AGS:lta tie vei
Colonille
vuonna 1989. Tulokset olivat laihoja, mutta Colonilla Moreno peittosi helposti ranskalaisen tallikaverinsa,
Pierre-Henri Raphanelin
. Vuonna 1990 Moreno siirtyi italialais-sveitsilaiseen
EuroBrun
-talliin, jossa han murskasi rahalla ajavan
Claudio Langesin
, eraan 1990-luvun surkeimmista F1-kuljettajista. Jalkikateen ajatellen Morenon onneksi EuroBrun jatti leikin kesken ennen kauden loppua. Kaudella 1990 Moreno oli parhaimmillaan kerran toisena
Japanin GP:ssa
, joka jai hanen ainoaksi palkintosijaksi.
Kun
Benetton
-kuljettaja
Alessandro Nannini
menetti toisen katensa helikopterionnettomuudessa, Moreno sai ystavansa
Nelson Piquet
'n avulla loppukaudeksi Nanninin paikan Benettonilta. Moreno kiitti tilaisuudesta
Japanin Grand Prix
'ssa sijoittumalla toiseksi Piquet'n jalkeen, ja taydensi nain Benettonin kaksoisvoiton. Vahva naytto takasi Morenolle Benetton-sopimuksen myos kaudelle 1991.
Kaudella 1991 Moreno sai pisteita ja hanen tasonsa oli hyva, mutta palkintosijoja ei enaa tullut.
Belgian Grand Prix
'n jalkeen Benettonin tallipaallikko
Flavio Briatore
rikkoi Morenon kanssa tehdyn sopimuksen ja palkkasi Morenon tilalle nousevan kyvyn,
Michael Schumacherin
. Moreno ajoi loppukaudella viela
Italian Grand Prix
'n
Jordanilla
ja kauden paatoskilpailun
Australiassa
Minardilla
. Morenon F1-ura naytti nahneen parhaat hetkensa.
Kaudella 1992 Moreno ajoi
Andrea Modan
toimintakunnossa pidettya autoa. Andrea Moda ei ollut kuitenkaan tosissaan mukana, eivatka Moreno ja tallikaveri
Perry McCarthy
yleensa lapaisseet edes esikarsintoja. Kauden ainoan kilpailunsa Moreno ajoi
Monacon Grand Prix
'ssa. Kausi jai kesken, kun autourheilun kattojarjesto
FIA
sulki Andrea Modan sarjasta.
Morenon viimeinen tilaisuus Formula 1 -sarjassa tuli vuonna 1995 uuden
Forti Corse
-tallin kanssa. Fortilla ei kuitenkaan ollut asiaa edes keskijoukkoon, joten Morenon viimeinen kausi kului lahinna taistellessa tallikaveri
Pedro Dinizin
ja
Pacific
-tallin kuljettajien kanssa.
Kaudelle 1996 Moreno siirtyi PPG IndyCar World Seriesiin, jossa han ajoi
Payton/Coyne Racingin
toista
Lola
-
Ford
Cosworth
-autoa. Pienen tallin voimavarat huomioiden kausi oli varsin menestyksekas Morenon osalta. Moreno ajoi tallin ensimmaisen palkintosijan
U.S. 500
-kilpailussa, joka oli luotu kilpailevan
IRL
-sarjan
Indianapolis 500
-kilpailun vastineeksi.
Seuraavan kauden ensimmaiseen kilpailuun Moreno osallistui Payton/Coyne-tallin autolla, mutta ennen kauden toista kilpailua hanet korvattiin varakkaammalla
Paul Jasperilla
. Kyseisessa kauden toisessa kilpailussa sarjan karkinimiin kuulunut
Newman/Haas Racingin
Christian Fittipaldi
loukkasi jalkansa, ja hanen korvaajakseen valittiin Moreno. Moreno ajoikin yleensa hyvin paikatessaan Fittipaldia. Fittipaldin palattua Moreno ajoi viela yhden kilpailun
Bettenhausen Motorsports
-tallin kalustolla.
Hyvista naytoista huolimatta paikkaa kaudeksi 1998 ei loytynyt muualta kuin yleensa yksittaisiin kilpailuihin osallistuvasta
Project Indy
-tallista, jossa Moreno ajoi kaksi ensimmaista kilpailua
Reynard
-
Mercedes
-autolla. Moreno kuitenkin korvattiin
Domenico Schiattarellalla
, ja jalleen han oli ilman ajopaikkaa.
Milwaukeen
kilpailussa Moreno kuitenkin paikkasi jalleen loukkaantunutta Fittipaldia.
Vuodet 1999 - 2003 Moreno jatkoi CART/Champ Car -sarjassa. Kaudella 1999 han teki tuuraajan toita PacWestilla,
Mark Blundellin
korvaajana, ja jalleen joissakin kilpailuissa Newman/Haasilla Fittipaldin paikalla. Kausiksi 2000 - 2001 Moreno sai vihdoin koko kauden kattavan paikan
Patrick Racingilta
. Kaudella 2000 Moreno otti ensimmaisen voittonsa
Clevelandin
kilpailussa, ja han voitti jalleen
Vancouverin
katuratakilpailussa 2001. Kausi 2002 jai valivuodeksi, mutta kaudella 2003 Moreno ajoi
Herdez Competicion
-tallissa
Mario Dominguezin
parina. Kauden lopussa Moreno ilmoitti lopettavansa. Moreno oli hyvin suosittu kuljettaja Amerikassa iloisen luonteensa ansiosta.
Kauden 2006 lopulla ja talvella 2006 - 2007 Moreno on toiminut Champ Car -sarjan uuden
Panoz
DP01 -auton paatestaajana.