Risteilyohjus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
BGM-109 Tomahawk

Risteilyohjus on ohjus , joka lentaa kohteeseensa ennalta ohjelmoitua reittia pitkin. Osuessaan kohteeseen sen taistelukarki ja jaljelle jaanyt polttoaine rajahtavat. Risteilyohjus muistuttaa miehittamatonta lentokonetta , silla on siivet ja voimanlahteena jonkintyyppinen suihkumoottori .

Ohjus voidaan laukaista maasta, lentokoneesta, laivasta tai sukellusveneesta . Taistelukarkena on nykyaan yleisimmin tavanomainen rajahde tai ontelokranaatti . Risteilyohjus voi kantaa myos taktista ydinasetta , mutta ydinaseriisunta on rajoittanut niiden kayttoa.

Nykyaikaiset risteilyohjukset eivat yleensa ylita aanennopeutta , ovat itseohjautuvia ja lentavat matalalla valttaakseen tutkat.

Neuvostoliitto seka Intia ja Venaja yhteisesti ovat kehittaneet meritorjuntaan yliaaninopeuksilla lentavia risteilyohjuksia (Granit/Shipwreck, Bazalt/Sandbox, Moskit/Sunburn ja BrahMos ), joissa on kaytetty myos raketti- ja ramjet -moottoreita.

Risteilyohjusten historiaa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ensimmaisia risteilyohjuksia olivat Yhdysvalloissa 1900-luvun alkukymmenien aikana kehitetyt potkurikayttoiset ja hyrragyroskooppiohjatut lentavat pommit, joita ei kuitenkaan tiettavasti koskaan kaytetty sodassa.

Ensimmaisena aktiivikaytossa olleena risteilyohjuksena voidaan pitaa toisen maailmansodan aikaista saksalaista V1-ohjusta . Japanilaisia kamikaze -hyokkayksia voidaan pitaa miehitettyina risteilyohjuksina (katso esimerkiksi Yokosuka MXY7 ). Ensimmaiset risteilyohjukset olivat hyvin epatarkkoja. Niita sanottiinkin usein ”lentaviksi pommeiksi”.

Kylman sodan aikana Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kehittivat lentokoneista ja sukellusveneista laukaistavia risteilyohjuksia. Neuvostoliitto oli mieltynyt suurikokoisiin risteilyohjuksiin. Yhdysvalloilla oli Project Pluto (1957?1964), jonka tarkoituksena oli kehittaa ydinreaktorilla varustettua ramjetia kayttava risteilyohjus. Vaikka projektin perusta todettiin toimivaksi ja rakennettuja moottoreita koekaytettiin maassa, yhtaan koelaukaisua ei suoritettu. Mannertenvalisten ohjusten ( ICBM ) teknologia oli kehittynyt odotettua nopeammin ja ”Project Pluto” lopetettiin.

Neuvostoliitto naki ballististen ohjusten sopivan maakohteiden tuhoamiseen ja raskaiden ydinaseella tai tavanomaisilla rajahteilla varustettujen risteilyohjusten olevan ensisijainen ase tuhottaessa Yhdysvaltain lentotukialusryhmia .

Neuvostoliitto rakensi suurikokoisia sukellusveneita ( Echo - ja Oscar -sukellusveneluokat) kuljettamaan raskaita risteilyohjuksia ja varjostamaan Yhdysvaltain lentotukialusryhmia merella. Naiden risteilyohjusten ilmasta laukaistavia versioita kuljettivat raskaat pommikoneet ( Tu-22 - (M), Tu-95 -, Tu-160 -pommikonetyypit).

Nykyisin tunnetuin risteilyohjus lienee yhdysvaltalainen ” BGM-109 Tomahawk ”, jota kaytettiin runsain mitoin Irakia vastaan Persianlahden sodassa .

Risteilyohjustyyppeja

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

ALCM ( air-launched cruise missile ) on ilmasta laukaistava risteilyohjus. Ohjus pudotetaan lentokoneesta, jolloin sen moottorit kaynnistyvat ja se aloittaa suihkumoottorinsa avulla matkansa kohti maaliaan. Eras tunnetuimpia lienee Boeing AGM-86 ALCM . [1] Myos AGM-28 Hound Dog oli ALCM-tyypin risteilyohjus. [2]

GLCM ( ground-launched cruise missile ) on maasta laukaistava risteilyohjus. GLCM laukaistaan raketin avulla.

SLCM ( sea-launched cruise missile ) eli merelta laukaistava risteilohjus. Tamakin aloittaa matkansa rakettimoottorin avulla. Tunnetuin SLCM on Yhdysvaltain BGM-109 Tomahawk.

Risteilyohjuksia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]