Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Suurelta osin lahteeton.

Reki on kotielaimen tai moottoriajoneuvon lumessa vetama kulkuvaline . Reki voi olla ihmisten tai tavaroiden kuljettamista varten. Rekia on tehty ja kaytetty jo kivikaudella ^lahde? . Reen perusosia ovat jalakset ja aisat . Reki on kehittynyt pureista eli puraksista .

Vanhimmat Suomesta loydetyt ajoneuvojen jaannokset ovat muinaisreet . Ne olivat usein kivikirveella veistettyja muinaisjalaksia, joihin rakennettiin kuorman sitomiseksi reen ylarakenteet. Tallaisten rekien uskotaan olleen ihmisten tyontamia tai vetamia seka mahdollisesti myos koirien ja porojen vetamia. ^lahde?

Suomen sana reki ja sen kanssa yhteista alkuperaa olevat muiden itamerensuomalaisten kielten sanat, kuten viron regi , ovat peraisin balttilaisista kielista , joissa niita vastaavat latvian ragavas ja liettuan rog?s . ^[1] Murteissa kulkuvalineen eri muunnelmista kaytetaan myos nimia saani ja korja , joista edellinen on venajasta lainattu kulkusana , jolla on vastine unkarin kielessa ( szan ), kun taas jalkimmainen tunnetaan vain itamerensuomalaisista kielista. ^{[2] [3]}

Vanhimmat hevosajoneuvot ovat purilaat eli renttuut, jotka toimivat kuin jalakseton reki.

Etela-Pohjanmaalta kivikautisia muinaisjalaksia on loydetty viisi kappaletta: Jalasjarvelta kahdella jalaksella oleva reki (1300?500 eaa.), Evijarvelta kampakeraamisen ajan reki, Ylistarosta sembramantyinen jalas, jossa esineen muoto viittaa Uralille asti, Kuortanelta kolmimetrinen ohut reenjalas (2500?1900 eaa.) ja Lappajarvelta esihistoriallinen reenjalas. ^lahde?

Ensimmaiset reet olivat yksijalaksisia ja vetajana saattoi olla elaimen lisaksi ihminen. Nykyaan reet ovat kaksijalaksisia tai niista kehitetyt erillisjousitetut nelijalaksiset reet. On mahdollista, etta loydetyt jalakset ovat samanlaisia kuin hylkeenpyytajien veneissa viela 1900-luvulla kayttamat. Jalaksella suojattiin veneen koli kulumiselta, kun sita vedettiin jaan pinnalla ja railojen yli. Jalas sidottiin nahkaveneeseen kiinni perasta ja keulasta; pulikoilla jalas pysyi paikoillaan ja veneen koli asettui niiden valiin. ^[4]

Joulukirkkoon meneminen reella on ollut perinteinen suomalainen tapa.

Koiria kaytetaan paljon rekien vetajana.

Rekia kaytetaan myos traktoreissa metsatoissa ja moottorikelkoissa huviajeluun ja tavarakuljetuksiin.

Hevosten aikakaudella, viela 1950-luvun alussa, reki oli Suomen maaseudulla tarkea kulku- ja kuljetusvaline. Rekia tarvittiin seka ihmisten etta tavaran kuljetukseen. Naita rekia oli seka kaksi- etta useampipaikkaisia kuten henkiloautoja. Kirkkoreet olivat arvokkaita ja tummasavyisia, raitilla ajeluun tarvittavat reet varikkaampia ja kruusatumpia. Tavaran kuljetukseen kaytettavia rekia oli yksinkertaisia ja parirekia. Yksinkertaisia rekia kaytettiin kappaletavaran vahaisempaan kuljetukseen, parirekia suurempien tavaramaarien ? heinien ja puutavaran ? kuljetukseen. Parireki muodostuu kahdesta perakkaisesta jalasparista. Molemmissa jalaspareissa on pankko ^selvenna , joiden paalle on niveloity pitka rekka. Kun reki kaantyy, kaantyvat molemmat jalasparit samalle ympyran kehalle, koska taemman jalasparin keulat on vaijereilla kytketty edessa menevan jalasparin kantoihin. Reki kaantyy siksi pienessa tilassa. Tallaisella reella ajettiin esimerkiksi metsasavotoilla tukkeja. Reen keulajalas taivutettiin yleensa isolle kaarelle, ja se teki reesta lumessa hyvin kulkevan ja nayttavan nakoisen. Reen jalakset tehtiin hyvin valikoidusta koivusta, ja pohja raudoitettiin luiston lisaamiseksi ja kulumisen pienentamiseksi. Hevonen vetaa rekea aisojen avulla luokkivaljastuksella .

Itasuomalainen reki oli korkeasepainen ^selvenna ja soveltui hyvin paksussa lumessa ajamiseen. Kaustoja ^selvenna kannattavia kaplaita ^selvenna oli 3?4 paria. Niita yhdistivat ja kannattivat poikittaiset pajut. Vitsoilla niihin sidottiin mannysta halkaistut liisteet kuorman pohjaksi. Viimesina aikoina liisteina kaytettiin sahattuja lautoja, jotka naulattiin pajuihin. Alkuaan koivuinen kainalovitsa kiinnitettiin jalasten kayraan karkeen ja sidottiin ensimmaiseen kaplaaseen saverikon ^selvenna viereen. Kiinnitys esti jalasten kayraa karkea oikenemasta. Aisa pistettiin vahvasta narelenkista kierrettyyn saverikkoon. Viime aikoina nama kainalovitsa korvattiin rautaisella ja naresaverikko rautaisela koukulla. Kun rekeen viela kiinnitettiin reunoistaan hieman ylospain kaareva lautalava eli resla, saatiin reslareki, jossa oli tiivis pohja kuormalle. Kun rekeen tehtiin ahkiomainen ylaosa, jossa oli korkeahkot, kaarevat, venemaiset laidat, saatiin lautareki eli jauhoreki, jota voitiin kayttaa myos ajelurekena. Tosin se oli kapea ja kyydittavien oli istuttava polviensa paalla ja perakkain. Lehmuksen kasvualueilla, kuten Etela-Karjalassa, kaytettiin vanhaan aikaan ajelurekena kevytta vennarekea, jossa oli istuin ja jonka koppamaiset tierasuojukset ^selvenna oli ommeltu liottamattomista lehmuksenkuorilevyista eli vennasta. Ennen muinoin reella ajettiin tarpeen tullen myos sulan maan aikaan, esimerkiksi niitylla, sangella tai yleensa tiettomilla seuduilla. Tallaisessa ajossa ennen raudoituksen kayttoonottoa jalasten pohjaan kiinnitettiin lautamainen, puinen kisko eli lossi.

Lansisuomalainen reki oli matalakarkinen ja rakenteeltaan jaykka ja soveltuu ohuessa lumessa ajamiseen. Vahvat jalakset veistettiin koivun tai kuusen juurakoista. Matalat veistonokat mahdollistivat kaustojen ^selvenna ulottamisen karkiin asti. Ketarat eli kaplaat ^selvenna tehtiin irrallisista kappaleista, mutta jalaksiin saatettiin myos jattaa oksantapit ketaroiksi ^selvenna . Ylapaasta ketarat kiinnitettiin poikkipuihin ja niiden paalle tehtiin laudasta kuormataso. Napparimmat valmisti irrotettavan kehikon istuimineen, jolloin tyoreesta saatiin korppu- eli ajelureki.

Kumpikin reki oli muutettavissa kayttotarkoituksen muuttuessa heinan ajosta halkojen, lannan ja rehun kuljetukseen. Jo esihistoriallisista ajoista alkaen kummassakin rekityypissa kaytettiin anturoissa ^selvenna tallaa ^selvenna , se veistettiin havupuun kovasta lylysta ^selvenna ja kiinnitettiin anturaan puunauloilla. Talla suojasi anturaa, kun ajettiin sulalla kelilla ja kesalla ajettaessa karkealla alustalla. 1800-luvulla rekia alettiin raudoittaa ja samalla talla vaihtui lattaraudaksi. Itaista rekea ajettiin saverikkoaisoilla ^selvenna , lantinen kulki kakkula-aisoilla ^selvenna .

Raskaaseen metsa- ja rahtiajoon tarvittiin enemman kantavuutta ja notkeampaa ohjattavuutta. Parireki saatiin liittamalla kaksi rekea perakkain. Tukkirekena malli levisi lansisuomesta sisamaahan pain, ja parireestakin kehittyi joustava itainen ja jaykka lantinen tyyppi. Alun perin parireki oli kehitetty tukinajoa varten mutta sita sovellettiin myos lannan, rehujen ja halkojen kuljetukseen. Ennen rekka tarkoitti parireen paalle laitettua kuljetuslavaa. Reissa oli myos kippilavoja ja laukaistavia pohjia.

Pohjois?itasuomalainen parireki oli pitka, rautaa vain jalasten anturoissa ja kiinnityspulteissa. Ketjulla ristiin kytkemalla etu- ja takareki yhteen saatiin aikaan nelijalasohjaus, jolloin takimmainen reki seurasi joustavasti etummaista rekea ”kuin hai laivaa”. Takimmaista rekea eli takarekea nimitettiin paikoitellen hantyriksi.

Tyotehoseura kehitti sodan aikana saverikko- ja kakkulaparireista standardityypit. Tyon tuloksena tarkeimpia olivat jalasten raideleveyden vakiointi: kummankin tyypin jalasvali oli 61 cm. Liikkuva pankko ^selvenna helpotti yhdessa luokkavaljaan kanssa kuorman irrotusta ja liikkeelle lahtoa. Pankko toimii eraanlaisena nykaisylaitteena, vetaen kuorman liikkeelle ja kuorma massallaan veti jalakset mukaan. ^[5]

• Ahkio
• Kelkka
• Pulkka eli friiooreki
• Sipikka
• Hevosajo
• Vankkuri

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Reki Wikimedia Commonsissa