Robert Leroy Johnson
(
8. toukokuuta
1911
[1]
?
16. elokuuta
1938
) oli yhdysvaltalainen
bluesmuusikko
ja kenties arvostetuin
delta blues
-tyylia edustanut kitaristi ja laulaja.
Nuorena kuollut
Johnson on saavuttanut legendaarisen maineen, vaikka han ehti levytysurallaan vuosina 1936?1937 aanittaa vain 29 eri kappaletta.
Robert Johnson syntyi
Mississippin
Hazlehurstissa
vuoden 1911 tienoilla. Tarkasta syntymapaivasta on epaselvyytta. Han oli avioton lapsi, eika hanen biologisesta isastaan Noah Johnsonista tiedeta paljoakaan. Ennen seitsematta syntymapaivaansa Johnsonilla oli ehtinyt olla jo kolme isahahmoa. Robert Dodds (myoh. Spencer) oli hanen aitinsa ensimmainen aviomies ja Dusty Willis aitinsa toinen aviomies.
[2]
Johnson eli aitinsa kanssa
plantaaseilla
eri puolilla
Deltaksi
kutsuttua aluetta Mississippin luoteiskolkassa. Johnsonin oli viela pikkulapsi, kun hanen aitinsa asettui ensimmaisen aviomiehensa kanssa
Tennesseen
Memphisiin
. Suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Johnson asui kuitenkin Mississippin
Robinsonvillessa
aitinsa ja taman toisen aviomiehen kanssa.
[2]
Robinsonvillessa Johnson opetteli soittamaan
munni
- ja
huuliharppua
ja myohemmin kitaraa. Vuonna 1929 han avioitui 16-vuotiaan Virginia Travisin kanssa. Virginia ja pariskunnan ensimmainen lapsi kuolivat jo seuraavan vuoden kevaana, mika oli Johnsononille kova isku.
[2]
Johnson tutustui vanhempiin
delta blues
-muusikoihin, kuten
Willie Browniin
,
Charley Pattoniin
ja
Son Houseen
. Heilla oli suuri vaikutus hanen soittotyyliinsa, mutta nuori Johnson ei aluksi tehnyt esikuviinsa isompaa vaikutusta. Myohemmin Johnson katosi Robinsonvillesta noin vuoden ajaksi, ja palatessaan hanesta oli tullut taitava soittaja. Ilmeisesti Johnson avioitui Hazlehurstin lahella elaneen vanhemman naisen kanssa, mika paransi hanen taloudellista tilannettaan ja antoi hanelle mahdollisuuden keskittya harjoittelemiseen. Johnsonin tiedetaan harjoitelleen eraan Ike Zinnemanin johdolla. Robinsonvillen ulkopuolella Johnsonilla oli myos mahdollisuus tutustua erilaisiin muusikoihin ja soittotyyleihin. Han sai vaikutteita esimerkiksi
Lonnie Johnsonilta
ja
Scrapper Blackwellilta
.
[2]
Paluu Robinsonvilleen jai lyhyeksi, ja Johnson asettui
Helenaan
Arkansasiin, missa han soitti muun muassa
Elmore Jamesin
ja
Howlin’ Wolfin
kanssa. Han matkusteli eri puolilla Mississippia, Arkansasia,
Teksasia
ja Tennesseeta ja kavi myos
Chicagossa
ja
New Yorkissa
. Johnson esiintyi esimerkiksi kadulla, salakapakoissa, tyopaikoilla ja yksityishenkiloiden jarjestamissa juhlissa. Vuosina 1936?1937
[2]
han aanitti 29 kappaletta
[3]
sanantoniolaisessa
hotellihuoneessa ja
dallasilaisessa
varastossa.
[2]
Johnsonin myohempi maine perustuu naihin aanitteisiin.
[3]
”Terraplane Blues” saavutti pienimuotoista myyntimenestysta jo hanen elinaikanaan.
[2]
Arkansasin-vuosinaan Johnsonilla oli pitkakestoinen parisuhde Estella Colemanin kanssa, ja han adopotoi epavirallisesti Colemanin pojan
Robert Lockwood Jr.
:n. Tasta tuli sittemmin menestynyt bluesmuusikko.
[2]
Johnson kuoli 16. elokuuta 1938 Mississippin
Greenwoodin
lahella. Kuolinsyyta ei tiedeta varmasti, mutta sen ymparille on syntynyt monia tarinoita.
[4]
Tunnetun tarinan mukaan Johnson kuoli juotuaan
viskia
, jonka hanen silloisen rakastajansa mustasukkainen aviomies oli myrkyttanyt
strykniinilla
. Myrkky olisi heikentanyt Johnsonia, joka kuoli kolme paivaa myohemmin
keuhkokuumeeseen
. Jotkut tutkijat uskovat Johnsonilla olleen lisaksi
kuppa
. Hanen kuolintodistuksessaan lukee kuolinsyyn kohdalla vain, etta laakaria ei ollut paikalla.
[5]
Encyclopædia Britannican
mukaan Johnson tunnetaan ”aavemaisesta
falsettilaulustaan
” ja ”mestarillisesta”
slide-kitaran
soitostaan. Han esitti seka omia etta muiden kappaleita. Kestavin vaikutus on ollut kuitenkin hanen omilla savellyksillaan. Johnsonin kappaleet ovat huolellisesti savellettyja ja sanoitettuja, ja niissa on selkeat ja tiukat rakenteet. Tama erottaa ne tyypillisesta aikakauden bluesista, joka yhdisteli
tunnettujen kansanlaulujen patkia
improvisoituihin osuuksiin.
[2]
Johnson ei ollut elaessaan erityisen suosittu.
[2]
Vuonna 1961
Columbia Records
julkaisi kokoelman
King of the Delta Blues
Singers
,
[7]
jonka myota hanen suosionsa alkoi kasvaa. Ajan mittaan han saavutti liki myyttisen maineen,
[2]
ja nykyaan hanta pidetaan yhtena merkittavimmista delta blues -muusikoista.
[3]
Tunnetun tarinan mukaan Johnson olisi vuoden mittaisen poissaolonsa aikana myynyt sielunsa
Saatanalle
eraassa tienristeyksessa, mika selittaisi hanen yllattaen ilmenneen huippulahjakkuutensa; sopimuksen hintana oli kuolema kahdeksan vuotta myohemmin. Vastaavaa tarinaa kerrotaan niin ikaan mississippilaisesta bluesmuusikosta
Tommy Johnsonista
.
[2]
Johnson otettiin
Blues Hall of Famen
jaseneksi heti sen perustamisvuonna 1980, ja vuonna 1986 hanet otettiin myos
Rock and Roll Hall of Fameen
.
[2]
Vuonna 1990 julkaistu kokoelma
Robert Johnson: The Complete Recordings
myi yli miljoona kappaletta ja voitti parhaan historiallisen albumin
Grammy
-palkinnon.
[3]
Vuonna 2003
The Complete Recordings
valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston
National Recording Registry
-kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittavia yhdysvaltalaisia aanitteita.
[8]
- ”.32?20 Blues”
- ”Come on in My Kitchen” [kaksi ottoa]
- ”Cross Road Blues” [kaksi ottoa]
- ”Dead Shrimp Blues”
- ”Drunken Hearted Man” [kaksi ottoa]
- ”From Four Till Late”
- ”Hellhound on My Trail”
- ”Honeymoon Blues”
- ”I’m a Steady Rollin’ Man”
- ”I Believe I’ll Dust My Broom”
- ”If I Had Possession Over Judgment Day”
- ”Kind Hearted Woman Blues” [kaksi ottoa]
- ”Last Fair Deal Gone Down”
- ”Little Queen of Spades” [kaksi ottoa]
- ”Love in Vain” [kaksi ottoa]
- ”Malted Milk”
- ”Me and the Devil Blues” [kaksi ottoa]
- ”Milk Cow’s Calf Blues” [kaksi ottoa]
- ”Phonograph Blues” [kaksi ottoa]
- ”Preachin’ Blues (Up Jumped The Devil)”
- ”Rambling on My Mind” [kaksi ottoa]
- ”Stones in My Passway”
- ”Stop Breakin’ Down Blues” [kaksi ottoa]
- ”
Sweet Home Chicago
”
- ”Terraplane Blues”
- ”They’re Red Hot”
- ”Traveling Riverside Blues” [kaksi ottoa]
- ”Walkin’ Blues”
- ”When You Got a Good Friend” [kaksi ottoa]
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|