Tämä on lupaava artikkeli.

Robert Oppenheimer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Robert Oppenheimer
Oppenheimer noin vuonna 1944
Oppenheimer noin vuonna 1944
Henkilotiedot
Syntynyt 22. huhtikuuta 1904
New York , New York , Yhdysvallat
Kuollut 18. helmikuuta 1967  (62 vuotta)
Princeton , New Jersey , Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Opinnot
Vaitostyon ohjaaja Max Born
Instituutti
Oppilaat
Tutkimusalue Teoreettinen fysiikka
Tunnetut tyot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Julius Robert Oppenheimer ( 22. huhtikuuta 1904 New York ? 18. helmikuuta 1967 Princeton , New Jersey ) oli yhdysvaltalainen teoreettinen fyysikko . Han johti toisen maailmansodan aikana maailman ensimmaisen ydinaseen kehitysohjelman Manhattan-projektin Los Alamosin laboratoriota , jossa ydinpommi suunniteltiin ja valmistettiin. Hanta onkin kutsuttu ydinpommin isaksi. [1]

Nuoruus

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Oppenheimer syntyi vuonna 1904 New Yorkissa varakkaaseen juutalaisperheeseen . Oppenheimerilla oli Saksan juutalaisia sukujuuria. [2] Syntymatodistuksessa hanen ensimmaiseksi etunimekseen on kirjattu Julius, kuten isallaan. Se on epatavallista, koska pojan nimeaminen isansa mukaan on perinteisen juutalaisen nimeamiskaytannon vastaista. Aikuisena Oppenheimerista kaytettiin nimimuotoa J. Robert, ja han vaitti itse, ettei ”J” tarkoittanut mitaan. [3]

Oppenheimerilla oli pikkuveli nimelta Frank. He kavivat New York Society for Ethical Culturen koulua, ja kouluaikana Oppenheimer kiinnostui luonnontieteista ja kirjallisuudesta. [1] Oppenheimer oli kouluaikoinaan melko sulkeutunut nuori. Han harrasti kivien kerailya ja purjehdusta seka ratsastusta New Mexicossa , jonne hanet lahetettiin virkistyslomille toipumaan kroonisesta paksusuolen tulehduksesta . [4] [1]

Opinnot

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Oppenheimer aloitti vuonna 1922 opinnot Harvardin yliopistossa paaaineenaan kemia . Han opiskeli myos fysiikkaa ja jatkoi syksylla 1925 fysiikanopintojaan Cambridgen yliopistossa Englannissa. Cambridgessa Oppenheimer opiskeli kokeellista fysiikkaa . [1] Oppenheimerin talvi Cambridgessa oli vaikea. Han ei kompelona soveltunut lainkaan laboratoriotyoskentelyyn. Han kayttaytyi usein ailahtelevasti ja karsi masennuksesta , minka vuoksi han kavi talven aikana psykiatrin vastaanotolla. [5]

Syksylla 1926 Oppenheimer siirtyi opiskelemaan teoreettista fysiikkaa Gottingenin yliopistoon Saksaan. Siella han julkaisi artikkeleita uudelta kvanttifysiikan alalta. [1] Yksi Oppenheimerin merkittavimmista julkaisuista on hanen yhdessa ohjaajansa Max Bornin kanssa kirjoittama artikkeli, joka sisaltaa atomiydinten ja niita ymparoivien elektronien liikeyhtalot toisistaan erottavan Bornin?Oppenheimerin approksimaation . Oppenheimer valmistui Gottingenista tohtoriksi maaliskuussa 1927. [6] Han opiskeli Euroopassa fysiikkaa viela vuoden maanosan johtavien tutkijoiden kanssa ja palasi pysyvasti Yhdysvaltoihin vuonna 1929. [1]

Yhdysvaltain yliopistoissa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhdysvalloissa Oppenheimer sai nimityksen fysiikan apulaisprofessoriksi Kalifornian yliopistoon Berkeleyyn . Yhdessa fyysikko Ernest Orlando Lawrencen kanssa Oppenheimer nosti Berkeleyn Yhdysvaltojen tunnetuimmaksi fysiikan tutkijakouluksi 1930-luvulla. Oppenheimer tunnettiin karismaattisena luennoitsijana, jolla oli kyky tehda vaikeista teorioista ymmarrettavia. Han tutustutti oppilaansa myos taiteeseen, itamaiseen kirjallisuuteen, gourmet -ruokaan ja hienoihin viineihin. [1]

Oppenheimer teki merkittavaa ja laaja-alaista teoreettista tutkimusta monella fysiikan alalla, kuten ydinfysiikassa , astrofysiikassa , spektroskopiassa ja kvanttifysiikassa . Oppenheimer tyoskenteli nopeasti, usein tarkkuuden kustannuksella, ja hanelle oli ominaista kokonaan uusien ideoiden keksiminen. Vuonna 1930 han kritisoi Paul Diracin yhtalolleen esittamaa tulkintaa, jonka mukaan sen aukkoratkaisut vastaavat protoneja . Oppenheimerin mukaan atomiydin olisi silloin epavakaa. Oppenheimerin ja muiden kritiikin takia Dirac korjasi teoriaansa ja ennusti, etta protonin sijaan elektronia vastaa samanmassainen mutta varaukseltaan vastakkainen antihiukkanen , positroni . [7]

Oppenheimer myos esitti, etta vetyatomin tilojen 2 S 1/2 ja 2 P 1/2 energiatasot poikkeaisivat toisistaan, mika johtuu elektronin ja sahkomagneettisen kentan valisesta kvanttimekaanisesta vuorovaikutuksesta. Oppenheimerin lasku ei tosin tuottanut mielekkaita tuloksia, vaan han sai tulokseksi aarettomyyksia. [8] Oppenheimerin oppilas Willis Lamb sai myohemmin Nobel-palkinnon ilmion kokeellisesta havaitsemisesta. Oppenheimer julkaisi artikkeleita myos kosmisesta sateilysta , gammasateilysta , neutronitahdista , sahkodynamiikasta ja elektroni-positronisuihkuista. Vuonna 1939 Oppenheimer kuvaili oppilaansa Hartland S. Snyderin kanssa, kuinka musta aukko syntyy tahden romahtaessa kasaan . [9] [10]

Kun Yhdysvaltoja koetteli suuri lama ja Saksassa nousi valtaan Adolf Hitler , Oppenheimer alkoi kiinnostua politiikasta. Han tutustui paikallisiin uudistusliikkeisiin, joilla oli yhteyksia kommunistiseen puolueeseen . Moni Oppenheimerin ystavista oli vasemmistolainen, ja hanen pikkuveljensa ja vaimonsa olivat kommunistipuolueen jasenia. [1] Oppenheimer ei itse koskaan liittynyt kommunistiseen puolueeseen, mutta vasemmistolaisten yhteyksiensa vuoksi han joutui jo sodan aikana liittovaltion poliisin tarkkailtavaksi. [4]

Ydinaseen kehitystyo

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Oppenheimer ja kenraali Leslie Groves ydinkoealueella syyskuussa 1945.

Yhdysvallat kaynnisti toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 ydinaseen kehityshankkeen, Manhattan-projektin . Oppenheimer nimitettiin lokakuussa 1942 johtajaksi projektin aselaboratorioon , jossa ydinpommi oli tarkoitus koota ja testata. [11] Laboratorio rakennettiin Oppenheimerin ehdotuksesta Los Alamosiin New Mexicoon Santa Fen lahelle. [12]

Hankkeen tieteellisena johtajana Oppenheimer koordinoi yli 3 000 tutkijan, teknikon ja sotilaan tyota. [1] Han muutti laboratorion avoimeksi tyoyhteisoksi ja rohkaisi alaisiaan keskustelemaan yhteisissa kokouksissa tyonsa edistymisesta ja ongelmista. [4]

Oppenheimerin johdolla hanke onnistui, ja Yhdysvallat suoritti ensimmaisen ydinkokeensa 16. heinakuuta 1945. [1] Koska Saksa oli jo antautunut, Oppenheimer kannatti atomipommin suoraa sotilaallista kayttoa Japania vastaan ilman edeltavaa peloterajaytysta. Elokuussa 1945 Yhdysvallat pudotti ydinpommit Hiroshimaan ja Nagasakiin , minka jalkeen Japani antautui. Vaikka Oppenheimer oli onnistunut tehtavassaan, han varoitteli luomuksensa tuhovoimasta. Samalla han kuitenkin kannatti Yhdysvalloille laajaa ja monipuolista ydinasearsenaalia. [4]

Sodan jalkeen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Manhattan-projektin ansiosta Oppenheimer sai mainetta, ja sodan jalkeen hanta houkuteltiin moniin yliopistoihin. [4] Oppenheimer jatkoi ensin Berkeleyssa ja siirtyi sitten Princetoniin New Jerseyyn , missa hanet nimitettiin Institute for Advanced Study -instituutin johtajaksi. Han myos konsultoi Yhdysvaltojen hallitusta ydinenergiaan liittyvissa asioissa. Vuosien 1947?1952 aikana han oli Yhdysvaltain atomienergiakomission (AEC) yleisen neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja. [1]

Julkisesti Oppenheimer puhui usein pelostaan, etta ydinenergia saattaisi johtaa koko maailman tuhoon, ellei sita saadeltaisi ja kaytettaisi yhteiseen hyvaan. Pian kuitenkin myos Neuvostoliitolla oli ydinase, ja vasemmistolaisena ja vetypommin vastustajana tunnetun Oppenheimerin lojaalisuus kyseenalaistettiin. [1] Kuulemisissa Oppenheimer paljasti vasemmistolaisia kollegojaan ja entisia oppilaitaan. AEC piti Oppenheimeria kyllakin lojaalina Yhdysvalloille mutta silti turvallisuusriskina. [4] Kommunistipelon huippuvuonna 1954 Oppenheimerin turvallisuusselvitys kumottiin hanen vanhojen vasemmistolaisyhteyksiensa ja vetypommin vastaisen asenteensa vuoksi, eika hanella enaa ollut paasya maan teknologisiin salaisuuksiin. Han palasi Princetoniin johtamaan Institute of Advanced Studya. [1]

Yhdysvaltojen hallitus myonsi Oppenheimerille vuonna 1963 Enrico Fermi -palkinnon hanen panoksestaan atomienergian kehityksessa, kaytossa ja hallinnassa. Palkitseminen on tulkittu Oppenheimerin maineen palautukseksi , joskaan hanen turvallisuusselvitystaan ei palautettu. Oppenheimer jai elakkeelle vuonna 1966. Han kuoli vuonna 1967 syopaan kotonaan Princetonissa. [1]

Yksityiselama

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1930-luvulla Oppenheimer seurusteli psykiatri Jean Tatlockin kanssa. [13] Oppenheimer meni vuonna 1940 naimisiin saksalaissyntyisen kasvitieteilijan Katherine ”Kitty” o.s. Pueningin (1910?1972) kanssa. Heidan poikansa Peter asuu yha Oppenheimerien Perro Caliente -maatilalla Etela- Coloradossa Kalliovuorilla . Tytar Katherine kuoli vuonna 1977. [14] [15] [16] [17]

Katso myos

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Bird, Kai & Sherwin, Martin J.:  American Prometheus: The Triumph and Tragedy of J. Robert Oppenheimer . Alfred A. Knopf, 2005. ISBN 0-375-41202-6 .

Viitteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Keith, Jeanette (toim. Gorman, Robert F.): ”J. Robert Oppenheimer”,  Great Lives from History: The 20th Century 1901?2000 , s. 3065?3067. Salem Press, 2008. ISBN 978-1-58765-345-2 . (englanniksi)
  2. ↑ Miikka Hujanen: 70 vuotta ydinpommista: ”Nyt minusta on tullut kuolema, maailmojen tuhoaja” Ilta-Sanomat . 25.7.2015. Viitattu 15.8.2023.
  3. ↑ Bird & Sherwin 2005, s. 11.
  4. ↑ a b c d e f Rubinson, Paul (toim. Van Dijk, Ruud): ”Oppenheimer, Robert”,  Encyclopedia of the Cold War , s. 663?665. Routledge, 2008. ISBN 978-0-415-97515-5 . (englanniksi)
  5. ↑ Bird & Sherwin 2005, s. 52?55.
  6. ↑ Robert Oppenheimer (1904-1967) Christ's College. Viitattu 22.12.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Pais, Abraham:  Inward bound : of matter and forces in the physical world . Clarendon Press, 1986. ISBN 978-0-19-851971-3 . Teoksen verkkoversio . (englanniksi)
  8. ↑ Lamb, Willis: Fine structure of the hydrogen atom. Nobel lecture , 1955. (englanniksi)
  9. ↑ Bernstein, Jeremy: The Reluctant Father of Black Holes. Scientific American , 1.4.2007. Artikkelin verkkoversio . (englanniksi)
  10. ↑ Bird & Sherwin 2005, s. 87?91.
  11. ↑ Bird & Sherwin 2005, s. 186?187.
  12. ↑ Bird & Sherwin 2005, s. 205?206.
  13. ↑ Georgia Rowe: J. Robert Oppenheimer’s private passions explored The Mercury News . 14.10.2013. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  14. ↑ J. Robert Oppenheimer Atomic Heritage Foundation. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Katherine “Kitty” Oppenheimer Atomic Heritage Foundation. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Juri Vuortama: Ydinpommin isa J. Robert Oppenheimer juhli Hiroshiman havitysta, mutta tunnusti pian katumuksensa presidentille Ilta-Sanomat . 23.7.2023. Viitattu 12.8.2023.
  17. ↑ Toni Oppenheimer Atomic Heritage Foundation. Viitattu 15.8.2023.

Kirjallisuutta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Kunetka, James W.:  Oppenheimer: The Years of Risk . Prentice Hall, 1982. ISBN 978-0136380078 . (englanniksi)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robert_Oppenheimer&oldid=21794990 ”