BGM-109 Tomahawk
Risteilyohjus
on
ohjus
, joka lentaa kohteeseensa ennalta ohjelmoitua reittia pitkin. Osuessaan kohteeseen sen
taistelukarki
ja jaljelle jaanyt polttoaine rajahtavat. Risteilyohjus muistuttaa miehittamatonta
lentokonetta
, silla on
siivet
ja voimanlahteena jonkintyyppinen
suihkumoottori
.
Ohjus voidaan laukaista maasta, lentokoneesta,
laivasta
tai
sukellusveneesta
. Taistelukarkena on nykyaan yleisimmin tavanomainen rajahde tai
ontelokranaatti
. Risteilyohjus voi kantaa myos taktista
ydinasetta
, mutta
ydinaseriisunta
on rajoittanut niiden kayttoa.
Nykyaikaiset risteilyohjukset eivat yleensa ylita
aanennopeutta
, ovat itseohjautuvia ja lentavat matalalla valttaakseen tutkat.
Neuvostoliitto
seka
Intia
ja
Venaja
yhteisesti ovat kehittaneet meritorjuntaan yliaaninopeuksilla lentavia risteilyohjuksia (Granit/Shipwreck, Bazalt/Sandbox, Moskit/Sunburn ja
BrahMos
), joissa on kaytetty myos raketti- ja
ramjet
-moottoreita.
Ensimmaisia risteilyohjuksia olivat
Yhdysvalloissa
1900-luvun alkukymmenien aikana kehitetyt potkurikayttoiset ja hyrragyroskooppiohjatut lentavat pommit, joita ei kuitenkaan tiettavasti koskaan kaytetty sodassa.
Ensimmaisena aktiivikaytossa olleena risteilyohjuksena voidaan pitaa
toisen maailmansodan
aikaista
saksalaista
V1-ohjusta
.
Japanilaisia
kamikaze
-hyokkayksia voidaan pitaa miehitettyina risteilyohjuksina (katso esimerkiksi
Yokosuka MXY7
). Ensimmaiset risteilyohjukset olivat hyvin epatarkkoja. Niita sanottiinkin usein ”lentaviksi pommeiksi”.
Kylman sodan
aikana Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kehittivat lentokoneista ja sukellusveneista laukaistavia risteilyohjuksia. Neuvostoliitto oli mieltynyt suurikokoisiin risteilyohjuksiin. Yhdysvalloilla oli
Project Pluto
(1957?1964), jonka tarkoituksena oli kehittaa ydinreaktorilla varustettua
ramjetia
kayttava risteilyohjus. Vaikka projektin perusta todettiin toimivaksi ja rakennettuja moottoreita koekaytettiin maassa, yhtaan koelaukaisua ei suoritettu. Mannertenvalisten ohjusten (
ICBM
) teknologia oli kehittynyt odotettua nopeammin ja ”Project Pluto” lopetettiin.
Neuvostoliitto naki
ballististen ohjusten
sopivan maakohteiden tuhoamiseen ja raskaiden ydinaseella tai tavanomaisilla rajahteilla varustettujen risteilyohjusten olevan ensisijainen ase tuhottaessa Yhdysvaltain
lentotukialusryhmia
.
Neuvostoliitto rakensi suurikokoisia sukellusveneita (
Echo
- ja
Oscar
-sukellusveneluokat) kuljettamaan raskaita risteilyohjuksia ja varjostamaan Yhdysvaltain lentotukialusryhmia merella. Naiden risteilyohjusten ilmasta laukaistavia versioita kuljettivat raskaat pommikoneet (
Tu-22
- (M),
Tu-95
-,
Tu-160
-pommikonetyypit).
Nykyisin tunnetuin risteilyohjus lienee yhdysvaltalainen ”
BGM-109 Tomahawk
”, jota kaytettiin runsain mitoin
Irakia
vastaan
Persianlahden sodassa
.
ALCM
(
air-launched cruise missile
) on ilmasta laukaistava risteilyohjus. Ohjus pudotetaan lentokoneesta, jolloin sen moottorit kaynnistyvat ja se aloittaa suihkumoottorinsa avulla matkansa kohti maaliaan. Eras tunnetuimpia lienee Boeing
AGM-86 ALCM
.
[1]
Myos
AGM-28 Hound Dog
oli ALCM-tyypin risteilyohjus.
[2]
GLCM
(
ground-launched cruise missile
) on maasta laukaistava risteilyohjus. GLCM laukaistaan raketin avulla.
SLCM
(
sea-launched cruise missile
) eli merelta laukaistava risteilohjus. Tamakin aloittaa matkansa rakettimoottorin avulla. Tunnetuin SLCM on Yhdysvaltain BGM-109 Tomahawk.